Koska saan inspiraationi ennen kaikkea booktubesta, kuukausi-wrap-up lienee kiva tapa aloittaa tämä blogi. En aio näissä juurikaan tarinoida kirjan juonesta, sillä Goodreads ja/tai Google osaa kertoa siitä paremmin. Helmikuussa luin yhteensä neljä kirjaa, seitsemän mangapokkaria ja kaksi sarjakuvalehteä, aika hyvin siis! Yleensä tähtään juurikin neljään kirjaan per kuukausi. Postauksen lopussa käyn läpi oletetun TBR eli to be read -kirjajoukkoni.
Heti kuun alussa luin Alwyn Hamiltonin Rebel of the Sands -sarjan samannimisen aloitusosan. Rebel of the Sands kertoo Amanista, joka on hieman liian hyvä ampumaan kiltiksi aavikkokaupunki Dustwalkin tytöksi. Olin ostanut kirjan pari vuotta sitten Lontoon reissulla, joten oli jo korkea aika lukea se. Ostokseni tein lähinnä kauniin kannen perusteella, mutta siitä huolimatta kirja osoittautui erittäin hyväksi. Oli niin sanoinkuvaamattoman virkistävää lukea naispäähenkilöstä joka sen perinteisen jousen sijaan käyttää tuliasetta. Kirja on periaatteessa fantasiaa, joten sen aavikkomiljöö on myös hieman genrensä perinteestä poikkeava. Aion tutustua jatko-osaan mahdollisimman pian. 5/5
Helmikuussa myös luin loppuun koko Veronica Rothin Divergent-trilogian (ja toki myös Fourin, joten... sarjan?). Olen omistanut koko sarjan parisen vuotta, ja viime kesänä sain viimein tämän urakan aloitettua. Olisin kenties pitänyt näistä enemmän jos olisin lukenut ne, y'know, oikeasti nuorena. Kaksi ensimmäistä osaa olivat ihan viihdyttäviä, joskin melko roskaisia. Allegiantin kanssa ei käynyt ihan niin hyvä tuuri. Olen kuullut jo ennen luku-urakkaani, miten huono Allegiant on. Se saattoi vaikuttaa odotuksiini, mutta en usko että olisin pystynyt pitämään kirjasta enempää vaikka olisin välttynyt ulkopuolisilta mielipiteiltä.
En voi juurikaan avautua kirjasta ilman juonipaljastuksia, mutta suurin ongelmani koko sarjassa on se, miten sarja onnistuu tekemään ensimmäisistä osistaan täysin turhia, koska erinäiset juonelliset syyt. En pitänyt tämänkaltaisesta rakenteesta Maze Runnerissa, mutta siinä se sentään käy ilmi jo ensimmäisen ja toisen kirjan välissä. En oikeastaan tiedä, mitä Roth on ajatellut tätä vikaa osaa kirjoittaessaan. Kirjassa tapahtuu toisaalta paljon, mutta toisaalta se onnistuu tuntumaan lähinnä kummalliselta paikallaanjuoksulta. Väliin on ujutettu myös erään sivuhenkilön hyvin päälleliimattu coming out, joka pisti silmään ei-niin-hyvällä tavalla.. Kirja suututti sarjan fanit ilmestyessään, ja ymmärrän kyllä miksi. Toisaalta, myös Allegiant on hyvin nopeasti luettava ja paikoitellen ihan viihdyttävä teos. 2/5
Vaikka Allegiant ei ollutkaan erityisen päräyttävä teos, piti minun totta kai lukea myös hyllystä löytynyt Four, jonka on myöskin kirjoittanut Veronica Roth. Four oli yllättäen ihan kelvollinen lukukokemus. En pääkirjojen jälkeen ollut maailman suurin Four-fani, mutta nämä lyhyet novellit saivat minut symppistelemään hahmoa vähän enemmän. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä kirja sisältää neljä novellia Divergent-sarjan tapahtumista Fourin näkökulmasta, ja taisi osa niistä keskittyä ensisijaisesti Fourin menneisyyteenkin. En suosittele tätä novellikokoelmaa ehkä Divergentin suurimmille vihaajille, mutta kaikille sarjan "ihan ok"- fiiliksillä lukeneille Four saattaa olla ihan kiva lukukokemus. 3/5
Viimeinen helmikuussa lukemani romaani olikin yllättäen jotain muuta kuin young adultia! Vaikka opiskelemani ala ei sinänsä liity kirjallisuuteen, on meillä muutamia pakollisia ja valinnaisia englanninkieliseen kirjallisuuteen keskittyviä kursseja. Erään sellaisen vuoksi jouduin lukemaan F. Scott Fitzgeraldin The Great Gatsbyn. En tosin lukenut tuota kuvassa näkyvää versiota, vaan pihinä luin kirjan ilmaisena Kindle-versiona. Kirja kertoo Nick Carrawaysta, joka kiinnostuu suuresti naapurissaan elävästä hienoja juhlia alati järjestävä Jay Gatsbysta.
