Huhtikuusta on aika pitkä aika jo, mutta tässä joitakin pohdintoja huhtikuussa lukemistani kirjoista. Ehkä joskus vielä olen kiinni entisessä tahdissani... Huhtikuussa luin 15 kirjaa ja jonkin verran mangaa. Jostakin syystä etenkin tämän kuun aikana luin todella paljon tietokirjoja. Totuttuun rästipostaustyyliin arviot ovat todella lyhyitä, sillä en välttämättä edes muista enää näin pitkän ajan päästä kirjojen sisältöä niin hyvin että voisin heittää kunnon syväanalyysejä tulille.
Emmi Niemisen ja Johanna Vehkoon Vihan ja inhon internet on relevantimpi kuin koskaan, tai ainakin oli siinä vaiheessa kun olin lukenut sen, sillä samoihin aikoihin tapahtui Vehkoon hyvin kyseenalainen oikeudenkäynti. Valtavan suuri sarjakuvakirja sanoittaa suunnilleen kaiken sen, mikä ihmisten internet-käyttäytymisessä on pelottavinta. Suositeltu luettava ihan kaikille. 5/5
V.E. Schwabin A Gathering of Shadows ei valitettavasti yltänyt ihan edeltäjänsä tasolle. Syypäänä voi olla myös tässä keväällä vaivannut fantasiaähky, jolta edes ei-niin-perinteinen fantasiatarina ei ole turvassa. Kell ja Lila ovat edelleen ihania, mutta kirjan pahiskuviot eivät oikeastaan kiinnosta. Toivottavasti lopetusosa yllättää jälleen! 3/5
Ovatko kaikki esineet olleet joskus märkiä? on kokoelma Helsingin Sanomat -lehdessä julkaistujen lasten tiedekysymysten vastauksia. Tämänkaltaisia teoksia on älyttömän vaikea arvostella, mutta kirja on ihan viihdyttävä ja opettavainen. Lapset saavat vastauksia kiperiin kysymyksiin ja aikuisia huvittanee lasten kysymysten älyttömyys. 3/5
Jukka Behmin Pehmolelutyttö on niitä kirjoja, joista toivoisin kirjoittaneeni kokonaiset muistiinpanot. Kirja kertoo Emiliasta, jolla on suuri salaisuus, josta hän kertoo vain pehmoleluilleen. Emilia nimittäin saa rahaa aikuisilta miehiltä erilaisia seksuaalisia palveluita tarjoamalla. Tavallaan kirjan on hyvä olla olemassa, mutta kirjan lapsellinen kansi todennäköisesti tuo Pehmolelutytölle liian nuorta yleisöä. Kirja ei välttämättä ole nuortenkirja ainakaan, vaikka sillä nuori päähenkilö onkin. Emilian kertojaääni on niin naiivi ja lapsellinen, että ei hän varmasti nuorille kolahdakaan.
Suurin ongelma kirjassa minulle on valitettavasti se, että en pääse yli keski-ikäisistä miehistä jotka kirjoittavat seksuaalista nuortenkirjatekstiä alaikäisillä tyttöhahmoilla. Tärkeä aihe, joka ei mielestäni ole tarpeeksi "oikeutettu". Emilian ongelmat eivät muistaakseni juuri ratkea kirjassa, ja päällimmäinen fiilis lopussa oli se, etten ymmärrä mitä kirja yrittää tehdä. Lukekaa varauksella, mutta ei kannata varmaan antaa synttärilahjaksi alakoululaiselle. 1½/5
törmäsin Katja Kallion Elokuvamuistiin kenties jonkin kirjablogin kautta, ja kiinnostukseni heräsi heti, sillä olen viime vuoden aikana huomannut pitäväni viihteellisistä esseistä ja "tietokirjallisuudesta" joka kuitenkin pohjautuu enemmän henkilökohtaisiin ajatuksiin ja kokemuksiin, eikä ole niinkään akateemista tekstiä lähdeviitteineen. Harmillisesti Elokuvamuisti ei sitten auennutkaan ihan järjettömän hyvin ei-elokuvafanille.
Kirjan suhde elokuviin tuntuu ainakin näin yli kymmenen vuotta hieman elitistiseltä. Kirjan ikä näkyy myös todella ärsyttävinä sukupuolistereotypioina ja melkein suorana seksisminä. En muista, olinko nähnyt yhtäkään Kallion hehkuttamista leffoista, mutta kirja ei juurikaan saanut minua myöskään jatkossa katsomaan niitä. Taide-elokuvien ystävät saattaisivat arvostaa?2/5
Heti perään luin niin ikään Katja Kallion Valkokangastuksia-kirjan, joka on ilmestynyt tämän vuoden puolella. Kymmenen vuoden aikana joko Kallion oma lähestymistapa elokuviin tai audiovisuaalisen viihteen tuottaminen ja kulutus ovat muuttuneet, sillä tällä kertaa tekstien aiheet olivat paljon lähestyttävämpiä. Tällä kertaa mukana oli sisältöä tutuista tv-sarjoista ja tuntemattomiakin aiheita käsittelevät tekstit olivat kivaa luettavaa. Selkeä parannus edelliseen! 2½/5
Connie Glynnin Undercover Princess on muistaakseni ensimmäinen lukemani "tubettajakirja". Kirja kertoo hieman prinsessoihin obsessoituneesta Lottiesta, joka pääsee ahkeralla työllä opiskelemaan Rosewood Halliin, ja saa kämppiksekseen aivan oikean prinsessan, joka ei oikein sovi yleiseen prinsessan muottiin. Kirja on todella kevyttä fantasiaa. enkä tähän hätään edes muista mikä se fantastinen elementti sitten lopulta edes oli. Kivaa luettavaa nuoremmille lukijoille, jotka haaveilevat sisäoppilaitoksista? 2½/5
Harry Potter and the Half-Blood Prince on toiseksi viimeinen Potter-osa, joten kirjan kanssa oli jännää tälläkin kerralla. Kirjassa oli muutamia suuria spoilerikohtia joiden en muistanut sijoittuvan tähän kirjaan alkuunkaan! Vikaa osaa odotellessa. 4½/5
Roxane Gayn Bad Feminist on suhteellisen kehuttu kokoelma omaelämäkerrallisia ja feministisiä esseitä. Gay kuitenkin jakaa mielipiteitä vahvasti, sillä esseet eivät todellakaan ole varustettu lähdeviitteillä ja aukottomilla perusteluilla. Mielestäni teos on kiinnostava nimenomaan yhden naisen kannanottona, vaikka muistan itsekin ärsyyntyneeni jostain aspektista kirjassa (missäkö? en todellakaan muista!). 3/5
Tapani Jussilan Japani-passi (ja sen alkuperäinen muoto Tokio-passi) on todella perinteikäs suomalainen Japanin matkaopas. Matkaoppaita on todella outoa arvostella, sillä ainakaan minä en lue joka ikistä hotelliarvostelua sun muuta, mutta mielestäni kirja on ihan ok. Tekstin sävy on vähän liian humoristinen (tai tarkemmin ottaen yrittää olla), mikä ei ihan iskenyt. Ihan kiva lukea matkakokemuksia nimenomaa suomalaisesta näkökulmasta, mutta jotenkin kirja ei miellyttänyt juuri minua aivan älyttömästi. 2½/5
Ilkka Kiven Menisit ennemmin terapiaan on omien sanojensa mukaan rehellinen self-help-kirja. En muista kirjan sisällöstä paljoakaan, mutta muistaakseni siinä oli ehkä jotain asiaakin... jossain välissä. Mikähän kirjan pointti oli? Mihinkään ei ole helppoja ratkaisuja? En oikein pidä näitä "hauskoja" begatiivisia self-help-kirjoja kamalan osuvina, sillä lähinnähän ne vain pilkkaavat jälleen kerran yhtä ennen kaikkea naisten kuluttamaa kirjagenreä. Ei kiva. Olen kuitenkin antanut kirjalle 3 tähteä, joten kai se oli ihan ok??3/5
Siru Vallealan Tokio-matkaopas on kenties parhaimpia lukeamiani matkaoppaita. Se esittelee suhteellisen tavanomaisia turistikohteita ja samalla kuitenkin koin sen kertovan myös vähän mielenkiintoisemmista paikoista ja asioista. Kirjan visuaalinen puoli on hieno ja kirjassa on paljon kuvia. Kirjan miinuspuolena on se, että se tuntui melko painavalta matkalle mukaan otettavaksi, sillä sivut ovat kiiltäväpintaisia ja paksuja. Ehkä kirjan "muistiinpanosivuista" huolimatta parempi kotona fiilisteltäväksi kuin matkalla raahattavaksi. 4/5
Kuukauden surullisin pettymys on ehdottomasti Tomi Adeyemin Children of Blood and Bone. Kirja kertoo lyhyesti fantasiamaailmasta, josta taika on kadonnut, mutta entiset taiankäyttäjät ja heidän sukunsa erottuvat muista valkoisten hiustensa takia, mikä taas johtaa hirvittävään syrjintään. Children of Blood and Bone on niin älyttömän hypetetty että odotin sen olevan suunnilleen vuoden paras fantasiakirja, mutta sen sijaan sainkin todella geneerisen YA-fantasiakirjan turhalla romanssilla ja hahmoilla, joilla on täysin identtiset äänet. Koska olen sitä mieltä että kirjan hyvä tarkoitus ei saa mennä arvostelussa toteutuksen edelle, en vain pysty antamaan tälle kirjalle Goodreadsin pyöristettyä kahta tähteä enempää. Monet ovat kuitenkin pitäneet kirjasta, joten se saattaa silti olla ihan lukemisen arvoinen. 1½/5
Chris Nicholsin Walt Disney's Disneyland on yllättävän luettava 'kahvipöytäkirja'. joka esittelee ensimmäisen Disneylandin historiaa. Kiinnostavaa luettavaa huvipuistofaneille, mutta varoituksen sanana se, että kirja on todella massiivinen! Teki fyysisesti rankkaa raahata se kirjastosta kotiin :D 4/5
Cait Flandersin The Year of Less kertoo kirjoittajan omasta vuoden kestäneestä ostoskiellosta, jonka aikana hän ei antanut itsensä käyttää rahaa mihinkään turhaan. Kirjaa mainostetaan pitkälti opaskirjana, mutta oikeastaan kirja on enemmänkin Flandersin omaelämäkerta, joka käsittelee etenkin kirjoittana taipumusta erilaisiin riippuvuuksiin ja oman pahan mielen hoitamista shoppailulla ja ylensyönnillä. Opaskirjaa tästä ei saa, mutta se herätti ainakin minussa ajatuksia siitä huolimatta. Pidemmän päälle en usko että esimerkiksi itse olisin kamalan paljon onnellisempi mitään turhaa ostelematta, mutta rahankäytön kannalta jokin kirjan kuvaaman lyhytkestoisen ostoskiellon kaltainen olisi ehkä paikallaan minunkin pienituloisessa elämässäni... 3/5
Mangat:
- Natsuki Takaya: Fruits Basket 22-23 (loppu)
- Ukami: Gabriel Dropout 6
- Kore Yamazaki: Velhon morsian 3
- Memeco Arii: Hitorijime My Hero 3
- Yuhki Kamatani: Shimanami Tasogare 1
- Hikaru Miyoshi & Takeuchi Ryousuke: Patriootti Moriarty 2
- Mia Ikumi & Reiko Yoshida: Tokyo Mew Mew 2 (japaniksi)
Sain Fruits Basketin viimein pakettiin, joten voisin pian lukea jonkun muun vanhan suosikkini uusiksi. Olen miettinyt esimerkiksi Fullmetal Alchemistia... Jatkoin myös pitkästä aikaa Velhon morsianta. En oikeastaan muista mitä aiemmissa osissa on tapahtunut, mutta en jaksaisi millään aloittaa alusta. Sarjan hahmodesignit ja piirrostyyli ovat ainakin mahtavia! Kuukauden suosikkini mangaosastolla on Shimanami Tasogare, jota suosittelen kaikille lgbtq-mangaa etsiville (ja muillekin)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti