Syyskuu alkoi melko keskinkertaisesti Julie Murphyn Puddin'-teoksella. Dumplin'-kirjan jatko-osa kertoo ylipainoisesta Milliestä, joka haluaisi kesällä painonpudotusleirin sijaan osallistua uutisreportterikesäkurssille. Puddin' on samaa maata kuin Dumplinkin. Ihan luettava ja viihdyttävä, mutta jää latteaksi ja on välillä turhan saarnaava. Ylipainoisia päähenkilöitä ei näe kirjoissa turhan usein, joten sinänsä kirjan olemassaolo on ihan oikeutettu. 2½/5
Seuraavaksi päädyin lukemaan Harri ja Ilkka Virolaisen Yliluonnollisten ilmiöiden ensyklopedian, joka ei sekään osoittautunut kovin ihmeelliseksi lukukokemukseksi. Ilmeisesti kirja on olevinaan vakavasti otettava ja melkein akateeminen, ainakin kun kirjailijoiden yliopistotausta tuodaan esille, mutta kirjan viittaukset ovat siihen liian epämääräisiä. "Eräs ihminen on kokenut asian x" ja muut samankaltaiset ilmaisut eivät juuri luo uskottavuutta. Opin kirjasta joitakin uusia termejä ja asioita, mutta monesti näitä googletellessani mainitut ihmiset ja tapahtumat debunkataan jo Googlen ekalla sivulla. Kenties viihteellistetympänä kirjalla olisi joku pointtikin, tällaisenaan se on vain hieman nolo. Vaikka minulla oli kirjaa lukiessani ihan hauskaa (joskin välillä vääristä syistä), en voi uskoa että Tammen kaltainen suuri kustantaja on julkaissut sen! 2/5
Valitettavasti huono putki jatkui myös Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin -kirjan parissa. Kirja kertoo transpojasta Peetusta, joka kesän jälkeen pääsee viimein sukupuolenkorjausleikkaukseen, mutta ennen sitä Peetun isä kutsuu Peetun mukaansa lentämään purjelentokoneella. Minua suorastaan harmittaa, etten pitänyt kirjasta enempää. Aihe on tärkeä, mutta jotenkin kirjan tapa keskittyä lähinnä Peetun vikinään siitä, miten maailma ei ymmärrä häntä, ei ollut kamalan toimiva. Lisäksi kirjassa esimerkiksi ei onnistuta kytkemään pois ideaa siitä, että transmies on sama asia kuin lesbo. Sinänsä kuitenkin tärkeä kirja. 2½/5
Hieman onnistuneempaa yliluonnollista kuvastoa tarjoili syyskuussa Eric Maplen Noidan käsikirjan uusi painos. Olen hieman liian nuori siihen, että olisin lukenut tätä nimenomaista kirjaa pienempänä, mutta hyvin samankaltaisia opuksia tuli koluttua läpi joka tapauksessa. Kirja esittelee kaikenlaisia yliluonnollisia ilmiöitä kevyesti ja runsailla kuvituksilla. Etenkin kirjan kuvitukset ovat hyvin tunnelmallisia. Tästä saisi erinomaisen halloween-kirjan, mikäli tykkää lukea kausien mukaan. 3/5
Elina Rouhiaisen Susirajan ensimmäinen osa Kesytön ilmestyi jo vuonna 2012, mutta luin sen vasta nyt, Väen toista osaa odotellessa. Kirja kertoo 17-vuotiaasta Raisasta, joka päätyy äitinsä kuoltua muuttamaan Helsingin Kalliosta Kainuun korpeen, Hukkavaaraan. Paranormaalit romanssit eivät ole omaa alaani, mutta Rouhiainen onnistuu esikoiskirjallaankin myymään tämän todella konkreettisen mutta fiktiivisen paikkakunnan ihmissusineen minulle. Toivottavasti sama viihdyttävä meno jatkuu toisessakin osassa, sitten kun sen saan viimein luettua. 3/5
Sarah Crossanin Yksi kertoo siamilaisista kaksosista, Gracesta ja Tippistä, jotka joutuvat rahaongelmien takia ensimmäistä kertaa "tavalliseen" kouluun. Kirja on kirjoitettu säeromaanimuotoon, ja se sopii erittäin hyvin kuvaamaan tällaisia rankempia aiheita. Yksi on sellainen kirja, joka ahmitaan suunnilleen vuorokaudessa, mutta pistää miettimään sen jälkeenkin. Tästä aiheesta ei kaiketi ole kirjoitettu paljoa, etenkään nuortenkirjoja, joten Yksi on lukemisen arvoinen jo siksi. Yksi on muuten ensimmäinen syyskuussa lukemani kirja, joka sai neljä tähteä! 4/5
Monien muiden syyskuussa lukemieni kirjojen tapaan luin Nonna Wasiljeffin Loukkupojan Hel-YA-tapahtumaa varten. Harmillisesti kirja osoittautui pettymykseksi. Kirja kertoo Aaronista, joka on syntynyt vankeuteen dystopiamaisessa fantasiamaailmassa. Kirjalla oli ehdottomasti potentiaalia, mutta se ei liikkunut mieleiseeni suuntaan. Havahduin koko ajan, etten ollut jaksanut seurata tarinaa ja näin ollen olin tippunut kärryiltä. Se on minuille suurin merkki siitä, että kirja ei kaiken kaikkiaan ole tehty minulle. Joku muu sen sijaan saattaisi siitä pitääkin, ja onhan Loukkupoika kirjailijansa ensimmäinen julkaistu teos. 2/5
Essi Ihosen Ainoa taivas kertoo lestadiolaistytöstä Ainosta, joka on alkanut tuntea olonsa vieraaksi omassa yhteisössään. Ainoa taivas on myös esikoisteos, mutta pidin siitä kovasti! Uskontoa ei käsitellä nuortenkirjoissa juuri ollenkaan, ainakaan näin rankasti. Kirjan kieli on kaunista yrittämättä kuitenkaan liikoja. Hahmot ovat ehkä hieman kärjistettyjä ja mustavalkoisia, mutta kirjakin toki on kovin lyhyt. Bonuksena minun on pakko mainita, että oli tosi häiritsevää törmätä kirjassa tosi keskeiseen hahmoon jolla on sama nimi kuin minulla, sillä sitä ei ole koskaan ennen tapahtunut... Kirjoitin kirjasta oman arvioinsa tänne. 3½/5
Seuraavaksi luin ei-niin-jännittävän Sari Kivistön ja H.K. Riikosen kirjan Mitä jokaisen tulee tietää antiikista: Kreikka & Rooma. Luin sen erästä itsenäistä kirjallisuuden kurssia varten, enkä ole vieläkään kirjoittanut siitä esseetä... Hups. Koululukemistoksi kirja on ihan kiinnostava, ja aukeaa ihan hyvin vaikka ei aiheesta mitään ennalta tiedäkään. 3/5
Syyskuussa ahmin myös Anni Saastamoisen Depressiopäiväkirjat-teoksen. Kirjassa Saastamoinen kertoo omasta taistelustaan masennuksen kanssa lukuisten kirosanojen kera. Luin taannoin Jenny Lawsonin Furiously Happy -kirjan, joka sekin siis kuvaa mielenterveysongelmia, ja en pitänyt siitä liiallisen "huumorin" ja positiivisuuden takia. Siinä mielessä Depressiopäiväkirjat on paljon pidettävämpi teos näistä kahdesta. Toisaalta Saastamoisen tyyli on vähän liiankin ankea kiroilun takia, mutta varmasti teos voi olla jollekin toiselle voimauttava lukukokemus. Depressiopäiväkirjat on kuitenkin tärkeä kirja juuri sen takia, että se kannustaa lukijaansa avoimuuteen näiden vaikeiden asioiden kanssa, ja on ylipäätään todella lähestyttävä teos. 4/5
Kevin Kwanin Crazy Rich Asians päätyi listalleni lähinnä siksi, että se on kaupunkini kirjastossa. Kirja kertoo Rachelistä, joka on menossa pitkäaikaisen poikaystävänsä Nickin kanssa viettämään kesää Nickin kotiin Singaporeen. Nick on kuitenkin jättänyt kertomatta perheensä olevan älyttömän rikas. Jos olet aina halunnut 500 sivua satiirista hömppää sairaan rikkailla mutta epäpidettävillä hahmoilla, Crazy Rich Asians saattaa olla uusi suosikkikirjasi. Kirjan pituus hidasti kokemusta huomattavasti, mutta nautin kirjan älyttömistä käänteistä ja hahmojen rahankäyttötottumuksista sen verran, että saatan hyvinkin jatkaa sarjaa jos tilaisuus osoittautuu. 3½/5
Viimeisenä mutta en vähäisimpänä luin Emmi Itärannan Teemestarin kirjan. Kirja sijoittuu dystooppiseen Suomeen, jossa vesi käy vähiin. Ensinnäkin, en voi uskoa että kirja on Itärannan ensimmäinen. Kirja on hyvin visuaalinen ja selkeä kokemus, pystyin todella kuvittelemaan kaikki tapahtumapaikat ja hahmot. Muutenkin kirjan dystopiaelementit ovat mielenkiintoisia. Veden loppuminen on kieltämättä huono asia, mutta kirjan maailma on kurjuuden ohella hyvin kaunis. En malta odottaa sitä hetkeä, jolloin pääsen lukemaan Itärannan Kudottujen kujien kaupungin! 4/5
Lisäksi luin neljä mangapokkaria:
- Moyoco Anno: Sugar Sugar Rune 8
- Natsuki Takaya: Fruits Basket 17
- Haruko Kumota: Shouwa Genroku Rakugo Shinju 1
- Nio Nakatani: Bloom Into You 3
Näin ollen sain Sugar Sugar Runen viimein loppuun! Lopulta en pitänyt mangan lopusta läheskään niin paljoa kuin alkupuoliskosta. Jotenkin tarina meni todella sekavaksi aina sivujen ruutujakoa ja puhekuplia myöten. Taide kuitenkin pysyi yhtä kauniina kuin aiemminkin, joten ei kokemus ihan niin huono ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti