Kaivelin luonnoksistani tämän postauksen sen takia, koska Magdalena Hain Kolmas sisar on Finlandia-ehdokkuutensa vuoksi taas kerran relevantti. Royaumen aikakirjat -sarjan aloitusosa kertoo Lunesta, mustan noidan tyttärestä, ja Cielistä, valkoisen noidan tyttärestä. Kun Cielin luonto ei paljastakaan itseään oikealla hetkellä, tytöt joutuvat pakoon Maahan, jossa he joutuvat erikoisen koulun oppilaiksi. Lunen ja Cielin elämää värittävät pelko Royaumen tapahtumista ja söpöt pojat.
En ole koskaan lukenut paljoa suomalaista fantasiaa, enkä edes tunne, että sitä olisi ollut helposti saatavilla aiemmin. Nyt kuitenkin genren edustajia on alkanut nousta tietoisuuteeni, ja Kolmas sisar edustaa tätä edelleen melko harvinaista lajia tämän vuoden lukemistossani. Tästä johtuen en ole kovin pätevä vertailemaan kirjaa muihin suomenkielisiin fantasiakirjoihin.
Muutenkin koen olevani hieman vähemmistössä kirjan kanssa, sillä jostain syystä minulla oli suuria vaikeuksia päästä kirjaan sisälle. Luin Kolmatta sisarta varmasti ainakin kuukauden ajan, eikä minkäänlaista luonnollista imua oikeastaan tapahtunut. Tapahtui se perinteinen, että luin sivun ja huomasin, etteivät aivoni lainkaan rekisteröineet sivun tapahtumia, mistä johtuen piti lukea sama sivu uusiksi. Tästä päättelisin, etten ehkä ollut kirjan suurinta kohdeyleisöä. Kirjalle omistamastani ajasta johtuen muistan kuitenkin kirjan hahmot ja tapahtumat melko hyvin, joten ehkä kirja vain vaatii enemmän aikaa.
Yksi tekijä joka sai minut ylipäätään aloittamaan kirjan, oli se, että kirjaa kutsutaan takakannessakin "mangahenkiseksi". Koska olen harrastanut japanijuttuja paljon enemmän kuin lukemista, nämä elementit kenties jäivät minulle niin pinnallisiksi, etten oikeastaan älyä, mikä siinä sitten on olevinaan mangahenkistä. Maskottieläin, taikakoulu, taikahiukset? Ehkä jollekin, jolle manga on enemmänkin vieras estetiikka kuin oikea kerronnan muoto, se voi olla maagista, mutta minulle henkilökohtaisesti mikään ei ollut niin "mangaa", että kansikuvakin on sen tyylinen. Haluaisin vain tietää, että kuinka tietoisia ja tarkoituksellisia kirjan Sugar Sugar Rune -paralleelit ovat...
Toinen kirjan minulle myynyt asia on se, että kirjaa myytiin homoilla. Teknisesti kaikki (?) noidat ovat panseksuaaleja, joten vähemmän yllättäen päähenkilöillämmekin on kokemusta nimenomaan tytöistä. Siksi en juuri riemastunut siitä, että molemmat päähenkilömme paritetaan miehille tai miehenoloisille henkilöille. Varmasti tosi jännää joo, että Maassa on poikiakin, mutta kai ne tytötkin ovat aika erilaisia kuin Royaumessa... Kenties seuraavissa osissa tätä teemaa käsitellään hieman onnistuneemmin, mutta eka osa on kyllä sen suhteen pettymys. Kenties kaikki viime aikoina lukemani queerimpi kirjallisuus on hemmotellut minut piloille :D
Kaiken kaikkiaan kirja on ihan solid fantasiateos, ei vain ehkä suurin suosikkini. Kirja on ehkä hitusen verran liian pitkä. Olisin myös kaivannut hieman enemmän taikakoulua Propsit kuitenkin Haille siitä, että ylipäätään sijoitti tarinan taikakouluun - varmaankin Harry Potter -vertailun pelossa harva uskaltaa tehdä sen näin itsevarmasti.
Julkaisuvuosi 2018
Otava
557 sivua
Kirjastosta
Suomeksi
3/5
Koin myös kirjan alun melko raskaaksi, mutta mielestäni tarina lähti jossain vaiheessa kulkemaan vähän paremmin. Oma kokemukseni oli, että kirja on ihan kelpoa fantasiaa ja genreä jonkin verran tuntevana kirjassa oli mielestäni elementtejä, jotka voivat saada sen tuntumaan joltain tuoreelta ja uudelta.
VastaaPoistaMutta en lähtisi kirjaa silti suosittelemaan manga-/anime-/Japaniharrastajille tuolla perusteella, koska sille porukalle tuo tuoreus ei välttämättä välity. Ainakaan itse en sitä henkilökohtaisella tasolla löytänyt. Jäin myös miettimään tuota mangahenkisyyttä ja mitä sillä tarkoitetaan, kun manga ei ole mikään yksittäinen piirre tai genre tms. En vieläkään saa tästä ajatuksesta kiinni.
Tavallaan olin tunnistavinani joitain japanilaisessa viihdekulttuurissakin näkyviä elementtejä (esim. juuri noita samoja, jotka listasit), mutta en silti tiedä, kutsuisinko niiden perusteella kirjaa mangahenkiseksi (tai ylipäätään mitään kirjaa, kun manga nyt on kuitenkin sarjakuvaa). Lopputaistelusta minulle tuli vähän samanlainen fiilis kuin shounen-sarjojen kähinöistä, mikä voi olla hyvä tai huono asia lukijasta riippuen.
Aikani näitä ajatuksia pyöriteltyäni rupesin pohtimaan, olenko vain turha nillittäjä, joka takertuu yhteen sanaan. Ehkä olen, ehkä en, mutta jäipähän vaivaamaan.
Joo, tuollaiseksi 3/5-ihanperusfantasiaksi sen lopulta arvostelinkin, joskin en sitten ehkä arvostanut näitä tuoreempia elementtejä tarpeeksi :D
PoistaSamaistun oudon markkinoinnin ihmettelyyn, hirvittää aina esimerkiksi se, että joku on "uusi Nälkäpeli" tai "seuraava Harry Potter". Tulee tästä mangahenkisyydestä mieleen takavuosien "näin piirrät mangaa" -oppaat, mangashampoot ja muut sen sellaiset. En vain tiedä, vetoaako tämä enää nykylapsiin (ja nuoriin), jos vetosi koskaan aiemminkaan! Ja sitten sinänsä esimerkiksi taikakoulu ei enää ole kamalan erikoinen fantasiaelementti, vaikkakin koulut tuppaavat olemaan tavanomaista kuvastoa japanilaisessa viihteessä. Ihan jännä näkemys fantasiakertomuksesta kaiken kaikkiaan, mutta kaiken maailman mangamarkkinoinnit nähneenä nousee karvat vähän pystyyn ennen kaikkea tästä "mangamaiseksi" kuvailemisesta (tosin itse kansista minulla ei ole kamalasti huonoa sanottavaa, ne ovat oikeastaan ihan tyylikkäät).