lauantai 18. elokuuta 2018
Neal Shusterman: Scythe
Goodreads Ultimate Summer Reading Challenge 2018:
Colours of Summer – Read a book that features a yellow, green, or sandy cover
The Future is Bright – Read a book that takes place in the future
Pitkään katselemani mutta vasta äskettäin lukemani Neal Shustermanin Scythe osoittautui varsin älykkääksi dystopiakirjaksi. Kirja on ollut melkoinen hitti booktubessa jo jonkin aikaa, mutta kirjablogeissa tai muutenkaan Suomessa en juuri ole nähnyt kirjaa mainittavan.
Scythen maailmassa ihmiset eivät ole enää vuosiin kuollut luonnollisesti, sillä kaikki kuolemanaiheuttajat (tulta lukuunottamatta) on saatu taltutettua. Ainoa tapa kuolla on tulla modernin viikatemiehen, "scythen", tappamaksi. Kirja kertoo Citrasta ja Rowanista, jotka valitaan scythen oppilaiksi, vaikka he eivät sitä välttämättä haluaisikaan. Onko kaikki kuitenkaan yhtä reilua kuin se teoriassa kuulostaa?
Dystopiakirjat ovat tässä vaiheessa näin yleensä jo hyvin nähty juttu. Olen lukenut aika lailla nämä suosituimmat Divergentit, Maze Runnerit ja muut, mutta jotenkin Scythe ottaa täysin erilaisen näkökulman dystopiaan. Oikeastaan kirjaa voisi sanoa utopiaksi, sillä päällisin puolin sen maailmassa ei ole mitään vikaa. Seikkailua ja sokeaa kapinaa tärkeämpää on se, mikä on oikein ja mikä väärin. Tapahtumia ja toimintaa kirjasta ei puutu, mutta kiinnostavinta on ylipäätään seurata maailmaa ja sen hahmoja, ja pohtia kirjan keskeisiä moraaliongelmia ehkä itsekin. Kirja on nuorten aikuisten dystopiakirjaksi mielestäni kovin fiksu.
Kiehtovan konseptin ja juonen lisäksi hahmotkin toimivat. Päähenkilöt ovat molemmat pidettäviä, ja kaikki muutkin hoitavat hommansa. Etenkin Citra on uusi kirjahahmorakkauteni. Totta puhuen kirjoitan tätä arvostelua niin myöhään, etten oikeastaan muista oliko minulla sen kummempaa kritiikkiä kirjasta. En havainnut ainakaan pahoja aukkoja tai epäloogisuuksia, mikä on mielestäni dsytopiakirjalta ihan hyvin.
Kirja on ehkä hieman mustavalkoinen, mutta toisaalta se vain korostaa sen rakosista nousevia harmaita sävyjä. En tiedä miten toinen osa tulee toimimaan (vaikka se odottelee hyllyssä, hyi minua), kenties se lähtee rikkomaan tätä kaavaa vielä rajummin. Suosittelisin Scythea kaikille dystopiatarinoista pitäville, jotka kuitenkin haluavat kirjoiltaan jonkin verran syvyyttä.
Julkaisuvuosi 2016
Walker Books
448 sivua
Kirjastosta
Englanniksi
5/5
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Huhtikuusta on aika pitkä aika jo, mutta tässä joitakin pohdintoja huhtikuussa lukemistani kirjoista. Ehkä joskus vielä olen kiinni entisess...
-
Vaikka luin Taylor Jenkins Reidin The Seven Husbands of Evelyn Hugon vasta tämän vuoden tammikuussa, tuntuu siltä, että olisin lukenut se...
-
Olen kirjoittanut sarjan aiemmasta osasta Cinderistä arvion tänne . Marissa Meyerin Scarletissa tapaamme jälleen Cinderin ja Kain, mutt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti