Heinäkuun luetut

Heinäkuun loppu oli jännittävää aikaa, sillä aloitin Instagramissa kirjatilin! Minua on viime aikoina häirinnyt se, että vaikka aloitinkin tämän blogin siivilöidäkseni enimmät kirjasisällöt Twitteristäni tänne, on välillä kivaa myös vain fiilistellä kirjoja, lukemista ja hienoja kansikuvia. Siispä päätin uhmata epäsosiaalista luonnettani ja hypätä uuteen someen. En ole älyttömän visuaalinen ihminen enkä loista etenkään valokuvaamisen saralla, mutta ainakin minulla on kivaa! Mitä itse lukemiseen tulee, luin heinäkuussa yhteensä 17 kirjaa, mikä taitaa olla aika lailla keskivertomäärä mitä nyt aiempia kuukausia muistelen.

Tara Westoverin Opintiellä kertoo Westoverin oman tarinan mm. koulutukseen ja lääketieteeseen luottamattomasta perheestä yliopistoon. Olen todella vakuuttunut siitä, että kirja on erittäin todenmukainen, sillä internet osaa kertoa mm. Westoverin veljen kirjoittaneen sille Amazon-arvostelun. Tietenkään joka ikistä sivulausetta ei pidä uskoa sokeasti, mutta minusta Opintiellä on älyttömän mielenkiintoinen teos. Ehkä kaikista kiinnostavin asia on se, miten tapahtumat eivät sijoitu edes ihan kamalan kauas. Kenties jonkun mielestä kirjan julkaisun kanssa oltaisiin voitu odottaa vuosikymmen jos toinenkin, mutta mielestäni kirjasta pahastuneen perheen olemassaolo vain tekee kirjasta mielenkiintoisemman. 5/5

Emma Kantasen Nimi jolla kutsutaan öisin myytiin minulle sillä, että se kuvaa kiinalaista lesbokulttuuria. Kirja kertoo suomalaisesta naisesta joka muuttaa kiinaan peligraafikon paikan vuoksi, ja tosiaan pääsee tutustumaan kiinalaisiin lesboihin, eli lala-naisiin. Kirjan lukeminen oli outo kokemus. Se selkeästi perustuu Kantasen omiin kokemuksiin, mutta toisaalta tapahtumat ovat niin lennokkaita ja ikäviä, ettei kaikki voi olla totta. Kiinaa ja kiinalaisia kuvataan todella ikävään sävyyn, joten mikään ihana matkustusromaani tämä ei ole. Kirjoitustyylikin on jokseenkin päiväkirjamainen. Kirjassa on todella paljon potentiaalia, joka olisi voinut tulla paremmin esiin vähän erilaisella otteella. 3/5

Emily Skrutskien The Edge of the Abyss jäi valitettavasti suureksi pettymykseksi. Luin sarjan ensimmäisen osan noin vuosi sitten ja se sai melkein täydet viisi tähteä.  Tällä kertaa lukukokemus oli raahaava ja laahaava, ja kirja tuntui todella turhalta. Ensimmäisessä osassa ihastuttanut romanssi oli nyt lähinnä ärsyttävä. Lisäksi kirjassa muun muassa esiteltiin uusia hahmoja jotka jäivät aika turhiksi. Harmillisesti tämä on myös viimeinen osa, joten sarjasta jäi hieman huono maku suuhun. 2/5

Ulla Donnerin Spleenish on kirkkaan punavalkoinen sarjakuva joka avaa nuoren aikuisen sielunmaisemaa nykymaailmassa, jossa kaikki on mahdollista mutta muut ihmiset aina itseä aikaansaavampia. En voi sanoa sarjakuvan auenneen minulle ihan täysin, mutta se on ainakin visuaaliselta puoleltaan suositeltava. Sarjakuvan lukee nopeasti ja se jää ehkä hieman pintapuoliseksi, mutta ihan ookoo jos aihepiiri kuulostaa itselle toimivalta. 3/5

Marissa Meyerin Renegades aloittaa supersankaritrilogian joka kertoo Novasta, tytöstä joka on oikeasti pahis mutta soluttautuu hyvisten joukkoihin, ja Adrianista, pojasta, joka kehittää hyvishommiensa sivuun itselleen alter-egon, joka ei ole ihan yhtä mustavalkoinen. Koin Renegadesin supersankarien tuntuvan enemmän esimerkiksi Boku no Hero Academia -supersankareilta kuin yleisemmiltä länsimaisilta sellaisilta. Kirja ja sen ideat eivät ole kaikista tuoreimpia, mutta supersankarikirjoja ei ole vielä niin paljoa, että sellainen helpolla tuntuisi toisaalta ihan lopullisen kulahtaneeltakaan.

Osa hahmoista jää vähän enemmän karikatyyrisiksi kuin toiset, ja olisin voinut pärjätä ilman romanssin rakentumista, mutta ainakaan romanssi ei lähde käyntiin kunnolla vielä tässä osassa. Jälkeen päin miettiessä en ole varma, kuinka suuri Renegadesin juoni oli. Se tuntuu rakennuspalikoilta eeppistä finaalia kohti (ja toisessa osassa sama meininki jatkuu). Viimeisen osan on pakko tuoda pöytään jotain hienoa, mutta tällaisena ei-elämää-suurempana supersankarifiilistelynäkin kirja on varsin luettava. 4/5

Ngozi Ukazun Check, Please! aloitti tiensä nettisarjakuvana, ja on netissä luettavana nytkin. Sarjakuva kertoo vloggaavasta, leipovasta herkästä pojasta joka kuitenkin pelaa jääkiekkoa ja aloittaa uudessa koulussa ja näin ollen uudessa jääkiekkojoukkueessa. Ekan pokkarin rakenne on julma, sillä m/m-romanssi (jolla minulle tämä myytiin) lähtee käyntiin vasta lopussa, ja missä merkeissä! Romanssi on ihastuttavaa, mutta muuten tarina on hieman liian kliseinen, että voisin antaa kolmosta enempää. Jääkiekon lisäksi kirjassa on lähinnä stereotyyppistä college-kohellusta poikien kesken. Sarjakuvan olemassaolo on kuitenkin ihan kiva asia, etenkin kun urheilumaailma on usein kovin hankalalla tavalla maskuliininen ja homofobinen. 3/5

 C.S. Pacatin kirjoittama ja Johanna the Madin kuvittama Fence-sarjakuva kertoo Nicholasista, joka on intohimoinen miekkailusta ja saakin stipendin arvostettuun yksityiskouluun vaatimattomista lähtökohdistaan huolimatta. Sarjakuva lainaa paljon elementtejä urheiluanimen maailmasta, ja ehkä juuri siksi pidän tästä ensimmäisestä osasta kovasti. Sarja menee ilmeisesti aika queeriin suuntaan, mitä todistaisin mielelläni jos saisin käsiini loputkin kaksi osaa. 4/5

Antti Arnkilin Lauantaiesseet-kokoelmassa käsitellään esimerkiksi kirjallisuutta ja musiikkia esseiden voimin. Monikaan esseiden aiheista ei ollut tuttuja, ja luinkin kokoelman lähinnä koska olen viime aikoina huomannut pitäväni etenkin viihdeaiheisista esseistä. Hyvin mitäänsanomaton arvosana selittyy lähinnä sillä, etten oikein havainnut punaista lankaa kirjan eri esseiden välillä. Osittain tosi korkeakulttuuria ja sitten Foo Fightersia. Jotkin esseet olivat kuitenkin ihan mielenkiintoisia, joten ihan kiva välipala esseefaneille. 2/5

Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan Glitch jatkaa Sensored Reality -sarjaa, jonka ensimmäisen osan luin noin vuosi sitten. Kirjan koulumiljöö on hauska, ja kirja oli jälleen sujuva lukukokemus. Eniten minua jäi häiritsemään kirjan taipumus tunkea japania kaikkialle etenkin kirjan alkupuolella. Romanssijuttuja en oikein fiilannut. Lisäksi hieman vaivaa kirjan pelien paikoittainen järjettömyys. Tämänkertaisessakin ykköspelissä minua häiritsi etenkin raja ihmispelaajan ja NPC-hahmon välillä ja se, miten nämä kommunikoivat. Pelien on varmasti tarkoitus tuntua mahdollisimman realistisilta, mutta en voi olla pohtimatta kuinka mahdottomia jotkut näistä valinnoista ovat. 3/5

 Maggie Nelsonin Sinelmiä on hyvin pieni kirja joka tutkii, käsittelee ja pyörittelee sinistä väriä eri näkökulmista. Kirjan konsepti on mielenkiintoinen, sillä miten lähestyisit väriä kirjan muodossa? Kuitenkin ehkä luin kirjan liian nopeasti tai jotain, sillä minulla ei ole siitä juurikaan sanottavaa. Joidenkin mielestä Sinelmiä näyttää olevan ihanan älykäs, kun taas toiset pitävät tekotaiteellisena. Kuulun ehkä enemmän jälkimmäiseen porukkaan. Toisaalta en myöskään ymmärtänyt kaikkea. Ihan jännä lukukokemus? 3/5

Aino Vähäpesolan Onnenkissa on tuore romaani, joka kertoo mm. Edith Södergranista, joogasta ja nuoren naisen yliopistoelämästä. Edith Södergran ei ole minulle oikeastaan millään tavalla tuttu, joten tartuin kirjaan lähinnä kansikuvan houkuttelemana. Kirja on osittain autofiktiota, joten sen suoranainen arvosteleminen on vähän outoa. Mielestäni kirja on tällaisena paljon onnistuneempi kuin esimerkiksi Nimi jolla kutsutaan öisin, mutta jäi arkisuudessaan ehkä hieman mitäänsanomattomaksi. Kirjoitustyyli kuulosti myös hieman hapuilevalta paikoin (mikä annettakoon esikoisteokselle anteeksi), mutta kokonaisuudessaan ihan hyvä lukukokemus. 3/5

Maggie Stiefvater on tuttu nimi jo vuosien takaa, kun hänen Väristys-sarjansa ilmestyi suomeksikin. Siihen en koskaan tarttunut ihmissusia vierastaessani, mutta The Raven Boys on puhutellut minua siitä huolimatta jo pitkään. Sarja kertoo Bluesta, jonka tosirakkauden ennustetaan kuolevan, ja joukosta rikkaan yksityiskoulun poikia, jotka etsivät jotain yliluonnollista. The Raven Boys etenee kummallisesti. Se viettää kohtauksissa aikaa täysin mielivaltaisesti, ja kun kirjassa viimein tapahtuu jotain, tapahtumat eivät ole älyttömän suuria. Siitä huolimatta viihdyin erittäin hyvin. Kirja on kuin suuremman kirjan alkupuolisko.

Sarjaa suositellaan usein hahmovetoisten kirjojen ystäville, ja hahmovetoiselta se todellakin vaikuttaa. En todellakaan aavista mihin suuntaan sarja on menossa, mutta odotan innolla. Onneksi minulla on jo kotona kirjastosta lainattu sarjan kakkososa, jonka toivottavasti pääsen lukemaan pian! 4/5

Neal Shusermanin Thunderhead on jatkoa noin vuosi sitten lukemalleni Scythe-teokselle. Scythe kertoo utopistisesta/dystopistisesta maailmasta, jossa ihminen on periaatteessa kuolematon, kunnes scytheksi ristitty moderni viikatemies lopettaa hänen päivänsä. Edeltäjänsä tavoin annoin Thunderheadille täydet viisi tähteä. Kirja jatkaa Citran tarinaa todella yllättävillä ja hienosti käsitellyillä juonenkäänteillä. Niin kiehtova sarja, jonka tänä vuonna ilmestyvää lopetusosaa en malta odottaa. 5/5

Tahereh Mafin Rakkaus suurempi kuin meri on yllättävä suomennos, sillä Mafi tunnetaan ennen kaikkea Shatter Me -sarjastaan, jota ei ole suomeksi näkynyt. Rakkaus suurempi kun meri kertoo New Yorkin terrori-iskujen jälkeisestä ajanjaksosta, muslimitytöstä Shirinistä ja Oceanista, joka jostain syystä haluaa tutustua Shiriniin. Kirja on tärkeä ja todella hyvä, mutta ihan täysiin pisteisiin se ei yllä. Kirja olisi ehkä voinut keskittyä enemmän Shiriniin eikä romanssiin ja Oceaniin. On mielestäni hieman outo valinta tehdä kirjasta näinkin romanssikeskeinen, sillä ihan vaan ystävyys olisi mielestäni ollut paljon painokkaampi kannanotto kuin tapahtumat luokkaa "ääh, sunkaltaiset pojat ei nyt vaan tykkää munlaisista tytöistä, eikun hups now we're kissing". 4/5

 Marissa Mehrin Burleskikirja valikoitui lukemistooni koska se on uudehko kevyt tietokirja kiinnostavalla aiheella. Nimensä mukaisesti se on ensimmäinen laaja teos burleskista suomeksi. En tiennyt ennakkoon aiheesta kamalasti, joten kirja oli jopa ihan hyödyllinen. Sillä oli paljon kiinnostavaa sanottavaa monista eri näkökulmista, ja suosittelisin sitä kaikille burleskista kiinnostuneille. Kenties sitä olisi voinut laajentaa entisestäänkin, mutta tällaisenaankin hyvä perusteos. 4/5

Spider-Man: Into the Spider-Verse - The Art of the Movie löytyi kirjastosta, ja päätin lukea sen suurena kyseisen elokuvan fanina. Taidekirjaa on vähän outoa arvostella, mutta se oli mielestäni ihan perushyvä. Ehkä taide ei ollut ihan niin pysäyttävää kuin olin niin upean näköiseltä elokuvalta odottanut, mutta ihan mielenkiintoinen kurkistus elokuvan taustoihin. 3/5

Mark McLellandin toimittama Boys Love Manga and Beyond: History, Culture and Community in Japan on nimensä mukaisesti kokoelma akateemisia artikkeleita aiheenaan BL-manga. Luin kirjan e-kirjana yliopistoni kirjaston kautta ihan vain omaa kiinnostustani, ei siis liity opintoihini mitenkään (liittyisipä!). Oli outoa lukea omasta rakkaasta harrastuksestaan näin diippiä tekstiä. Jotkut artikkelit tuntuivat pahasti ikääntyneiltä vaikka kirja on ilmeisesti ilmestynyt vuonna 2015, mutta ihan jännä kuriositeetti kokonaisuutena. 3/5

Mangat:

• Asumiko Nakamura: Doukyuusei 1
• Moto Hagio: The Heart of Thomas
• Tsuta Suzuki: Your Story I've Known
• Est em: Tableau Numero 20
• Tomoko Yamashita: Black-Winged Love
• Ryousuke Takeuchi, Hikaru Miyoshi: Patriootti Moriarty 3
• Shoutarou Tokunou: New Game! 1-2