Christina Laurenin (eli kahden kirjailijan, Christina Hobbsin ja Lauren Billingsin taiteilijanimen) kirjoittama Autoboyography vei sydämeni ja löysi tiensä välittömästi suosikkikirjojeni joukkoon. Ei ole mikään salaisuus, että luen paljon lgbt-teemaisia kirjoja. Autoboyography ei siis todellakaan ole ensimmäinen laatuaan, mutta se veteli juuri oikeista naruista ja oli varsinainen feels trip.
Autoboyography kertoo kahdeksantoistavuotiaasta Tannerista, joka joutui kolme vuotta sitten muuttamaan vapaasta Kaliforniasta hieman vähemmän vapaaseen Utahiin perheensä mukana. Utahin mormonipitoinen väestö ei kenties muuten olisi kovin suuri ongelma, onhan Tannerin tarkoitus asua siellä vain muutamia vuosia. Tanner kuitenkin sattuu olemaan biseksuaali, ja näin ollen hän joutuu uudestaan kaappiin. Parhaan ystävänsä painostuksesta Tanner päätyy ottamaan viimeiselle lukukaudelleen kurssin, jonka aikana kirjoitetaan kokonainen kirja. Tannerin elämä monimutkaistuu tuhatkertaisesti, kun hän iskee silmänsä ehdottoman mormoniin Sebastianiin, joka auttaa kurssin järjestämisessä.
Katselin tätä arvostelua varten Christina Laurenin historiaa kirjojen parissa, ja Autoboyography on melko lailla täysin omaa laatuaan. Laurenin tunnetuimmat kirjat vaikuttavat new adult -smutilta pahoilla pohjilla ja muilla kliseillä. Vaikka en välttämättä muita heiltä ilmestyneitä kirjoja lukisikaan, niin mikäli he kirjoittavat jatkoa (jota ei kylläkään välttämättä tarvita) Autoboyographylle tai jotain samanhenkistä, lukisin sen silmänräpäyksessä.
Kirjailijoiden tausta näkyy eniten ehkä siinä, että kirja ei pelännyt kuvata pussailua uudelleen ja uudelleen - aikuisempiakin teemoja käsiteltiin. Mutta onneksi tai harmiksi sen törkyisemmäksi kirja ei mene. Varoituksen sanana mainittakoon yksi nopea ja implikoitu heteroseksikohtaus.
Kirja ei ole pelkkää romanttista huttua, mutta ei kuitenkaan silkkaa kärsimystä. Autoboyographyn sivuilla vallitsee sopiva tasapaino. Kirjan loppu ei ole aivan ilmiselvää, ja ainakin minä vietin viimeiset 100 sivua jännittäen hahmojen puolesta.
En voinut olla huomaamatta sitä, että jälleen kerran suursuosioon nousee kirja, jossa ykkösasiana ovat kirjat ja kirjoittaminen. Vähän monialaisemmat harrastukset eivät olisi joskus young adultissa pahitteeksi. Teema on siis jo aika nähty, mutta otin sen siitä huolimatta innokkaasti vastaan tällä(kin) kertaa. Sentään päähenkilö on tällä kertaa poika.
Mainitsinkin alussa, että Autoboyography oli minulle valtava feels trip. En yleensä itse (tai pahemmin edes naura) kirjoja lukiessani, mutta jotenkin tämä kirja pääsi pinnan alle. Itkin ja nauroin ja itkin ja jännitin ja nauroin taas. Olen niin heikko tällaiselle katkeransuloiselle star-crossed lovers -setille, heh. Jokin lgbt-hahmojen kuvauksissa iskee niin syvästi aina, vaikka hahmon identiteetti ei täysin omaani vastaisikaan. Etenkin tässä tapauksessa Tanner ja Sebastian olivat niin aitoja.
En yleensä juurikaan nauti uskonnosta teemana kirjoissa. En myöskään tiedä juuri mitään mormoneista, mutta kirja sai jopa hieman pohtimaan uskontoa - ja sitä en tosiaan tee kovin mielelläni. Löysin alunperin kirjan ProblemsOfABookNerd-Cecen kautta, ja se jäikin mieleeni videosta, jossa Cece kertoi kirjoista, jotka parhaiten kuvaavat häntä henkilönä. Hän kehui Autoboyographya realistisen Utah-kuvauksensa vuoksi, ja näen mitä hän tarkoitti. Utah on ihan kiva paikka mormonina tai mormoninmielisenä, mutta nämä aina hyväntahtoiset ihmiset muuttuvat pelottaviksi silloin, kun jokin ei-sallittu aihe käy ilmi.
Kaiken kaikkiaan olisin kevyesti voinut lukea kirjan yhdeltä istumalta, mikäli elämä olisi antanut periksi. Autoboyography muistutti minua siitä, miltä tuntuu lukea kirjaa vahingossa aamuyön tunteihin asti. Lukukokemus oli kevyen traaginen, mutta ei kuitenkaan täysin tuhonnut elämääni.
Julkaisuvuosi 2017
Simon & Schuster Books for Young Readers
407 sivua
Kirjastosta
Englanniksi
5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti