Tätä kesän mittaista lukuhaastetta varten olen joutunut lukemaan monenlaisia tarinoita, joihin en olisi muuten välttämättä tarttunut. Chris Cleaven Voittamaton on yksi niistä. Tarinani Chris Cleaven kanssa alkaa kuitenkin lukioajoilta. Luin nimittäin Cleaven Poikani ääni -kirjan, ja muistelen sen olleen ihan hyvä lukukokemus. Tätä Voittamaton -opustakin olen katsellut kirjakaupan alehyllyssä useampaan otteeseen. Sen kansikuva on ihanan pirteä, mutta sisällöstä ei voi juuri sanoa samaa.
Voittamaton kertoo kotimammautuneesta Katesta ja synkkää sinkkuelämää elävästä Zoesta. Naisia yhdistää maailmantason kilpapyöräilyura ja nuoruudesta kestänyt ystävyys. Katen kahdeksanvuotias tytär on sairastunut uudelleen leukemiaan. ja Zoe tekee huonoja valintoja ihmissuhteissaan, mutta kummankin heistä on määrä osallistua Lontoon olympialaisiin. Sääntöjä kuitenkin muutetaan niin, että lopulta ystävyksistä vain toinen voi osallistua.
En ole oikeastaan paras ihminen arvostelemaan tätä kirjaa, sillä luen tällaisia ei-spefi aikuistenkirjoja niin harvoin, etten tiedä "genren" konventioista tai omasta maustani tämänkaltaisten kirjojen suhteen. Tähän siis pieni disclaimerin poikanen, sillä vanhempi tai muuten aikuiselämään helpommin samaistuva lukija saattaa saada teoksesta enemmän. Minulla oli kirjaa lukiessani aivan liian nuori olo. Ammattiurheilijaelämä ja (syöpä)lapsiperhekuvaus ovat ehkä mahdollisimman kaukana omasta elämästäni.
Urheiluaspekti oli kuitenkin ihan kiinnostava noin muuten. Pyöräilyaiheisia kertomuksia en ole juuri nähnyt animen lisäksi missään, ja tässä tärkeimmät pyöräilijät ovat naisia. Kate ja Zoe ovat kuitenkin omilla tavoillaan aika epäpidettäviä: Zoe on ärsyttävän kilpailuhenkinen ja Kate on täysi ovimatto. Minulle onkin hieman mysteeri, miten hahmot ovat ystäviä edelleen.
Kirja on kielensä puolesta miellyttävä lukukokemus, mikään ei juuri pomppaa silmään niin hyvällä kuin huonollakaan tavalla. Aihepiiri kuitenkin on melko kurja. Kaikilla on koko ajan tasaisen ikävää, unohtamatta leukemiaa sairastavaa Sophieta. Mikäli sairailla lapsilla itkettäminen kuulostaa koskettavalta, kirja voi olla ihan lukemisen arvoinen.
Julkaisuvuosi 2014 (2012)
Gummerus
470 sivua
Kirjastosta
Suomeksi
3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti