Claudia Gray: Defy the Stars

Sun, Moon, and Stars – Read a book that takes place in outer space 

Hei taas ja tervetuloa heinäkuussa lukemani kirjan pariin... Backlog on ikuinen ja niin edelleen. Tällä kertaa vuorossa on Claudia Grayn Constellation-sarjan aloitusosa Defy the Stars. Kirjan nappasin kirjastosta oikeastaan randomilla kesän lukuhaastettani varten, ja se osoittautui ihan kivaksi yllätykseksi.

Defy the Stars kertoo Genesis-planeettaa suojelevasta Noemista. Avaruussodan toisella puolella on ihmisen kaltaiseksi kehittynyt robotti Abel, joka on lojunut avaruudessa hylättynä jo vuosia, luojaansa kaivaten. Sattumalta Noemi löytää Abelin, ja heidän pitää auttaa toisiaan huolimatta siitä, että teknisesti ottaen he ovat vihollisia.

Totta puhuen en muista kirjan juonesta enää paljoa, koska se menee pitkälti kertakäyttöviihteen kategoriaan mielessäni. En yleensä pidä avaruusseikkailuista paljoakaan, joten muistelen sen hidastaneen lukutahtiani. Kuitenkin lopulta mielestäni kirjan juoni on ihan tarpeeksi uskottava. Kannen feikkitarrassa hehkutettiin kirjan olevan "for fans of Divergent", mikä ei juuri luonut suuria odotuksia, mutta mielestäni juurikin Divergentiin verrattaessa kirja tekee paljonkin oikein.

Huvittavaa kyllä. robotin ja ihmissotilaan välinen romanssi iski minuun paremmin kuin Divergentin mentori ja mentoroitava -suhde ihan ihmisten välillä. Aluksi ajattelin, että saisin elämäni naurut ja kenties robottipornoa, mutta kirjan sisältö on (muistaakseni) melko siveää. Romanssi on hyvin slow-burn, joten ainakin sen ystäville kirja on kenties ihan suositeltava, Kirja on ennen kaikkea romanttista scifiä, mutta scifielementtejäkin on, ja kirjassa jahdataankin erinäisiä aluksen osia ja mitä ikinä.

Divergentiin palatakseni, mielestäni Grayn kirjoitustyyli on paljon Veronica Rothin tyyliä onnistuneempi. Divergentistä jäi hieman lapsellinen ja naiivi fiilis, mutta Defy the Stars ei herättänyt sen kummempia ajatuksia kieleensä liittyen. Haittapuolena on se, että kirja ei ole ihan niin kevyt ja nopeasti ahmittava kuin Divergent. Kuitenkin, Grayn hahmot ovat puolestaan paljon muistettavampia ja persoonallisempia kuin Rothin, etenkin sivuhahmot! Vaikka kyseenalaistan kansitarran sisältöä jollain tasolla, sanoisin kuitenkin että Divergentistä vähänkin tykänneet saattaisivat saada tästä teoksesta jotain irti.

Julkaisuvuosi 2017
Hot Key Books
425 sivua
Kirjastosta
Englanniksi

3/5

Essi Ihonen: Ainoa taivas

Essi Ihosen Ainoa taivas kertoo Ainosta joka 17-vuotiaana esikoislestadiolaisen yhteisön jäsenenä alkaa huomata, että se elämä ei ole hänelle. Ainolla on kihlattu, jonka huomio hivelee itsetuntoa, mutta jokin tilanteessa on väärin. Muutenkin Ainon ympärillä tapahtuu asioita, jotka tekevät hänen olonsa ulkopuoliseksi ja oudoksi. Ennalta määrätty elämänpolku hirvittää - pääseekö Aino pois tältä polulta?

Valitsin kirjan luettavaksi ennen kaikkea aiheensa takia. Uskonnot ovat minulle kiinnostavia mutta raskaita aiheita. Ei sen takia, että olisin varttunut erityisen uskonnollisessa perheessä tai mitään, mutta esimerkiksi lgbt-ihmisten kohtaama uskonnosta alkunsa saava viha saa minut niin surulliseksi. Tätä aihetta ei Ainoassa taivaassa käsitellä, mutta parisuhteen ja raskauden kysymykset yhteisössä, jossa kaikkien kuuluu tehdä nämä asiat juuri samoin, voivat puristaa cis-heteronkin kenkää.

Uskontoa kuitenkin käsitellään melko nuortenkirjamaisesta perspektiivistä. Kaikki on aika lailla valmiiksi pureskeltua, eikä harmauden sävyjä juuri näy. Melkein kaikkea pyritään ymmärtämään, mutta Ainon isä jää antagonistiseksi tyranniksi - kenties hänellä on inspiraationsa oikeassa elämässä, mutta kirjan mustavalkoisuutta hahmo ei juuri auta. Uskontoaiheita nuorille ehkä monisävyisemmin esittää Emily M. Danforthin The Miseducation of Cameron Post, joka tosin ei puhu lestadiolaisuudesta. Siinä mielessä Ainoa taivas on tärkeä kirja ainakin aihepiirinsä takia.

Kirjan kielestä olen kuullut mielipiteitä suuntaan ja toiseen, mutta itse pidän siitä. Kieli on aika yksinkertaista, mutta kuitenkin sujuvaa, tuoretta ja kaunistakin. Moni kuitenkin varmasti lukee Ainoan taivaan ennen kaikkea aihepiirinsä takia, ja mielestäni kirjoitustyyli ei ainakaan häiritse lukijaa. Kirja on raskaasta aiheestaan huolimatta todella nopealukuinen, joskin kirjoitystyylin lisäksi siihen vaikuttaa myös teoksen lyhyys.

Suurin kritiikkini mustavalkoisuuden lisäksi on ehkä  se, että hahmot jäävät hieman vieraiksi. Hahmoja tulee ja menee ja heidän mieliinsä yritetään kurkkia, mutta se jää yritykseksi. Kirja on kuitenkin vasta Ihosen ensimmäinen, joten se voi mennä senkin piikkiin. Hauskana huomiona minun on pakko sanoa, että oli yhtä aikaa huvittavaa ja häiritsevää nähdä oma, suhteellisen harvinainen nimeni keskeisellä hahmolla kirjassa. Enpä voi sanoa, että olisi päässyt tapahtumaan aiemmin.

Julkaisuvuosi 2018
WSOY
239 sivua
Kirjastosta
Suomeksi

3½/5

Syyskuun luetut

On taas wrap-upin aika. Syksy on jo hyvällä mallilla, ja odottelen innolla että vaikuttaisiko se lukemieni kirjojen tyyppiin jotenkin. Syksyhän tunnetusti on fantasian ja muiden tunnelmarikkaiden teosten aikaa. Tällä kertaa joukossa on vähän vaikka mitä, aina kesäkirjoista koululukemistoon. Tällä kertaa ainakaan en jaksa koota tbr-listaa, koska todennäköisesti luen aika lailla mitä sattuu.

Syyskuu alkoi melko keskinkertaisesti Julie Murphyn Puddin'-teoksella. Dumplin'-kirjan jatko-osa kertoo ylipainoisesta Milliestä, joka haluaisi kesällä painonpudotusleirin sijaan osallistua uutisreportterikesäkurssille. Puddin' on samaa maata kuin Dumplinkin. Ihan luettava ja viihdyttävä, mutta jää latteaksi ja on välillä turhan saarnaava. Ylipainoisia päähenkilöitä ei näe kirjoissa turhan usein, joten sinänsä kirjan olemassaolo on ihan oikeutettu. 2½/5

Seuraavaksi päädyin lukemaan Harri ja Ilkka Virolaisen Yliluonnollisten ilmiöiden ensyklopedian, joka ei sekään osoittautunut kovin ihmeelliseksi lukukokemukseksi. Ilmeisesti kirja on olevinaan vakavasti otettava ja melkein akateeminen, ainakin kun kirjailijoiden yliopistotausta tuodaan esille, mutta kirjan viittaukset ovat siihen liian epämääräisiä. "Eräs ihminen on kokenut asian x" ja muut samankaltaiset ilmaisut eivät juuri luo uskottavuutta. Opin kirjasta joitakin uusia termejä ja asioita, mutta monesti näitä googletellessani mainitut ihmiset ja tapahtumat debunkataan jo Googlen ekalla sivulla. Kenties viihteellistetympänä kirjalla olisi joku pointtikin, tällaisenaan se on vain hieman nolo.  Vaikka minulla oli kirjaa lukiessani ihan hauskaa (joskin välillä vääristä syistä), en voi uskoa että Tammen kaltainen suuri kustantaja on julkaissut sen! 2/5

Valitettavasti huono putki jatkui myös Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin -kirjan parissa. Kirja kertoo transpojasta Peetusta, joka kesän jälkeen pääsee viimein sukupuolenkorjausleikkaukseen, mutta ennen sitä Peetun isä kutsuu Peetun mukaansa lentämään purjelentokoneella. Minua suorastaan harmittaa, etten pitänyt kirjasta enempää. Aihe on tärkeä, mutta jotenkin kirjan tapa keskittyä lähinnä Peetun vikinään siitä, miten maailma ei ymmärrä häntä, ei ollut kamalan toimiva. Lisäksi kirjassa esimerkiksi ei onnistuta kytkemään pois ideaa siitä, että transmies on sama asia kuin lesbo. Sinänsä kuitenkin tärkeä kirja. 2½/5

Hieman onnistuneempaa yliluonnollista kuvastoa tarjoili syyskuussa Eric Maplen Noidan käsikirjan uusi painos. Olen hieman liian nuori siihen, että olisin lukenut tätä nimenomaista kirjaa pienempänä, mutta hyvin samankaltaisia opuksia tuli koluttua läpi joka tapauksessa. Kirja esittelee kaikenlaisia yliluonnollisia ilmiöitä kevyesti ja runsailla kuvituksilla. Etenkin kirjan kuvitukset ovat hyvin tunnelmallisia. Tästä saisi erinomaisen halloween-kirjan, mikäli tykkää lukea kausien mukaan. 3/5

Elina Rouhiaisen Susirajan ensimmäinen osa Kesytön ilmestyi jo vuonna 2012, mutta luin sen vasta nyt, Väen toista osaa odotellessa. Kirja kertoo 17-vuotiaasta Raisasta, joka päätyy äitinsä kuoltua muuttamaan Helsingin Kalliosta Kainuun korpeen, Hukkavaaraan. Paranormaalit romanssit eivät ole omaa alaani, mutta Rouhiainen onnistuu esikoiskirjallaankin myymään tämän todella konkreettisen mutta fiktiivisen paikkakunnan ihmissusineen minulle. Toivottavasti sama viihdyttävä meno jatkuu toisessakin osassa, sitten kun sen saan viimein luettua. 3/5

Sarah Crossanin Yksi kertoo siamilaisista kaksosista, Gracesta ja Tippistä, jotka joutuvat rahaongelmien takia ensimmäistä kertaa "tavalliseen" kouluun. Kirja on kirjoitettu säeromaanimuotoon, ja se sopii erittäin hyvin kuvaamaan tällaisia rankempia aiheita. Yksi on sellainen kirja, joka ahmitaan suunnilleen vuorokaudessa, mutta pistää miettimään sen jälkeenkin. Tästä aiheesta ei kaiketi ole kirjoitettu paljoa, etenkään nuortenkirjoja, joten Yksi on lukemisen arvoinen jo siksi. Yksi on muuten ensimmäinen syyskuussa lukemani kirja, joka sai neljä tähteä! 4/5

Monien muiden syyskuussa lukemieni kirjojen tapaan luin Nonna Wasiljeffin Loukkupojan Hel-YA-tapahtumaa varten. Harmillisesti kirja osoittautui pettymykseksi. Kirja kertoo Aaronista, joka on syntynyt vankeuteen dystopiamaisessa fantasiamaailmassa. Kirjalla oli ehdottomasti potentiaalia, mutta se ei liikkunut mieleiseeni suuntaan. Havahduin koko ajan, etten ollut jaksanut seurata tarinaa ja näin ollen olin tippunut kärryiltä. Se on minuille suurin merkki siitä, että kirja ei kaiken kaikkiaan ole tehty minulle. Joku muu sen sijaan saattaisi siitä pitääkin, ja onhan Loukkupoika kirjailijansa ensimmäinen julkaistu teos. 2/5

Essi Ihosen Ainoa taivas kertoo lestadiolaistytöstä Ainosta, joka on alkanut tuntea olonsa vieraaksi omassa yhteisössään. Ainoa taivas on myös esikoisteos, mutta pidin siitä kovasti! Uskontoa ei käsitellä nuortenkirjoissa juuri ollenkaan, ainakaan näin rankasti. Kirjan kieli on kaunista yrittämättä kuitenkaan liikoja. Hahmot ovat ehkä hieman kärjistettyjä ja mustavalkoisia, mutta kirjakin toki on kovin lyhyt. Bonuksena minun on pakko mainita, että oli tosi häiritsevää törmätä kirjassa tosi keskeiseen hahmoon jolla on sama nimi kuin minulla, sillä sitä ei ole koskaan ennen tapahtunut...  Kirjoitin kirjasta oman arvioinsa tänne. 3½/5

Seuraavaksi luin ei-niin-jännittävän Sari Kivistön ja H.K. Riikosen kirjan Mitä jokaisen tulee tietää antiikista: Kreikka & Rooma. Luin sen erästä itsenäistä kirjallisuuden kurssia varten, enkä ole vieläkään kirjoittanut siitä esseetä... Hups. Koululukemistoksi kirja on ihan kiinnostava, ja aukeaa ihan hyvin vaikka ei aiheesta mitään ennalta tiedäkään. 3/5

Syyskuussa ahmin myös Anni Saastamoisen Depressiopäiväkirjat-teoksen. Kirjassa Saastamoinen kertoo omasta taistelustaan masennuksen kanssa lukuisten kirosanojen kera. Luin taannoin Jenny Lawsonin Furiously Happy -kirjan, joka sekin siis kuvaa mielenterveysongelmia, ja en pitänyt siitä liiallisen "huumorin" ja positiivisuuden takia. Siinä mielessä Depressiopäiväkirjat on paljon pidettävämpi teos näistä kahdesta. Toisaalta Saastamoisen tyyli on vähän liiankin ankea kiroilun takia, mutta varmasti teos voi olla jollekin toiselle voimauttava lukukokemus. Depressiopäiväkirjat on kuitenkin tärkeä kirja juuri sen takia, että se kannustaa lukijaansa avoimuuteen näiden vaikeiden asioiden kanssa, ja on ylipäätään todella lähestyttävä teos. 4/5

Kevin Kwanin Crazy Rich Asians päätyi listalleni lähinnä siksi, että se on kaupunkini kirjastossa. Kirja kertoo Rachelistä, joka on menossa pitkäaikaisen poikaystävänsä Nickin kanssa viettämään kesää Nickin kotiin Singaporeen. Nick on kuitenkin jättänyt kertomatta perheensä olevan älyttömän rikas. Jos olet aina halunnut 500 sivua satiirista hömppää sairaan rikkailla mutta epäpidettävillä hahmoilla, Crazy Rich Asians saattaa olla uusi suosikkikirjasi. Kirjan pituus hidasti kokemusta huomattavasti, mutta nautin kirjan älyttömistä käänteistä ja hahmojen rahankäyttötottumuksista sen verran, että saatan hyvinkin jatkaa sarjaa jos tilaisuus osoittautuu. 3½/5

Viimeisenä mutta en vähäisimpänä luin Emmi Itärannan Teemestarin kirjan. Kirja sijoittuu dystooppiseen Suomeen, jossa vesi käy vähiin. Ensinnäkin, en voi uskoa että kirja on Itärannan ensimmäinen. Kirja on hyvin visuaalinen ja selkeä kokemus, pystyin todella kuvittelemaan kaikki tapahtumapaikat ja hahmot. Muutenkin kirjan dystopiaelementit ovat mielenkiintoisia. Veden loppuminen on kieltämättä huono asia, mutta kirjan maailma on kurjuuden ohella hyvin kaunis. En malta odottaa sitä hetkeä, jolloin pääsen lukemaan Itärannan Kudottujen kujien kaupungin! 4/5

Lisäksi luin neljä mangapokkaria:

• Moyoco Anno: Sugar Sugar Rune 8
• Natsuki Takaya: Fruits Basket 17
• Haruko Kumota: Shouwa Genroku Rakugo Shinju 1
• Nio Nakatani: Bloom Into You 3

Näin ollen sain Sugar Sugar Runen viimein loppuun! Lopulta en pitänyt mangan lopusta läheskään niin paljoa kuin alkupuoliskosta. Jotenkin tarina meni todella sekavaksi aina sivujen ruutujakoa ja puhekuplia myöten. Taide kuitenkin pysyi yhtä kauniina kuin aiemminkin, joten ei kokemus ihan niin huono ollut.