lauantai 28. huhtikuuta 2018

Sarah J. Maas: A Court of Mist and Fury


A Court of Thorns and Roses -trilogian toinen osa. Arvostelu ensimmäisestä osasta täällä.

Ikuisuuksia kestäneen reading slumpin jälkeen sain viimein kokonaisen kirjan luettua. Sarah J. Maasin A Court of Mist and Furyn lukeminen kesti silti ihan naurettavan kauan, ja olenkin lueskellut sitä hitaasti suunnilleen koko huhtikuun ajan. Hitauteen vaikuttivat myös koulukiireet ja kyseisen teoksen melkoinen pituus, vaatimattomat 600 sivua. Mainitsen tämän, koska luulen että olisin nauttinut kirjasta vielä enemmän jos olisin päässyt sen tarinaan kunnolla sisälle.

Feyre on pelastanut rakastajansa ja ystävänsä Amaranthan kynsistä, mutta yksi on ja pysyy - nimittäin Feyren sopimus Rhysandin kanssa. Feyren elämä Tamlinin hovissa on täydellistä, mutta todenmukaiset painajaiset hankaloittavat hänen elämäänsä. Niistäkin huolimatta Feyren pitää kuukauden välein viettää viikko Rhysandin kanssa. Onko pelätty High Lord kuitenkaan niin paha kuin maine kertoo?

ACOMAF on kuitenkin edeltäjäänsä parempi kaikin tavoin. Koska miljöö ja hahmot on jo kehitetty ja esitelty, sen päälle on hyvä rakentaa. Feyren, ja samalla lukijan, elämänpiiri laajenee upeisiin maisemiin Tamlinin hovista, mutta itse kiinnitin eniten huomiota hahmoihin ja hahmokehitykseen. Kirjan myötä mielikuvani Tamlinista meni entistä huonommaksi. Rhysand sen sijaan nousi suosikikseni.

En ole aivan varma, pitäisikö Feyrea pitää naurettavan ylivoimaisena mary suena. Ensimmäisessä kirjassa hänen luonteensa oli kiinnostava, mutta ACOMAFissa Feyrella alkaa olla potentiaalia melkein ihan kaikkeen mahdolliseen. ACOMAF-Feyre ehkä antaa rakkauden tulla elämäänsä helpommin kuin ACOTAR-Feyre, mutta minua alkoi jo hieman häiritä se, miten olemattomia hänen ystävyyssuhteensa naispuolisiin ihmisiin ovat. Lisäksi alkoi pistää silmään se, miten kirjassa käytetään jatkuvasti sanoja male ja female ihmisiin viitattaessa - on tosi raskasta nähdä naispäähenkilö kutsumassa toisia naisia femaleksi mielensä sisällä. Toisaalta Feyre saa sen anteeksi, sillä fiktion maailmassa ei ole liikaa hänen kaltaisiaan "voimafantasia"-naispäähenkilöitä.

Mainitsin ykkösosan arvostelussani seksikohtaukset. No, tällä kertaa aikuissisältöä oli enemmän. Maasin seksikohtaukset eivät ehkä ole kamalimpia koskaan lukeamiani, mutta ainakin tässä sarjassa ne voivat olla melko yksityiskohtaisia. Jossain kohtaa ne menivät jo melko naurettaviin melkein-fanfiction-sfääreihin, mutta kaiken kaikkiaan ne ovat aika kivoja sen takia, että naisosapuolellakin on valtaa.

Ensimmäisen osan tavoin kirjaa vaivaa dramaattisen lopun äkkinäisyys. Ihan kuin Maas olisi vain naputellut Word-tiedostoaan melkein 600 sivun ajan, katsonut sivumäärää ja päättänyt vaan heittää jotain draamaa loppuun. Lopulta loppuratkaisu on ihan kiinnostava, mutta siitä olisi saanut voimakkaamman venyttämällä tiettyjä kohtauksia hieman.

Maasin kirjoitustyylistä en keksi edelleenkään kamalasti pahaa sanottavaa. Se hoitaa homman kotiin. Luenkin näitä kirjoja juonen, en kirjallisen nerouden tähden. Siihen se taipuu loistavasti. Jännittävästä juonesta huolimatta minun oli jostakin määrittelemättömästä syystä vaikea saada kirja luettua. Toivottavasti kolmas osa nappaa minut mukaansa hieman paremmin.

Julkaisuvuosi 2016
Bloomsbury Children's
626 sivua
Oma
Englanniksi

4/5

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Tyttöystävä valitsee toukokuun TBR:n

Vielä emme ole toukokuun puolella, mutta ajattelin postata tämän nyt, kun en ole saanut vieläkään tämänhetkistä kirjaani luettua (= en voi kirjoittaa postausta siitä). Olen nähnyt tämänkaltaista tagia booktubessa (Etenkin BooksandLalan tekemänä), mutta blogissa en ole tainnut sitä koskaan nähdäkään. Pointtina on se, että joku toinen valitsee kuun luettavat kirjat sinun puolestasi. Koska taloudessamme on yksi tyttöystävä ja yksi kissa, niin yllättäen valitsin rooliin tyttöystävän (ehkä joskus vielä kissankin, lol).

TBR-hyllyssäni on 41 kirjaa. Koska yritän pitää haasteen mahdollisimman realistisena, yritimme pitää valittavan määrän suunnilleen viiden kirjan maissa, riippuen kuinka paksuja ne ovat. Jokaisesta kirjasta tulee kommentteja ja perusteluja tyttöystäväni sanelemana. Taustatietoina kerrottakoon, että tyttöystäväni ei juuri lue nykyään mitään muuta kuin mangaa.

1. Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä


"Mä valitsin tän koska tässä on toi peura ja tää kansi näyttää kivalta ja oon nähny tän Suomalaisessa Kirjakaupassa. Mua vaan vähän häiritsee kun tää peura on aika irrallinen eikä sovi tähän kanteen.  Valitsin tän kirjan myös sen takia kun päähenkilö vaikuttaa sellaselta kiukkutsunderelta. "Kaikkien on taivuttava hänen tahtoonsa". Also tässä on poika jonka nimi on Uli."

En ollut valmistaunut lukemaan tätä kirjaa moneen kuukauteen! Ostin sen joskus kirpparilta parilla eurolla, mutta en juurikaan pitänyt Enorannalta aiemmin lukemastani Nokkosvallankumouksesta. Odottelen hieman pelonsekaisin fiiliksin siis.

2. Nakatani Nio; Bloom Into You 2


"Valitsin tämän yksinertaisesesti sen takia, kun sen kansi on kiva ja kesäinen. Mun pitäis itsekin lukea tää. Ja tää piirrostyyli on kiva."

Minun on pitänyt lukea tämä niin kauan! Monta kertaa olen jo melkein napannut sen hyllystäni.

3. Haruichi Furudate: Haikyuu 1


"Tää on ollu sulla miljoona vuotta ja olen itsekin lukenut sen jo. Sunkin pitää lukee tää. Siksi."

Todellakin... Ostin pokkarin pahimman Haikyuu-faniuteni aikana, enkä ole vieläkään lukenut sitä. Nyt on viimein aika.

4. Erika Johansen: The Fate of the Tearling


"Valitsin tämän kirjan koska sen kansi on hieno. Kirjan sivut näyttää ja tuntuu hyvältä. En tiedä, tää vaikutti ihan kiinnostavalta."

Sivujen ulkonäöllä ja tuntumalla hän tarkoittaa sitä, että ne ovat sellaiset jännän vanhanoloiset leikkaamattomat. Kirja tosiaan on sarjansa kolmas ja viimeinen osa, joten ehkä on ihan hyvä että joudun viimein lukemaan sen. Etenkin sarjan toinen osa oli mieleeni.

5. Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia


"Tää kansi on tosi hieno ja näistä hopeisista jutuista tulee mieleen Haruko Kumota -sensein taidekirjan hopeiset jutut kannessa. Sitten takateksissä mainittiin villi länsi joten I'm into it. Oispa tässäkin samanlaiset sivut kun The Fate of the Tearlingissa."

Ostin tämän kirjan totta puhuen kantensa takia, joten kiva huomata että jaan mielipiteen kannen ulkonäöstä kumppanini kanssa. Toisaalta en ollut sisäistänyt, että takakannessa vihjataan villiin länteen ja steampunkiin. Molemmat ovat teemoja ja/tai estetiikkoja joista en juurikaan välitä. Hieman siis pelottaa. Olen kuitenkin kiinnostunut lukemaan lisää suomifantasiaa.

6. Marissa Meyer: Cinder


"Valitisin tän kun sä sanoit et se on scifi-Tuhkimo. En kyllä kauheesti tykkää tästä kannesta kun se on aika ruma. Asettelu on tyhmä. Näyttää sellaiselta halvalta pornopokkarilta mitä tädit ostaa, jos miinustaa mekaaniset osat jalasta."

Tämä kirja on tosiaan myös huhtikuun tbr-listalla. Jos en saa sitä luettua silloin, koittaa sen aika nyt. En ole aivan samaa mieltä kannen rumuudesta kaikenlaisia viritelmiä nähneenä, mutta onhan tuo korkkarijalka kyllä hieman mielenkiintoinen elementti kirjan kanteen. Tämän lukemista olen odottanut, sillä se kuuluu hyvin hypetettyyn sarjaan.

Tämä postaus oli aika kokeilullinen, mutta toivottavasti joku sai siitä jotain irti. Kohti toukokuuta ja toivottavasti hyvää lukukuukautta!

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Jacqueline Wilson: Lola Rose


Kuten mainitsin jo maaliskuun wrap upissani, Jacqueline Wilsonin Lola Rose oli yllättävä kirppislöytö. Wilsonin kirjat ovat tuttuja lapsuudestani, ja ne ovatkin niitä harvoja lastenkirjoja, joita oikeasti muistan lukeneeni. Olen todennäköisesti lukenut tämänkin teoksen kymmenisen vuotta sitten, mutta en ole aivan varma. Joka tapauksessa julistaisin Lola Rosen varovaisesti rereadiksi.

Lola Rose kertoo Jaynista, jonka äiti voittaa arvasta 10 000 puntaa. Ensiksi maailma tuntuu olevan täynnä mahdollisuuksia, mutta perheen isän saadessa tietää, tilanne muuttuu väkivaltaiseksi ja Jaynin äiti pakenee lastensa kanssa. Jayni, hänen äitinsä ja pikkuveli Kenny, muuttavat Lontooseen ja ottavat käyttöön valenimet. Jaynistä valitsee nimekseen lehdestä löytämänsä hienon kuuloisen "Lola Rosen". Rahat eivät tietenkään kestä ikuisuutta, ja elämän uudelleen aloittaminen osoittautuu monimutkaiseksi.

Oli erittäin mielenkiintoista lukea kirja, jonka kaltaisia luin vuosia ja vuosia sitten. Sain kirjasta varmasti enemmän irti ensimmäisellä lukukerralla, mutta kirjan rankkuus iski vasten kasvoja vasta nyt. Kirjassa on perheväkivaltaa joka ulottuu lopulta Lola Roseen asti. Perheen äiti saattaa sairastua tai olla sairastumatta syöpään (tämä ei ole muuten spoileri, koska se lukee takakannessa). Pieniä koulukiusaamisteemoja nousee pintaan ja Lola Rosea tuntuvat vaivaavan pakkomielteiset, usein vartalonkuvaan liittyvät ikävät ajatukset. Kirja ei siis todellakaan ole Wilsonin kirjoista nuorimmille lukijoille suunnattu.

Nämä kaikki rankat teemat voivat olla tietyn ikäisille lapsille ja varhaisnuorille opettavainen ja silmiä-avaava lukukokemus, mutta aikuinen ei saa siitä irti kuin ehkä pahan mielen. Kerronta on todella lapsellista. Toisaalta nimenomaan tämä kerronta auttaa näkemään lapsipäähenkilön tuskan oikeasti lapsen näkökulmasta - käytökseltään Lola Rose kun on usein enemmän aikuinen kuin oma äitinsä. Ajatuksena hyvä. mutta käytännössä en juuri pitänyt kirjan käyttämästä kielestä.

Hahmot ovat lastenkirjalle ominaisesti melko kaavamaisia. Lola Rose on jokaisesta tilanteesta selviämään kasvanut pikkuaikuinen. Perheen äiti on lapsellinen. Hän on valmis lähtemään jokaisen vähänkin mukavan miehen matkaan, ja syöpäuhkaansakin hän reagoi lähinnä vinkumalla rintojensa perään. Kenny, eli Kendall, on vieläkin rankempi. Kendall haluaisi aina vain isänsä luo, eikä selkeästi näe tilanteen vakavuutta. Tämä on ehkä osin myös realistista, mutta noin kaavamaisten hahmojen ympäröimänä Kendall on lähinnä ärsyttävä. Perheen isällä kun ei juuri ole mitään pelastavia puolia, vaan hän muuttuu ällöstä lepertelijästä väkivaltaiseksi sekopääksi vailla varoitusta.

En siis juuri pitänyt kirjan hahmoista. Ainoastaan kirjan loppupuolella ilmestyvä Barbara-täti ja Lola Rosen ja Kendallin uusi rehtori ovat siedettäviä, ja sekin johtuu vain siitä, että heidät on todennäköisesti tarkoituksella luotu "turvallisiksi aikuisiksi". Hahmot ovat epärealistisia ja epäloogisia, mutta tietysti ihmisiä riittää joka lajia. Tavallaan se sopii lapsen kertomaksi, sillä mistä me tiedämme, että Lola Rose on luotettava kertoja? Hän saattaa itse tarkoituksella hieman yksinkertaistaa asioita, emmekä koskaan tietäisi.

Kirja sentään onnistuu herättämään tunteita ja ajatuksia, mutta on loppujen lopuksi aika ikävä lukukokemus. Lapselle kirjan yksinkertaisuus yhdistettyinä rankkoihin aiheisiin toimii varmasti paremmin. Vaikka näenkin teoksen meriitit, en kykene antamaan sille kahta tähteä enempää, sillä en voi itse henkilökohtaisesti sanoa nauttineeni lukukokemuksesta paljoakaan. Jännää, miten ajan ja iän myötä lukumieltymykset voivat muuttua näinkin rajusti.

Julkaisuvuosi 2003
Corgi Childrens
288 sivua
Oma
Englanniksi

2/5

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Audrey Coulthurst: Of Fire and Stars


Audrey Coulthurstin Of Fire and Stars on lajissaan harvinaisuus. Suuren valtavirtakustantamon julkaisemaa young adult -fantasiaa tyttörakkaudella ei ole maailmassa kovin suurta määrää. Tämä olikin lähes ainoa syy, miksi valitsin kirjan luettavakseni. Mainitsin kirjan nopeasti maaliskuun luetut -postauksessa.

Prinsessa Dennaleian, tuttavallisemmin Dennan, tehtävä on lapsuudesta saakka ollut mennä naimisiin naapurivaltion Mynarian prinssin kanssa. Tämä liitto suojelisi Dennan väkeä muilta
mailta. Pulmana on, että Dennalla on kyky hallita tulta. Mynariassa taikavoimia omaavat ihmiset ovat inhon ja vainon alaisina, joten Denna ei saa jäädä missään tapauksessa kiinni. Tulevasta avioliitostaan hyvin epävarman Dennan elämä suistuu raiteiltaan, kun prinssin sijaan hän rakastuukin tämän siskoon, Amaranthineen.

Kirjassa onnistuneinta on romanssi. Itse juoni on melko tavanomaista fantasiahuttua, eikä mitenkään erityisen yllättävää sellaista. Ihania päähenkilöitä lukuunottamatta muut hahmot olivat paikoin melkein raivostuttavan idioottimaisia. Kirjan maailmasta mainittakoon, että ongelmana ei missään vaiheessa ole se, että Denna rakastuu tyttöön. Vaikka se ei käykään kovin usein ilmi, tässä maailmassa homous on luonnollista. Näin ollen myöskään kukaan ei käytä seksuaalisuudestaan sen kummempia termejä. Itse pidin tarinan tästä aspektista, mutta olisin ehkä halunnut nähdä sitä hieman enemmän.

Tytöistä suosikkini on yllättäen Denna. Denna on niin ihanan hukassa, eikä korostetun maskuliininen (mutta ei tosin yltiötyttömäinenkään). Dennan tunteet tulevat lukijalle selvimmäksi, ja voi kuinka suurilta ne tuntuvatkaan. Mare (eli Amaranthine) on myös kivaa seurattavaa, eikä itsekään vajoa pelkäksi stereotyypiksi, vaan on välillä tyttömäinenkin - joskin tiukasti omilla ehdoillaan. Näiden kahden romanssi toimii hyvin, ja olinkin puolet kirjasta harmistunut, kun tytöt eivät koskaan saa olla rauhassa kahdestaan.

Jos Of Fire and Stars olisikin tavanomainen heteroromanssi, en usko että se olisi tällaisenaan nähnyt päivänvaloa. En totta puhuen usko kenenkään lukeneen tätä pelkän juonen vuoksi. En juuri kiinnittänyt huomiota kirjan tekniseen puoleen, mutta jotkut ilmaisut yrittivät vähän liikaa, kuten kirjan aloittava "When I was seven winters of age..".

Koska naispareille harvoin käy fiktiossa hyvin, olin melko jännittynyt etenkin kirjan loppupuolella. Romanssistaan huolimatta kirja ei ole erityisen fluffy ja pehmeä lukukokemus suurimman osan ajasta. Toisaalta, jos lukija tuntee kemian Dennan ja Maren välillä, kokemus on melko feelseisä, jos saan lainata kamalaa anglismia.

Vaikka Of Fire and Stars ei ehkä ole uusi suosikkikirjani ikinä, se on vahvasti suositeltava wlw-tarinoita fantasiapuitteilla etsiville. Mielestäni on tarpeellista ja voimakasta ottaa perinteinen narratiivi, tässä tapauksessa perinteinen fantasiakertomus valtakunnilla, kuninkaallisilla ja kielletyllä taialla höystettynä, ja luoda se uudestaan lgbt-teemoja (ja tietenkin myös muita perinteisesti sivuun jääneitä teemoja) hyödyntäen.

Julkaisuvuosi 2016
Balzer + Bray
389 sivua
Oma
Englanniksi

3/5