Helmikuun luetut ja TBR

Helmikuu sujui lukemisen suhteen jälleen melkein epäilyttävän hyvin. Luin yhteensä 17 kirjaa ja hirvittävän kasan mangaa. Vaikuttaa siltä, että nyt kandikiireiden keskellä luen vielä enemmän kuin tavallisesti, mikä on mielenkiintoista. Kuukausi oli myös siinä mielessä hyvä, että koen lukeneeni keskimääräisesti parempia kirjoja kuin yleensä, sillä kovin montaa hutia ei joukkoon osunut.

Ihan ensiksi helmikuussa luin loppuun tammikuun puolella aloittamani J.K. Rowlingin Harry Potter and the Goblet of Firen. Kirjassa Harryn koulu-ura jatkuu Kolmivelhoturnajaisten merkeissä. Sarja kehittyy paraikaa synkemmäksi ja synkemmäksi, mitä on mielenkiintoista seurata. Tässäkin kirjassa on ongelmansa (joita en en tietenkään Suurena Älykkönä tm jaksa koskaan laittaa ylös), mutta kaiken kaikkiaan sarja on hurmaava toisellakin lukukerralla, Tähän mennessä lukemistani osista tämä on aika lailla suosikkieni kärjessä. 4½/5

Heini Strandin kirjoittama Hyvä verse - Suomiräpin naiset oli siinä mielessä erikoinen lukukokemus, sillä en juuri kuuntele räppiä. Siitä huolimatta tämä lukuisten eri suomalaisten naisräppäreiden haastattelupätkiä kokoava teos ajautui lukulistalleni, ja mielestäni se oli kiinnostavaa luettavaa siitä huolimatta. Suosittelisin eri alojen naisista kiinnostuneille, ja tietysti myös räppiä kuunteleville. 3/5

 Hitomi Kaneharan Käärmeitä ja lävistyksiä on aivan mahdoton arvosteltava. Kirja kertoo Japanin nuorison erilaisesta puolesta, jota ei kuvata läheskään yhtä usein kuin siistejä koulupukunuoria. Hyvin ohuen kirjan kansien väliin mahtuu tatuointeja, lävistyksiä, syömishäiriön poikasta, seksuaalista hyväksikäyttöä, ainakin yksi murha ja vaikka mitä muuta. En voi sanoa nauttineeni kokemuksesta, mutta kirja on japanilaiseksi teokseksi todella mielenkiintoinen. Lukekaa omalla riskillä. 3/5

 Kirsi Vainio-Korhosen Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa - Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa kertoo nimensä mukaisesti seksityöläisistä 1800-luvun alussa, tarkemmin ottaen ajanjaksossa jossa lukuisia naisia pakotettiin käymään säännöllisesti sukupuolitautitesteissä. Kirja on täynnä asiaa olevaksi tietokirjaksi todella nopealukuinen ja todella kiinnostava! Rajattu ajanjakso on selkeä ja kirjaa on helppo seurata. Tärkeä kirja. 4/5

 Natasha Nganin Girls of Paper and Fire kertoo fantasiamaailman kuninkaan "paperitytöistä" joista kaksi rakastuukin toisiinsa kuninkaan sijaan. Vaikka kyseessä onkin f/f -romanssi, en pitänyt kirjan siitä aspektista ihan mielettömästi. Juoni ja fantasiamaailma sen sijaan olivat upeita. Jos Audrey Coulthurstin Of Fire and Starsin romanssi ja tämän kirjan maailma sidottaisiin yhdeksi kirjaksi, se olisi varmasti maailman täydellisin fantasia tyttörakkaudella. 4/5

 Elizabeth Acevedon Runoilija X:stä on oma postauksensa täällä. 3/5

Luin Sarah J. Maasin A Court of Thorns and Rosesin uudestaan, sillä käytän sitä kandissani materiaalina (siitä ehkä joskus lisää!). Aiempi arvostelu löytyy täältä. Kriittisemmän lukukerran myötä aiempi 3½ tipahti kakkoseksi. Kirja kertoo ihmistytöstä Feyresta, joka joutuu rangaistuksena asustamaan keijujen kanssa tapettuaan vahingossa sudeksi naamioituneen keijun. Kirjan romanssi häiritsi minua tällä kertaa aivan liikaa antaakseni edes sen kolme tähteä, mutta ehkä tästä joskus vielä lisää? 2/5

 Kevin Kwanin Rich People Problems on päätösosa Crazy Rich Asians -sarjalle, ja millainen päätösosa se olikaan! Sarja kertoo lyhyesti kuvattuna todella, todella, todella rikkaista singaporelaisista (ja muistakin aasialaisista). Hauskan ironinen sävy on edelleen havaittavissa, mutta kirja herättää edeltäjiänsä enemmän aitoja tunteita. 4/5

 Vilja-Tuulia Huotarisen Heistä tuli taiteilijoita kertoo fiktiivisiä lyhyitä tarinoita oikeista suomalaisista tytöistä, joista kirjan nimen mukaisesti tuli taiteilijoita. Kirja jää todella pintapuoliseksi, mutta sen muoto on ihan kiinnostava aiemmin lukemiini "satukirjoihin" verrattuna. Nopea välipala. 2½/5

 Seuraavaksi pääsemmekin tietokirjaan, jonka aiheesta jopa tiedän jotain! Virve Fredmanin Täydellinen iho - opas korealaiseen ihonhoitoon on ollut tutkassani jo jonkin aikaa, sillä olen lueskellut Virven blogia jonkin verran sekä oleillut Facebookin K-beauty Suomi -ryhmässä sekä käyttänyt korealaista ja japanilaista kosmetiikkaa.... ööö... ehkä kaksi vuotta? Toisin sanoen, aloittelijaopasta en enää tarvitse, mutta silti kirjassa on hyvää tietoutta kokeneemmillekin. Virven suhtautuminen kosmetiikkaan on huomattavan positiivinen yleiseen suomalaiseen ilmapiiriin verraten, joten jo sen takia kirja oli hieman erilainen kokemus. Etenkin aloittelija saanee tästä paljon irti. Plussaa siististä kuvituksesta. 3/5

 Katja Tikan, Elina Maaniityn ja Iisa Aaltosen Punaisten lyhtyjen Helsinki + prostituutio pääkaupungin historiassa ilmestyi lukulistalleni Musta-Maijan ja Kirppu-Kaisan jälkeen, mutta ei ole ehkä kirjana niin onnistunut. Kirjan ote on hieman epämääräisempi ja juttu pomppii miten sattuu, mutta sisältö on yhä mielenkiintoista. Kirjan kuvitus jäi paremmin mieleen kuin aiemmin mainitun vastaava. 3/5

Annoin John Greenille uuden mahdollisuuden vuosien jälkeen Turtles All the Way Downin muodossa. Kirja kertoo OCD:sta kärsivästä Azasta ja kadonneesta miljardööristä. Kirjan ehdottomasti parasta antia ovat Azan ahdistuneet ajatukset, mutta juonta ei juuri ole ja siitä vähästä juonesta jonka näin, en pitänyt. Kirjan teinit ovat tuttuun tapaan aivan liian viisaita ollakseen todellisia. Kirjan "romanssi" oli aika huono ja turha. Luettava pysäyttävän hyvän  mielenterveysrepresentationsa vuoksi, mutta kirjana muuten huti. 2½/5

 Katja Kokon Kuulaan kaunis: korealainen ihonhoito on toinen tänä vuonna julkaistu kirja korealaisesta kosmetiikasta. En tunne Kokkoa ennestään mistään, mutta ilmeisesti hän on jonkin sortin tunnettu henkilö. Kirja kauppaa vähemmän tiettyjä tuotteita ja enemmän k-beautyn ideologiaa, joten tämä kirja on ehkä vielä enemmän suunnattu asiaan hieman varovammin suhtautuville. Itse asiassa Kokko promoaa paljon luonnonkosmetiikkaa, mitä taas Korean suunnalla ei kamalastti ole tarjolla. Kirja onkin ehkä enemmän "opas Katja Kokon ihonhoitorutiiniin" kuin mikään syväluotaava k-beauty-teos. Kirjan lukee hetkessä, ja sen lista erilaisista ainesosista vaikutuksineen oli riittävän kiinnostava että teos on lukemisen arvoinen. 2/5

 Naomi Aldermanin Voima on aikuista dystopiaa, mitä ei tulekaan luettua kamalan usein. Voimassa kaikille nuorille tytöille ilmestyy sähköinen voima, jota käyttäen naiset kollektiivisena ryhmänä pääsevät miesten niskan päälle. Voima on myös hieman hankala arvosteltava. Ennen kaikkea se on onnistunut tutkielma tämän voiman konseptista. Hahmoilla ja tarinalla sitten ei olekaan niin väliä. Kirjan raiskauskulttuuriviittaukset olivat välillä ehkä hieman liian raskaalla kädellä annosteltuja, mutta mielestäni kirja on kaiken kaikkiaan voimakas, joskaan ei ehkä uusi suosikkini. 3½/5

 Raisa Porrasmaan Temppelin hämärästä matsurin vilinään - nojatuolimatka Japanin kulttuurihistoriaan oli yllättävän hidas lukukokemus. Japanin historia on kiehtovaa, mutta jotenkin se kaikki oli kuvattu todella hankalasti seurattavassa muodossa. Nimiä ja paikkoja vilisee siihen tahtiin, etteivät ne pysy mitenkään mielessä. Plussana kirjassa on Pertti Artturi Asikaisen kauniit valokuvat. Kiinnostava sisältö, muodossa olisi ollut vielä parantamisen varaa. 2/5

Tartuin helmikuun loppupuolella hetken mielijohteesta Holly Bournen Oonko ihan normaali? -kirjaan. Trilogian aloitusosa kertoo OCD-diagnosoidusta Eviestä uudessa koulussa, jossa hän solmii uusia ihmissuhteita. Ahmin kirjan hetkessä ja varasin heti kirjastosta sarjan seuraavan osan. Evien ääni on hurjan hauska ja sairauden oireillessa melko rankkakin. Hyvin kirjoitettu kevyempi nuortenkirja mielenterveysaiheella, joskin puolikas piste lähtee kirjan romansseista, sillä niissä ei ole vain mitään tunnetta ja niitä on mielestäni aivan liikaa. 3½/5

Lopuksi jatkoin Ryohgo Naritan Durarara-ranobesarjaa sen kakkososalla. Lyhyesti sarja kertoo Ikebukuron oudoista ihmisistä ja tapahtumista. En ole yleensä kamalan kiinnostunut ranobeista, mutta Durarara on poikkeus. Nauroin kirjalle useampaan otteeseen, sillä Narita käyttää kieltä hauskasti ja yllättävilläkin tavoilla. Jatkan sarjaa heti kun saan aikaiseksi ostaa lisää osia. 4/5

Lukemani mangat (näitä on aivan liikaa, joten merkkaan suosikkini asteriskilla *):

• After Hours 3
• Ten Count 6
• A Girl's Melancholy
• Kase-san and Shortcake *
• Kase-san and an Apron *
• Kiss and White Lily for My Dearest Girl 1
• Now Loading
• Hitorijime My Hero 1*
• Gabriel Dropout 1*
• Yuri Is My Job 1*
• Citrus 1
• Love Full of Scars (Psyche Delico)
• My Solo Exchange Diary 2*
• 10 Dance 1
• Jumping 4
• Kase-san and Cherry Blossoms*

TBR

Maaliskuussa tahtoisin lukea ainakin nämä kirjat:

• Marissa Meyer: Scarlet
• Amber Smith: The Way I Used to Be
• Sini Helminen: Maan povessa
• Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen?
• J.K. Rowling: Harry Potter and the Order of the Phoenix

Guilty reader book tag

Laiskan viikon pelastaja eli kirjatägit ovat taas täällä! Tällä kertaa vastailen kysymyksiin lukupaheista. Haasteen tekijän alkuperäinen video on kadonnut, joten en voi linkkaa sitä, mutta en  joka tapauksessa ole tehnyt kysymyksiä itse.

1. Oletko koskaan antanut lahjaksi kirjan, jonka olet itse saanut lahjana?

En muistaakseni ole koskaan antanut lahjaksi käytettyä kirjaa, joten en. Muuten olen kyllä antanut lukemiani kirjoja eteenpäin, mutta en varsinaisesti lahjana. En muutenkaan yleensä saa lahjaksi kirjoja jotka eivät kiinnosta ollenkaan, sillä en ylipäätään saa yllättäviä kirjalahjoja yleensä.

2. Oletko koskaan väittänyt lukeneesi kirjan jota et ole lukenut?

En. Minua häiritsisi mahdollisuus siitä, että joudun puhumaan kirjasta enkä lopulta tiedäkään siitä mitään. Olen tunnollisesti lukenut myös kaikki kirjat koulua varten, joskin niitä ei ole ollut paljoa,

3. Oletko koskaan lainannut kirjan sitä palauttamatta?

En. En myöskään muista, että olisin itse lainannut kirjan jollekin saamatta sitä takaisin. Olen aika tarkka tällaisissa asioissa.

4.Oletko koskaan lukenut kirjasarjaa väärässä järjestyksessä?

Ainakin pienenä. Silloin oltiin ainoastaan lähikirjastojen valikoiman armoilla, joten ei ollut juuri valinnanvaraa. Muistan lukeneeni esimerkiksi Replica-sarjaa ihan missä järjestyksessä tahansa. Yläasteellakin olen saattanut lukea joitakin "sarjoja" väärässä järjestyksessä, mutta yleensä ne ovat olleet sarjoja aika löyhässä merkityksessä (esim Terhi Rannelan Kerttu ja Mira -sarja). Nykyään moinen häiritsisikin sitten ihan liikaa :D

5. Oletko koskaan spoilannut kirjan juonen toiselle?

En ainakaan tietääkseni, paitsi tietysti jos olen ensin varmistanut ettei toinen halua koskaan lukea kyseistä kirjaa.

6. Oletko koskaan taittanut kirjaan "koirankorvia"?

Jaa'a, ehkä joskus. En kuitenkaan tee sitä nykyään koska ne ovat rumia. Minulla on muutenkin niin monta kirjanmerkkiä, etten joudu tukeutumaan mihinkään paperilappusiinkaan.

7. Oletko koskaan kertonut jollekin, ettet omista kirjaa jonka todellisuudessa omistat?

En kyllä muista tällaista tapahtuneen. Ehkä kaikkea BL-mangaa en mainostaisi omistavani, mutta kukaan ei ole kysellyt, joten....

8. Oletko koskaan kertonut jollekin ettet ole lukenut kirjaa jonka olet lukenut?

Tätäkään en muista tehneeni! Edelleen, en ehkä kertoisi kaikesta lukemastani ylpeästi kenelle tahansa, mutta en minä nyt kysyttäessä varmaan kieltäisikään. En kuitenkaan ole lukenut mitään ihan meganoloa tietääkseni (vaikka joillekin nämä kaikki ya-kirjat olisivat juuri sitä. Onneksi en ole se "joku").

9.  Oletko koskaan hypännyt luvun tai muun osan yli?

En varsinaisesti tarkoituksella, mutta välillä alan lukea tylsiä kirjoja niin pikavauhdilla, että iso osa yksityiskohdista jää hieman epäselviksi. Lisäksi pikaluen esimerkiksi kirjojen sisäiset "historiankirjapätkät", laulut, runot, ja muut sellaiset. Jos kirja on kuitenkin niin huono että haluan skipata kokonaisen luvun, ehkä on harkinnan paikka että haluanko lukea sellaista kirjaa ollenkaan...

10. Oletko koskaan haukkunut kirjaa josta pidät?

Aina? Minun on aina ollut helpompaa havaita huonoja puolia kuin hyviä, joten luonnollisesti löydän kyllä suosikeistanikin kritisoitavaa. Suosikkiasioitaan on välillä muutenkin ihan hyvä tarkastella mahdollisimman objektiivisesti, mikäli vain siihen pystyy.


Kysymykset listamuodossa:

1. Oletko koskaan antanut lahjaksi kirjan, jonka olet itse saanut lahjana?
2. Oletko koskaan väittänyt lukeneesi kirjan jota et ole lukenut?
3. Oletko koskaan lainannut kirjan sitä palauttamatta?
4. Oletko koskaan lukenut kirjasarjaa väärässä järjestyksessä?
5. Oletko koskaan spoilannut kirjan juonen toiselle?
6. Oletko koskaan taittanut kirjaan "koirankorvia"?
7. Oletko koskaan kertonut jollekin, ettet omista kirjaa jonka todellisuudessa omistat?
8. Oletko koskaan kertonut jollekin ettet ole lukenut kirjaa jonka olet lukenut?
9.  Oletko koskaan hypännyt luvun tai muun osan yli?
10. Oletko koskaan haukkunut kirjaa josta pidät?

Elizabeth Acevedo: Runoilija X

Runoilija X keräsi paljon kehuja ilmestyttyään viime vuonna. Nyt Karisto (jota olen kehunut aiemminkin) on julkaissut tämän säeromaanin suomeksi. Kirja on tosiaan kirjoitettu runomuotoon Sarah Crossanin Yksi -kirjan tapaan.

Kirja kertoo Xiomarasta, jonka perhe on syvästi uskonnollinen, mutta Xiomara ei ole aivan varma, mitä mieltä on äitinsä ankarasta uskontonäkemyksestä. Xiomara löytää uuden opettajansa kautta lavarunouden (slam poetry), ja alkaa sen myötä runoilemaan itsekin hankalia tunteitaan paperille. Opettajan runokerhoon hän ei kuitenkaan tahdo tai edes voi mennä.

Koen, että säeromaaneja on melko vaikea arvostella. Tämä teksti saattaa siitä syystä olla melko hajanainen, sillä lähinnä vaan kokosin satunnaiset ajatukset kasaan niitä sen kummemmin parsimatta. Kenties käännöksen takia osa kirjan kielen vetävyydestä taitaa olla kadoksissa. Loppua kohden kija on hyvinkin intensiivinen ja puoleensavetävä, mutta alussa minun oli jotenkin vaikea pitää sen runoista tai kielestä ylipäätään. Säeromaaneja onkin ehkä helpompi lähestyä romaaneina, joista on otettu kaikki ylimääräinen pois. Yksittäisinä runoina nämä "runot" eivät juuri toimi.

Kirjan tarina on ehdottomasti tärkeä, ja koen säemuodon tukevan sitä hyvin, mutta en henkilökohtaisesti koskaan nauti uskontoaiheista, sillä totta puhuen en ymmärrä, miksi kukaan haluaa rajoittaa elämäänsä uskonnolla. Lähtökohtaisesti hermostuin Xiomaran jeesus-obsessoituneesta äidistä, ja siitä, miten Xiomara ajatuksistaan huolimatta ei juuri pistä äidilleen kampoihin, vaikka toki ymmärrän että alaikäisenä on vaikea päästä tämänkaltaisen tilanteen herraksi. Loppujen lopuksi kuitenkin tilanne ratkesi minua miellyttävällä tavalla.

Minua jäi hieman mietityttämään se, että Xiomaran tuskastumisen yksi syy on se, miten häntä on heti kuukautisten alettua ja muotojen kasvettua seksualisoitu liikaa. Tätä tuodaan melko pintapuolisesti esille, samoin kun myös erään keskeisen hahmon homoutta. Xiomara myös itse kirjan alkupuolella tuijottelee paidattomia poikia hyvinkin innoissaan, joten kaksinaismoraali on todellinen. En myöskään pitänyt Xiomaran love interestistä. Olisi ollut paljon voimakkaampaa, jos Xiomara olisi alkanut oman elämänsä herraksi itsensä, ei jonkin pojan vuoksi. Näiden seikkojen takia kirjan feministinen anti jää vähän sellaiseksi rupikaurimaiseksi. Ei paha, mutta ei kamalan hyväkään.

Näistä kaikista asioista huolimatta kirja on mielenkiintoinen ainakin muotonsa vuoksi. Päädyin lopulta antamaan arvosanaksi 3/5, sillä pidin kirjasta enemmän kuin en pitänyt. Aiemmin avaamistani heikkouksista johtuen neljä tähteä ei ollut aivan mahdollinen. Plussaa se saa ajankohtaisuuden lisäksi myös nopeasta luettavuudestaan, joten kaavailin ensiksi kolmea ja puolta.

Julkaisuvuosi 2019 (2018)
Karisto
363 sivua
Kirjastosta
Suomeksi

3/5

Tammikuun luetut ja TBR

Toinen luetut-postaus heti perään! Tammikuussa luin viisi romaania, 2 tietokirjaa, 6 sarjakuva-albumia ja muutaman mangapokkarin. Ihmeellisen hyvän joulukuun jälkeen tammikuun saldo on pieni pettymys, mutta ottaen huomioon tammikuun kiireet sekä sen, että lukemani kirjat olivat melko pitkiä, kuukausi oli luultavasti ihan hyvä.

 Paper Girls 3 jatkoi aika lailla samantasoisena kuin aiempi osa. Ei siitä sen enempää. 3/5

 Julie Kagawan Shadow of the Fox oli ensimmäinen romaani, jonka luin tämän vuoden puolella. Kirja kertoo kitsunetytöstä Yumekosta sekä demoneita lahtaavasta samuraista Tatsumista, joiden polut kohtaavat kummankin etsiessä legendaarisen käärön puolikkaita. En muista aiemmin lukeneeni näin japanivaikutteista fantasiakirjaa, joten kirja oli jo senkin takia jännittävä lukukokemus. Shadow of the Fox voitaisiin melkein suoraan sovittaa animeksi, eli ainakin animen ystäville se voi maistua. Mainittavaa on, että kirjassa viljellään todella paljon japaninkielisiä sanoja, välillä ihan syystäkin, mutta ehkä pari inua ynnä muuta olisi voinut jättää pois... 3½/5

Antti Tuiskun elämäkerta Antti Tapani olisi voinut olla parempi, mikäli se olisi oikeasti, tiedättehän, kertonut myös elämästä uran ulkopuolella. Kirja keskittyy hyvin vahvasti julkisuuteen, menestykseen ja sen kääntöpuolena stressiin ja perfektionismiin, mutta minusta on outo valinta tehdä tällainen "puolikas" elämäkerta. Eläkevuosilla sitten sellainen kunnollinen yksilö? Haastattelumuodossa toteutettu kirja vaikuttaa myös hieman laiskalta. Ihan ok lukukokemus, mutta ehkä parempi suurille Antti-faneille? 2/5

 Liv Strömquistin Kielletty hedelmä on ensimmäinen monista Strömquistin sarjakuvista, jotka luin tammikuussa. Päädyin hänen teostensa pariin muistaakseni suomenkielisen kirjatuben kautta (!), enkä yleensä lue paljoa muuta sarjakuvaa kuin mangaa, saatikka sitten feminististä sarjakuvaa, mutta Kielletty hedelmä oli positiivinen yllätys. Sarjakuva kertoo siitä, jota kutsumme naisten sukupuolielimiksi. Strömquistin tyyli on erittäin provosoiva, mutta en voi mitenkään väittää kirjan aihetta miksikään muuksi kuin tärkeäksi. Pistää ajattelemaan. 4/5

 Joululahjaksi saamani Taylor Jenkins Reidin The Seven Husbands of Evelyn Hugon aloitin jo joulukuussa, mutta hyvin hitaan lueskelutahtini vuoksi sen viimeistely venähti tammikuulle. Kirja kertoo jo ikääntyneestä Evelyn Hugosta, takavuosien Hollywood-tähdestä, joka ei ole liiemmin kertonut elämästään julkisesti. Suhteellisen tuntemattoman toimittajan Moniquen yllätykseksi Evelyn kuitenkin ottaa häneen yhteyttä kertoakseen, että tahtoo tämän kirjoittavan kirjan elämästään, ja ennen kaikkea seitsemästä aviomiehestään.

Mainittakoon heti, että Evelyn on biseksuaali, sillä tämä asia sai ainakin minut lukemaan kirjan, joka nimensä perusteella kuulosti kovin heterolta. Reid luo aivan uskomattoman puoleensavetävän kuvauksen luihuisjumalatar Evelynistä, joka on tehnyt elämässään kaiken hyvän lisäksi suuren määrän huonoja valintoja. Kirja sai minut itkemään, nauramaan, ja tuntemaan kaikki mahdolliset tunteet. Pyydän, lukekaa tämä kirja. 5/5

Harry Potter-rereadini jatkuu The Prisoner of Azkabanilla. Luulen osuneeni viimein siihen kohtaan, jonka vuoksi Pottereista pidetään niin paljon. Kolmas kirja ei enää etsi siipiään, vain on jännittävä ja maaginen seikkailu, jossa on viimein myös synkempiä sävyjä. 5/5

 Liv Strömquistin Prinssi Charlesin tunne tutkii nykyaikaista länsimaista rakkauden tunnetta. Annoin tällekin neljä tähteä, mutta kirja oli hieman vaikeaselkoisempi kuin Kielletty hedelmä, joten en voi sanoa päässeeni siihen sisälle aivan samalla tasolla. Kirjan jatkuva polyamorian ylistys myös meni vähän vastakarvaan itselläni, mutta se lienee vain todistavan Stromquistin pointit. Hieman saarnaava, mutta edelleen kiinnostava teos. 4/5

 Suffragettien city on Johanna Rojolan toimittama kokoelma ruotsalaista feminististä sarjakuvaa eri tekijöiltä, Valitettavasti Liv Strömquistin osuus oli otettu suoraan joko Prinssi CHarlesin tunteesta tai Kielletystä hedelmästä, en muista varmaksi. Onneksi muidenkin tekijöiden sarjakuvat olivat todella mielenkiintoisia. "Feminismisaarnaukselle" allergisten ei varmaankaan kannata vaivautua, mutta minusta kokemus oli lähinnä mielenkiintoinen. 4/5

Pääsin viimein lukemaan Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -teoksen. Toisin sanoen, nätti kansi ja kolmekymppinen päähenkilö huijasivat minut lukemaan aikuisten kirjan, ja pidin siitä! Kirjan päämäärättömyys, jota monet kritisoivat, iski minuun täysillä. Kirjan kuvaus kaupunkielämästä on aitoa ja hauskaa kaikessa arkisuudessaan. Sipsejäkin oli melkein tarpeeksi. 3½/5

Luin myös Liv Strömquistin Nousu & tuho -teoksen, joka kertoo äärimmäisestä rikkaudesta. Tällä kertaa minun oli pakko antaa kirjalle viisi tähteä, sillä se on aiheeltaan vaan niin tärkeä. Pelastakaa maapallo pls :( 5/5

Luin pitkästä aikaa klassikon, eli Harper Leen Kuin surmaisi satakielen. Kirja kertoo 8-vuotiaasta Scoutista joka on vasta havahtumassa yhteisönsä epäoikeudenmukaisuuteen Alabamassa 30-luvulla. Kirja on teemoiltaan edelleen tärkeä, ja se on helposti luettava, mutta ei kuitenkaan valmiiksi pureskeltu. Vaikka kirja nyt sattuukin olemaan valkoisen kirjailijan kynästä, on se edelleen varmasti vaikuttanut ihmisiin sanomallaan. 4½/5

 Konmarista innostuneena ihmisenä minun piti päästä lukemaan Ilana Aallon Paikka kaikelle - Mistä tavaratulva syntyy ja kuinka se padotaan heti, kun törmäsin sen kauniiseen kanteen kirjakaupassa. Kirja avaa kulttuurista historiaa eri huoneiden ja niiden sisältämien tavaroiden takana, mutta antaa myös järjestelyvinkkejä. Olin enemmän kiinnostunut historiasta, ja onnekseni siihen kirja myös keskittyy. Jos tavarat ja niiden historia (ja järjestely) kiinnostaa, suosittelen lämmöllä!  3½/5

Paper Girlsin neljäs osa onnistui viimein olemaan mielestäni todella hyvä! Harmillisesti kaupunkini kirjastossa ei ainakaan vielä ole seuraavaa osaa, joten en tiedä pääsenkö enää jatkamaan tätä. Erittäin hyvää sarjakuvaa, vaikka Paper Girlsillä kestikin aika kauan lähteä käyntiin. 4/5

Lisäksi luin seuraavat mangapokkarit:

• Ogeretsu Tanaka: Escape Journey 2: Pelottaa tämän sarjan suunta! Luin pokkarin hetkessä ja jäin kauhunsekaisella innolla odottamaan jatkoa. 
• Hiromi Takashima: Kase-san and Morning Glories: Parasta yuria hetkeen! Lukekaa!
• Hiromi Takashima: Kase-san and Bento

TBR

Helmikuussa aion lukea ainakin seuraavat teokset:

• Heini Strand: Hyvä verse: suomiräpin naiset
• Hitomi Kanehara; Käärmeitä ja lävistyksiä
• Natasha Ngan: Girls of Paper and Fire
• Elizabeth Acevedo: Runoilija X

Joulukuun luetut

Joulukuu meni ajat sitten, mutta tässä nyt vielä kooste kaikesta siinä kuussa lukemastani. Monien kirjojen arvostelut jäivät hieman lyhyiksi, sillä en muista tarkkoja tuntemuksiani kovinkaan monesta teoksesta. Joulukuussa luin yhteensä 20 kirjaa, joista sarjakuvia oli kuusi kappaletta, tietokirjallisuutta (nonfiction) 5 kappaletta (mikäli Takaisin valoon sellaiseksi lasketaan), ja runokirjoja oli yksi. Ihan kattava kokoelma kaikenlaista. Toivottavasti tammikuun lopuksi saisin tämän postauksen koottua vähän nopeammin. Luen nykyään niin paljon, että kokoomapostaukset ovat yhtä työmaata :D

Ensiksi luin Alison Bechdelin Lepakkoelämää-sarjakuvan toisen osan. Pidin tästä enemmän kuin ensimmäisestä osasta, mutta mielestäni tämä on kyllä edelleenkin lähinnä historian takia lukukelpoinen sarjakuva. Sarjan naiset ovat välillä ihan naurettavan poliittisia nykyaikaisen ihmisen silmissä! Kuitenkin, hahmot ovat tarpeeksi kiinnostavia, ettei sarjakuvan lukeminen töki kamalasti. 3/5

Tieni Elina Rouhiaisen Susirajan kanssa päättyi viimeisen osan, Vainutun, myötä. Sarja kertoo Raisasta, joka äitinsä kuoltua päätyy muuttamaan Helsingistä metsän keskelle Hukkavaaraan. Ilokseni Vainuttu tuntui viimein samantasoiselta kuin sarjan aloitusosa. Kaikki mahdollinen kietoutuu siististi Ihan Hyvään Lopetusosaan. Susiraja jää mieleeni positiivisena yllättäjänä, sillä en olisi koskaan voinut arvata pitäväni paranormaalia romanssia edustavasta sarjasta näin paljon. 3/5

Banana Yoshimoto pomppasi Kitchenillä suosikkikirjailijoideni joukkoon, mutta Lizard ei yltänyt aivan samalle tasolle. Lizardin kuusi novellia kertovat takakannen mukaan ajasta, kohtalosta ja paranemisesta, mutta itse en enää muista, miten nämä teemat konkreettisesti näkyvät. Shame on me. Pidän Yoshimoton pelkistetyn kauniista kielestä edelleen paljon, mutta neljään tähteen ei pelkällä kielellä päästäkään. Tarinat olivat paikoitellen oivaltavia, mutta jostain syystä arvosanani jäi hieman huonoksi. 3/5

Lepakkoelämää 3 oli aika lailla samaa tasoa kakkososan kanssa. Tässä vaiheessa sarjaa on jo aika lailla kiintynyt sarjan hahmoihin. 3/5

Marissa Jaakolan ja Ari Väntäsen Takaisin valoon kertoo tositapahtumiin perustuvan tarinan Jaakolasta, joka luuli olevansa työmatkalla, mutta kaapattiin vankeuteen ulkomaille. Tarina on kiehtova, mutta kirja ei oikein onnistunut vakuuttamaan minua siitä, että se on täysin totta. Jossain kohtaa kirjaa mukaan tulee epämukavia uskontoelementtejä, ja siinä kohtaa viimeistään minulla on vaikeuksia ottaa kirjaa tosissani. Kuitenkin, kirja toimii konkreettisena muistutuksena siitä, että tällaisia asioita tapahtuu Suomessakin. 2½/5

 Valitettavasti Lepakkoelämää: Rakkaus & muita onnettomuuksia ei aivan ole se tajunnanräjäyttävä kokemus mitä kirjojen lopetuksilta yleensä toivoo. Osa tuntuu väljähtäneeltä liian myöhään lisätyltä jatko-osalta. Muutenkin näissä stripeissä seurataan enemmän hahmoja vanhenemisen ja vanhemmuuden kannalta, mikä ei taas hirveästi kosketa minua henkilökohtaisesti. Kaiken kaikkiaan Lepakkoelämää on kuitenkin ihan luettava sarjakuva, vaikka tämä vika osa ei niin toimikaan. 2/5

 Becky Albertallin ja Adam Silveran What If It's Us osoittautui valitettavasti hienoiseksi pettymykseksi. Kirja kertoo Broadway-nörtti Arthurista ja juuri eronneesta Benistä, jotka tapaavat postitoimistossa ja päätyvät useammaile epäonnistuneille ensitreffeille. Päällisin puolin kirja on söpö romanssi yllättävällä loppuratkaisulla, mutta odotukseni olivat liian korkeat. Arthur on melko raivostuttava, ja kirja luo turhaa draamaa hahmojen kommunikaatio-ongelmilla. 3½/5

Elena Ferranten Napoli-sarjan toinen osa loppui mahtaviin tunnelmiin, mutta Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät ei päässyt aivan samalle tasolle. Sarja kertoo ystävyksistä Lilasta ja Elenasta, jotka varttuvat aikuisiksi Napolin köyhyydessä ja sen ulkopuolella. Eräs pelkäämäni ihmissuhde tapahtui, ja jostain syystä Elenan kirjailijahommat eivät olleet niin kiinnostavia kuin olisi mahdollista. Kenties jännitin ja odotin jotain pahaa tapahtuvan, enkä pystynyt nauttimaan Elenan onnistumisista sen takia. 3.75/5

Jouni Hokkasen Pohjois-Korea: Siperiasta itään on matkaopas/muuten vaan lukemisen arvoinen teos Pohjois-Koreasta kiinnostuneille. Kirja perustuu Hokkasen omiin reissuihin, ja tykkäsin suurimmalta osin hänen kirjoitustyylistään, mutta välillä teksti menee hieman epämukavan sovinistisetämäiseksi. Suomalaisen kirjoittamia Pohjois-Korea -kirjoja ei kuitenkaan ole olemassa liikaa, joten annoin joitakin asioita anteeksi melko helposti. En ehkä tule koskaan matkustamaan kyseiseen maahan, mutta sen rapistuvissa kulisseissa on jotain niin kiinnostavaa. 3½/5

Miten joulukuuhun mahtuikin niin monta huonoa tai keskinkertaista teosta... Amanda Lovelacen Tässä prinsessa pelastaa itsensä onnistui olemaan vielä Rupi Kauriakin latteampi kokemus. Runoissa pyöritellään satuja ja popkulttuuriviittauksia, mutta ei tarpeeksi että ne toimisivat kokoelman teemana. Joitakin ihan hyviä runojakin kokoelmaan kai mahtui, koska annoin sille aika armollisen arvosanan. 2/5

Ensimmäinen yli neljän tähden kirja joulukuulta! Sayaka Muratan Convenience Store Woman kertoo 36-vuotiaasta Keikosta, joka kokee elämänsä olevan parhaimmillaan pitkäaikaisessa työpaikassaan lähikaupassa. Kirja on absurdi, hauska ja oivaltava, kuten lukuisat ylistyksen sanat kirjan takana kertovat. Keiko on aivan älytön päähenkilö, joka on osittain samaistuttava ja osittain niin robottimaisen kamala ihminen, että en voi olla pitämättä Convenience Store Womanista! Bonusta kirja saa ihanan pirteistä kansista. 4½/5

Alison Bechdelin Äideistä parhain: Koominen draama jatkaa Bechdelin perhesolmujen availua siitä, mihin Fun Home jäi. Valitettavasti tämä sarjakuvaromaani ei ole ihan niin vahva kuin edeltäjänsä, ja kaikki oivaltavat kohdat jäävät älykkölarppaamisen taakse. On todella raskasta lukea sarjakuvaa, jossa ensin näytetään pitkät pätkät lainattua tekstiä Victoria Woolfin päiväkirjaa ja erinäisiä psykologian teoksia, ja sitten kommentoidaan niitä. Näin ollen en koe juuri tajunneeni kirjan pointtia. En suosittele kevyttä lukukokemusta odottavalle... 2/5

J.K. Rowlingin Harry Potter and the Chamber of Secrets tuskin tarvitsee esittelyä. Kirja on todella hyvä, mutta ensimmäisen osan taikaa ei löydy samalla tavalla. Osan oma juoni on hieman heikko, ja kirja tuntuukin oikeastaan väliosalta. Ei suosikkini koko sarjasta. 4½/5

Useamman kuukauden mietiskelyn jälkeen tartuin viimein Marie Kondon KonMari: siivouksen elämänmullistava taika -kirjaan. Konmari lienee myöskin jo niin perussettiä ettei minun tarvitse selittää sitä. Olen jo pitkään harmitellut sitä, miten minusta tuntuu että asuntoni tavaratulva ja yleinen epäjärjestys huonontavat mielialaani. Olenkin ehtinyt jo siivota osan tavaroistani Kondon metodeja myötäillen, joskin en ehkä ala kiittelemään pois heittämiäni tavaroita hyvästä työstään. Kiitos Kondolle ennen kaikkea siitä, että antaa minulle luvan luopua tavaroista, joita olen säilytellyt niihin käyttämäni rahan tai "ehkä joskus tarvitsen tätä" -ajattelun takia. 3/5

Joulukuussa aloitin myös paljon kehutun Brian K. Vaughanin ja Cliff Chiangin sarjakuvan Paper Girls. Sarjakuva kertoo neljästä lehdenjakajatytöstä hieman Stranger Things -henkisessä seikkailussa, joka tosin on aavistuksen sarjakuvamaisempi. Sarjan vahvuus on sen piirrostyyli, kaunis värimaisema sekä sen naisista koostuva hahmokaarti. Sen sijaan juoni ja dialogi ovat etenkin tässä ensimmäisessä osassa todella vaikeasti ymmärrettäviä. 2½/5

Sali Hughesin Pretty Iconic: A Personal Look at the Beauty Products that Changed the World osoittautui yllättävän hyväksi lukukokemukseksi, joskin sen lukemisessa vierähti useampi hetki. Kirja kertoo kirjoittajansa omasta näkemyksestä siitä, mitkä kosmetiikkatuotteet ovat omalta osaltaan vaikuttaneet maailmaan. Osa tuotteista on hyvin vanhoja, osa aivan viime vuosilta. Hughesin kirjoitusta on hauskaa lukea ainakin, jos välittää aiheesta. Kirjassa on myös upeita kuvia erinäisistä tärkeistä purkeista ja purnukoista. Kosmetiikasta ja sen historiasta ja merkityksestä ihmisille kiinnostuneille tämä on kiinnostava lukukokemus. 4/5

Anu Holopaisen Ihon alaiset kertoo dystooppisesta Suomesta, jossa kauneusleikkaukset ovat arkipäivää. Kirjasta on oma postauksensa täällä. 4/5.

 Konmari-innostukseni jatkui joulukuussa välittömästi KonMari: iloa säkenöivä järjestys -kirjalla, joka on oikeastaan pitkälti se ensimmäinen kirja paremmin selitettynä, ilman Marie Kondon henkilökohtaisia kokemuksia. Ehkä juuri sen vuoksi koen pitäväni alkuperäisestä kirjasta enemmän, sillä se on vähemmän oppikirjaimainen ja puhuttelee enemmän lukijansa tunteita kuin järkeä. Toisaalta esimerkiksi vaatteiden taittelu tuli paremmin selväksi tässä toisessa kirjassa. Mielenkiintoisia opuksia kaikille järjestelyä harkitseville. 2½/5

 Luin joulukuussa myös Paper Girlsin kakkosvolan. Tarina jatkuu yhtä hämmentävänä, mutta tässä kohtaa hahmoihin pääsee hieman enemmän sisälle. Ihan jees. 3/5

Valitettavasti kuukauden (ja samalla vuoden) viimeiseksi valikoitunut Banana Yoshimoton N.P. ei ole mielestäni kamalan hyvä kirja. Kirjan sisällä N.P. on japanilaisen kirjailijan englanniksi kirjoittama kertomuskokoelma, jonka japaniksi kääntämistä viimeksi yrittänyt mies, päähenkilön Kazamin miesystävä, on tappanut itsensä. Englannin opiskelijana kääntämiseen liittyvä kirja etenkin Yoshimoton kirjoittamana kuulosti lupaavalta, mutta tarina pyörii lähinnä N.P.n kirjoittajan outojen jälkeläisten ympärillä. Kaiken kaikkiaan kirja on outo. Yoshimoton yksinkertaisen kiehtova tyyli on edelleen hyvinkin luettavaa, mutta insestin värittämä olematon juoni ja tietynlainen päämäärättömyys työntää lukijaansa tehokkaasti pois päin. 2/5

Vuoden 2018 parhaat ja muita pohdintoja kuluneesta vuodesta

Vuosi 2018 oli lukuharrastukseni suhteen monella tavalla erilainen kuin esimerkiksi 2017. Vuotta sitten sain luettua vain säälittävät 34 kirjaa, vaikka olinkin paraikaa elvyttämässä aiemmin kuollutta lukuharrastustani. Nyt onnistuin kuitenkin lukemaan 107 kirjaa, eli suunnilleen kaksi kirjaa viikossa! En oikeastaan tiedä, miten näihin lukemiin päästiin, mutta ainakin kesän Goodreads-lukuhaasteella oli osansa tähän. Lisäksi lukiessa käy helposti niin, että yhden kirjan luettuaan on pakko aloittaa heti seuraava. Nälkä kasvaa syödessä ja niin edelleen.

2018 oli merkittävä vuosi tietysti myös sen takia, että perustin tämän blogin. Olen seurannut kirjaskeneä Youtubessa ja kirjablogeissa niin kauan, että oli aikakin osallistua itse. Lisäksi osallistuin ensimmäiseen kirjatapahtumaani ikinä, ja muutenkin koen olevani vielä enemmän "sisällä" kirjamaailmassa.

Kuluneen vuoden aikana annoin yhteensä 11 kirjalle viisi tähteä (tai 4,5 jonka olen pyöristänyt Goodreadsissa viiteen). Näistä kirjoista olen koonnut jonkinlaisen top-listan, mikä tosin on hieman haastavaa kun kaikki näistä ovat selkeitä viiden tähden kirjoja minulle.

1. Neal Shusterman: Scythe
2. Christina Lauren: Autoboyography
3. Jen Wang: The Prince and the Dressmaker
4. V.E. Schwab: A Darker Shade of Magic
5. Angie Thomas: The Hate U Give
6. Marissa Meyer: Cinder
7. J.K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher's Stone
8. Alwyn Hamilton: Rebel of the Sands
9. Annie Spence: Dear Fahrenheit 451: A Librarian's Love Letters and Break-Up Notes to Her Books
10. Nina LaCour: Välimatkoja
11. Tove Jansson: Kesäkirja

Sen tarkempia tilastoja tekemättä voisin sanoa, että olen etenkin loppuvuodesta lukenut yllättävän paljon tietokirjoja sekä ihan ns. aikuisten kirjallisuutta. Tähän on johtanut se, että yksinkertaisesti huomasin lukevani tehokkaammin kun lukemistossani on erilaisia tekstejä. Yksi YA-fantasia, tietokirja, runokirja ja aikuisten kirja jonossa on vähemmän raskas ja nopeammin selätettävä paketti kuin 4 YA-fantasiaa putkeen. Muutenkin on mukavaa huomata kirjallisuustietoutensa kasvavan kun lukee vähän oman kuplansa ulkopuoleltakin.

Vaikka en nyt varsinaisesti halua velloa vuoden huonoissa lukukokemuksissa, havaitsin että jaoin yhden tähden arvosanoja melkoisen niukasti. Niitä mahtui koko vuoteen vain kaksi kappaletta, Harry Potter and the Cursed Child sekä The Revenant. Näitä teoksia ja niiden kehnoutta tulen tosin varmasti muistelemaan ensi vuosinakin, jos pitää nopeasti keksiä kirja josta en pitänyt, heh. Muita pienempiä pettymyksiä olivat esimerkiksi Susan Dennardin Witchlands-sarja, Jennifer Nivenin All the Bright Places ja Alison Bechdelin Äideistä parhain. Yleensä ottaen näyttää siltä, että olin kohtalaisen onnistunut valintojeni kanssa.

Vuonna 2019 aion osallistua Helmet-lukuhaasteeseen, mutta melko rennolla meiningillä. Ainakin alkuun luen mitä luen ja merkkaan listaan. Katsotaan nyt, saisinko loppuvuonna aikaiseksi etsiä järjestelmällisemmin haasteeseen sopivia kirjoja. Tulen todennäköisesti olemaan yliopiston takia todella kiireinen, sillä minulla on nyt keväällä kandi kirjoitettavana. Hui (Saatan joskus sen valmistuttua jopa blogata aiheesta, sillä kandini liittyy keskeisesti blogin aihepiiriin, ellei nyt joku mene hirvittävän väärin ja tosiaan saan sen valmiiksi)! Saatan taas osallistua satunnaisesti johonkin pienempään lukuhaasteeseen, mutta yleensä ottaen koen, että en tarvitse niitä kannusteiksi että saisin luettua. Toki ne auttavat valitsemaan hieman yllättävämpiä kirjoja.

Lisäksi yritän toden teolla lukea enemmän klassikoita. Nappasin jonkun satunnaisen listan "kirjoista jotka kaikkien pitää lukea", ja alan lukemaan ykkösestä alkaen, ihannetilanteessa yhden kuukaudessa. Ensimmäisenä tammikuussa olisi tarkoitus lukea Harper Leen Kuin surmaisi satakielen. Valitsemani lista tosin on melko hirvittävä sen takia, että sille kuuluu Taru sormusten herrasta, fantasiajärkäleiden trilogia joka ei ole koskaan kiinnostanut minua edes elokuvien muodossa. Saa nähdä, onnistunko lukemaan edes sen ensimmäisen osan yleissivistyksen tähden.

Ensi viikolla toivottavasti saan julkaistua joulukuun luetut -postauksen. Pidempiä kokoomapostauksia on hauska kirjoittaa siksi, että pääsee jälleen kerran tarkastelemaan mitä on tullut luettua, mutta toisaalta niiden kirjoittaminen on valtavan työn takana! Luen nykyään kuukaudessa vaan niin monta kirjaa etten mitenkään saa jokaisesta kirjasta omaa postaustaan. Spoilerina sanottakoon, että joulukuulta erilaisia teoksia löytyy 20 kappaletta... Joka tapauksessa, kiitos blogin lukijoille ja muille tänne eksyneille, ja hyvää lukuvuotta kaikille!