The Great Gatsby kuuluu klassikoihin, joista olen ollut hieman kiinnostunut, mutta en ole koskaan uskaltanut lukea. Ja olihan tämän lukeminen aika pelottavaa, Olen melko varma etten edes ymmärtänyt kaikkea mitä tapahtui, mutta koen silti ymmärtäväni miksi The Great Gatsby on niin pidetty. Koska kirja on niin lyhyt, voin nähdä itseni lukemassa sen joskus uudestaan. 4/5
Näiden kirjojan lisäksi luin Sugar Sugar Rune -mangasarjan kolme ensimmäistä osaa ja Fruits Basketin osat yhdestä neljään. Lisäksi luin kaksi ensimmäistä W.I.T.C.H.-sarjakuvalehteä. Kaikkia näistä olen lukenut ennenkin, joskaan W.I.T.C.H.iä en todellakaan kokonaan. Luin siis aika paljon sarjakuvia uudestaan. En tiedä tulenko jatkossa mainitsemaan näitä tässä aloittamiani sarjakuvia. SSR:n aloitin siksi, koska kävimme tyttöystäväni kanssa vaihtokauppaa - minä luen uudestaan Sugar Sugar Runen, hän lukee Fruits Basketin ensimmäistä kertaa (tosin koska Furuba on huomattavasti pidempi, joutunen lukemaan jotain muutakin..). Muistan, etten oikeastaan pitänyt Moyoco Annon Sugar Sugar Runesta ensimmäisellä lukukerralla, enkä enää ymmärrä syytä sille. Hiukan lapsellisesta settingistä ja liian heterosta meiningistä huolimatta minulla on hauskaa sarjan parissa.
Aloitin itsekin Natsuki Takayan Fruits Basketin alusta. Olen jo vuosia haikaillut Furuba-rereadia ja nyt se viimeinkin tapahtuu. Ensimmäiset kaksi pokkaria olivat hassu lukukokemus, sillä olen lukenut ne niin monesti että muistan niiden tapahtuvat naurettavan hyvin. Etenkin nelososassa päästiin jo vähän enemmän unohtuneisiin tapahtumiin, enkä malta oottaa, että pääsen lukemaan sarjan loppuosia. Luen kuitenkin tätä aika hitaasti, suunnilleen luvun päivässä. Furuba ei koskaan epäonnistu piristämästä mieltäni, vaikka jotkut tapahtumat ovat melko traagisiakin.
W.I.T.C.H-sarjakuvat nousivat viime vuonna uudestaan esille, sillä niitä julkaistaan paraikaa uudestaan englanniksi. Itsekin olen lueskellut näitä sarjakuvia pienenä, joten nostalgia-arvo on suurta. Muistaakseni nämä olivat vieläpä ekoja asioita, joita luin juuri lukemaan opittuani..? Joka tapauksessa, törmäsin kasaan alkupuolen lehtiä kuopiolaisella kirpputorilla sattumalta viime syksynä, ja sain vasta nyt urakkani aloitettua. En tiedä vaikuttaako kokemukseen enemmän itse sarjakuva vai lehden kaunis 2000-lukulainen olemus (siis ajatella, näissä mainostetaan mm. kännykkätelineitå!), mutta näitä on ihan viihdyttävää selailla välillä.
TBR
Maaliskuussa toivon lukevani myös neljä kirjaa. Olen maailman huonoin ennustamaan mitä tulen lukemaan, mutta valitsin tällaisen todennäköisimmän nelikon.
- Audrey Coulthurst: Of Fire and Stars
- Christina Lauren: Autoboyography
- Sarah J. Maas: A Court of Thorns and Roses
- Sarah J. Maas: A Court of Mist and Fury
Olen aloittanut listan opuksista A Court of Thorns and Rosesin ja Autoboyographyn. ACOTARista olen lukenut hieman yli puolet ja Autoboyographystä luin melkein yhdeltä istumalta yli sata sivua, joten luultavasti saan ainakin nämä luettua loppuun. A Court of Mist and Fury olisi luonteva luettava ACOTARin jälkeen, mikäli en ole täysin kyllästynyt keijufantasiaan sen jälkeen. Kolmaskin osa minulla olisi hyllyssä, mutta en usko saavani niitä kaikkia luettua putkeen. Of Fire and Stars on myöskin fantasiaa, mutta LGBT-twistillä. Luulen sen olevan ihan virkistävää luettavaa Sarah J. Maasin kovin heteroiden kirjojen jälkeen, mikäli saan sen aloitettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti