keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Toukokuun luetut

Toukokuu jatkoi hyvien lukukuukausien putkea. Luin yhteensä 16 kirjaa, joihin mahtui jälleen paljon fiktion lisäksi tietokirjallisuutta. Ehkä pientä lukuähkyäkin oli päällä, mutta silti joukossa oli myös helmiä.Tässä kuussa yritin myös tietoisesti antaa arvosanoja enemmän Goodreadsin viiden tähden skaalan kummaltakin reunalta. Yleensä hamstraan ykkösiä ja vitosia maailman loppuun asti. Myös puolikkaat arvosana ovat turvallisia pehmusteita, vaikka Goodreadsin asteikolla ne eivät pädekään.

En tiedä olenko yksin tuskani kanssa, mutta minusta on aina yhtä vaikeaa päättää arvosanoja näin muutenkin. Goodreads kysyy, että pidinkö kirjasta. Joo, voin pitää, mutta onko se luku yhtään relevantti muille? Pitäisikö minun sen sijaan verrata kirjaa enemmän kaltaisiinsa? Numeroida se, kuinka arvokas ja tärkeä kirja on? Tärkeyden tai kirjallisten ansioiden korostuessa kärsivät viihteelliset kirjat, mikä ei ainakaan tässä minun roskablogissani ole kovin hyvä lopputulos.

Päädyin lopulta siihen, että loppupeleissä kenelläkään ei pitäisi olla sanomista siihen, miten arvostelen yhtään mitään kirjoja. Tulevat arvosanani tulevat toivottavasti sisältämään yhä vähemmän puolikkaita ja ottamaan huomioon ennen kaikkea a) oman viihtymiseni kirjan parissa ja b) kirjan laadun lukemiini samankaltaisiin kirjoihin verrattuna (esim matkakirjat, ya-fantasia, länsimainen sarjakuva). Olisi hauska kuulla kärsivätkö muutkin kirjoja minne tahansa arvioivat ihmiset tästä samasta tuskasta... :D

(Muuten, vahingossa laitoin toukokuussa lukemani mangat viime kuukauden listaan. Typerä minä.)


Holly Bournen ensimmäinen (?) aikuisille suunnattu kirja Katsokaa miten onnellinen olen kertoo self help -kirjahitin julkaisseesta Torista, joka on tosi hyvä kertomaan ihmisille juuri sen mitä he haluavat kuulla, mutta hänen oma elämänsä on kaukana täydellisestä. Tässä kohtaa yllättyisin todellisesti jos Bourne kirjoittaisi jotain mikä ei olisi vähintäänkin "ihan hyvä", mutta tämän kirjan lukemista odotin vähän pelokkaana. Kuitenkin lopulta kirja on yhtä hauska ja oivaltava kuin aiemmatkin kirjat.

Minua ei henkilökohtaisesti puhuttele Torin vauvahaikailut eikä muutenkaan kirjan äitiysaspekti, mutta toisaalta kirjan havainnot äitiydestä ovat ainakin näin kauaa tarkasteltuna välillä valitettavan totta. Myös kirjan keskeinen romanttinen suhde on kivuliaan realistinen, ja nuorten suuret tunteet ovat siitä hyvin kaukana. Ei suosikkini Bournelta, mutta odotan innolla, mitä hän kirjoittaa jatkossa. 4/5


Mika Mäkeläisen Kimlandia: Silminnäkijänä Pohjois-Korean kulisseissa välittää kenties tuoreinta tietoa Pohjois-Koreasta suomalaisnäkökulmasta. Kirja on huomattavasti miellyttävämpi kuin esimerkiksi Pohjois-Korea: Siperiasta itään, sillä sen asenteellisuus kohdistuu sentään Pohjois-Korean kyseenalaisiin ominaisuuksiin, eikä näy esimerkiksi täytenä seksisminä, toisin kuin aiemmin mainitussa. Mielenkiintoinen teos. 3/5


Maria Ohisalon ja Arno Kotron toimittama esseekokoelma Sinua on petetty: kirjoituksia sukupuolten tasa-arvosta nimensä mukaisesti käsittelee sukupuolta ja feminismiä monen kirjoittajan voimin. Muistaakseni teos on helposti luettava mutta täynnä asiaa. Hyvä kokoelma aiheesta kiinnostuneelle.  3½/5

Anne Helen Petersenin Too Fat, Too Slutty, Too Loud: The Rise and Reign of the Unruly Woman meni nopeana junalukemisena, vaikka siinä on todella paljon asiaa. Yksinkertaisuudessaan kirja sisältää esseitä julkisuuden naisista, jotka ovat tavalla tai toisella yhteiskunnan silmissä "kurittomia". Petersenin tyyli on sopivan pohdiskeleva mutta viihteellinen, ja esseet eivät kyllästytä vaikka ei jokaista julkkista niin kunnolla tietäisikään. Ehkä kiinnostavimpia lukemiani feministisiä teoksia, sillä ihmisten refleksi reagoida todella mustavalkoisesti juuri tietynlaiseen "väärään" käytökseen julkisuuden henkilöiltä on mielenkiinen ilmiö, ja kertoo meistä paljon. 4/5


Alussa mainittu tähtiongelmani oli esillä etenkin Anne Frankin päiväkirjan , eli The Diary of a Young Girlin kanssa. Kirjan historiallinen arvo on huikea, mutta lukukokemuksena ei ehkä ihan viiden tähden kirja. Muutenkin olisi outoa antaa jonkin oikean historian ihmisen kärsimykselle, tai etenkin tulevalle kärsimykselle viisi tähteä. Yhtä aikaa kiinnostava ja kamala kirja, jonka pitäisi olla osana kaikkien koululukemistoa, sillä monet ihmiset edelleen hyötyisivät pakotetusta toisen ihmisen nahkoissa elämisestä. 4/5
Erika Moenin ja Matthew Nolanin Drawn to Sex: The Basics on sarjakuvamuotoinen opas, joka kattaa seksin perusteet anatomiasta ehkäisyyn ja ihan vain.... muihin vinkkeihin. Suomalaisena on jokseenkin surullista, että joku voi todella tarvita tällaista opasta aikuisiällä (toki ei kai mikään estä antamasta sitä myös nuoren käteen, mutta siinä tapauksessa jotkin kirjan sisällöt ovat ehkä vähän rajuja), mutta kenties raskaammin uskonnollisilla alueilla nämä opit eivät todellakaan tule tutuiksi jo luokkahuoneessa.

Kirjan kuvitus on elävää ja melko ronskia, mutta ei-realistinen piirrostyyli antaa jo paljon anteeksi. Kirja ottaa erityisen hyvin huomioon sukupuolen ja seksuaalisuuden laajan kirjon, mistä olin positiivisesti yllättynyt. Kenties kirja voisi tarjota enemmän ihmisille, jotka eivät jo valmiiksi tiedä suunnilleen kaikkea sen sisältöä. 4/5


Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin kiinnosti minua enemmän kuin Kankimäen uudempi kirja, joten luin tämän ensin. Kirja kertoo Kankimäen matkasta Kiotoon Sei Shonagonin perässä. Kirjassa sekoittuvat faktat, fiktio, nykypäivä ja historia todella reippaasti, joten kirjan rakenne on todella omalaatuinen. Toimiva tapa kirjoitta kirja historiallisesta hahmosta, josta ei tiedetä paljoa. Minua tosin hieman häiritsi Kankimäen kiire rynnätä Japaniin kieltä osaamatta. Kielitaito olisi voinut helpottaa urakkaa aika paljon! 4½/5


Laura Lindstedtin Ystäväni Natalia on terapeutin kuvaus seksiriippuvaisesta asiakkaasta, jota hän kutsuu Nataliaksi. Kirja on aikamoinen pläjäys kaikkea mahdollista seksiin liittyvää. En oikein saanut koppia siitä, mitkä elementit kirjassa olisi tarkoitus tulkita ironisina. En juurikaan tiedä psykologiasta mitään, mutta käsittääkseni Freud ei ole ihan uusinta huutoa asiakkaiden kanssa työskennellessä. Natalian ja terapeutin suhde on siitäkin mielenkiintoinen, että todellisuudessa terapeutti tuskin kirjoittaisi potilaastaan yhtään mitään edes salanimellä. Jännä pieni kirja, jonka kaikkia tasoja en luultavasti vielä älynnyt. 3/5


 Tietääkö karhu, että se on karhu? on jatkoa huhtikuussa lukemalleni teokselle Ovatko kaikki esineet olleet joskus märkiä?. Kenties kirja olisi ollut hauskempi yhtenä osana pysyessään, sillä jotenkin sain kirjasta vähemmän irti kuin sen edeltäjästä. Varmaankin ihan hauska kokoelmateos lapsille. 2/5


Roxane Gayn Hunger: A Memoir of (My) Body haastaa lukijansa hieman eri tavalla kuin Bad Feminist. Kirjan lyhyet esseet kertovat Gayn kauhistuttavasta joukkoraiskauskokemuksesta, ja siitä nousseesta tarpeesta olla aina niin lihava, että vastaava ei toistuisi enää, puhumattakaan siitä lohdutuksesta, mitä ruoka hänelle tarjoaa. Ihmisiä on paikoin ärsyttänyt jo tämä suora viiva raiskauksen ja ylipainoisena pysymisen välillä.

On mielenkiintoista lukea aiheesta oikeasti ylipainoisen ihmisen kynästä, mutta kirjalla oli kyllä minunkin mielestäni vähän turhan surkutteleva sävy. Toisaalta taas en voi edes kuvitella Gayn tuskaa, joten ajatuksia heräsi kiitettävästi. Kirja kertoo kenties eniten lukijan (piilo)asenteista. Itsekin huomasin huolestuttavasti ärsyyntyväni siihen, miksei Gay edes yritä parempia elämäntapoja. Ja tämä tulee siis melko pyöreältä ihmiseltä! Jos haluaa keinoja pohdiskella omia ajatuksia ruoan, terveellisyyden, ylipainon ja laiskuuden välisistä suhteista ja ihmisten oletuksia niistä, kirja saattaa tarjota hyviä työkaluja siihen. 3½/5


Rose-Marie Peaken ja Outi Santavuoren Entiset heterot kokoaa yhteen aikuisiällä homoutensa tai biseksuaalisuutensa tajunneiden ihmisten tarinoita. Sisällölle minulla ei ole sen kummempaa kritiikkiä, sillä se kuitenkin koostuu ihmisten puheenvuoroista. Minua jäi vain hieman häiritsemään kirjan rakenne, jossa samat nimimerkit toistuivat pitkin kirjaa sen eri osissa, mutta oli hankala pysyä kärryillä siitä, mitä kyseisen nimimerkin tarinaan aiemmissa kappaleissa liittyi. Kenties rakenteen olisi voinut saada toimimaan hieman paremmin jotenkin toisin. 3/5


Viimeisimpänä lukemistani Japanin matkaoppaista on The Rough Guide to Tokyo. En tiedä olenko vain ohittanut saturaatiopisteeni Tokio-informaation suhteen, mutta kirja on jokseenkin epäinspiroitunut. Kirja sisältää kaiken saman tiedon mitä muutkin vastaavat tusinaoppaat, ja muistaakseni tässäkin oli Japanin nörttipuoli käsitelty jotenkin todella vaivaannuttavasti. 2/5


Malcolm Mackenzien Idols of K-pop oli jokin satunnainen kirjastolöytö, eikä sellaisena mikään älyttömän hyvä. Kirja sisältää toisaalta todella fanimaista sisältöä, ja toisaalta ihan aloittelijatason infoa. Sama yleisö tuskin saa mitään irti top K-pop-asut-rankingista ja todella, todella perustason ryhmien esittelyistä. Vaikka se on suunnattu heittämällä maksimissaan 13-vuotiaille. odottaisin hieman enemmän jatkuvuutta sisällön tasossa. Näköjään kuitenkin kaikki Keski-kirjastojen kolme kappaletta seilaavat tälläkin hetkellä lainattuina, joten kaipa tämä tekee kauppansa joillekin. 1/5


Luin Jyrki Korpuan Alussa oli sana -teoksen koulua varten. Se sisältää paljon esimerkkejä Raamatun vaikutuksesta kirjallisuuteen ja muuhunkin viihteeseen. En olisi ehkä huvikseni lukenut, mutta koulukirjana melko mielenkiintoinen ja viihdyttävä. 3/5


Lauren DeStefanon Wither päätyi luettavakseni pitkästä aikaa täysin satunnaisena valintana kirjaston englanninkielisten nuortenkirjojen hyllyltä. Valitettavasti teos osoittautui melko kehnoksi. Kirjan maailmassa naiset elävät 20-vuotiaiksi ja miehet joitakin vuosia vanhemmiksi, ja siksi rikkailla miehillä onkin useampia vaimoja lasten saamisen maksimoimiseksi. Päähenkilö kidnapataan ja hän päätyy juuri tämänlaiseen kuvioon.

Kirjan juoni on vain yksinkertaisesti mauton. Olen aiemmin lukenut The Selection -sarjan, ja sekään ei ollut noin epämiellyttävä. Kirjassa on esimerkiksi raskaana oleva muistaakseni 14-vuotias ja muita outoja elementtejä. Näitä ei kuitenkaan käsitellä riittävän raskaalla tavalla, vaan ne tuntuvat vain kolmiodraaman lisämausteilta. Melko mauton kirja. 1/5


Sain toukokuussa viimein loppuun Marissa Meyerin Cressin (aiemmasta osasta arvio täällä). Olen jostain syystä jumittanut kirjan parissa ihan älyttömän kauan, vaikka lopulta pidin siitä todella paljon. Cress on Scarletia paljon pidettävämpi hahmo, ja muutenkin sarjan tapahtumat ovat todella jännittävässä vaiheessa! En voi uskoa ettei Lunar Chronicles ole suomessa tunnetumpi sarja, sillä sen verran paljon hauskaa minulla on tämän scifi-sadun kanssa ollut. 4½/5


Kuukauden viimeisenä teoksena on Nina LaCourin ja David Levithanin You Know Me Well. Kirja kertoo kahdesta lgbt-nuoresta jotka kohtaavat pride-viikon aikana ja tulevat toistensa parhaiksi ystäviksi. Ystävyyttä ilman romanssia (ainakaan näiden hahmojen välillä!) Kirjan miljöö pride-viikkoineen oli ihana, mutta muuten en ihan lämmennyt. Katen romanssi kirjan aikana on todella outo. Muutenkaan kirjan hahmot eivät tunnu järjettömän realistisilta. Ihan ok lisäys vaikkapa juuri kesäkuun pride-lukulistalle, mutta muuten melko mitäänsanomaton. 2/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti