Tervetuloa pitkästä aikaa kunnollisen kirja-arvostelun pariin. Toukokuussa luin jo muutamalla eri tbr-listalla olleen Marissa Meyerin Cinderin. Alun perin kuulin kirjasta paljon hyvää, sitten kaiketi kuulin erilaisia mielipiteitä ja ajattelin sen olevan lapsellinen, ja lopulta sen luettuani voin sanoa, että kirja ylitti odotukseni.
Cinder on scifi-uudelleenkerronta Tuhkimosta, joka kertoo oletettavasti Pekingiin perustuvassa New Beijingissä asuvasta kyborgi-Cinderistä. Sarjan maailmassa kyborgit ovat tavanomaisia, mutta he ovat muita ihmisiä paljon heikommassa asemassa. Kyborgiutensa lisäksi Cinder on taitava mekaanikko, ja joutuukin ahertamaan kojullaan päivästä toiseen elättääkseen ilkeän äitipuolensa ja tämän tyttäret. Alkuperäistarinalleen uskollisesti myös New Beijingissä on tulossa kuninkaalliset juhlat, joihin Cinderillä ei ole menemistä. Ilmassa on juhlahumua sekä hengenvaarallinen ruttoepidemia, mutta kaikista eniten Cinderin maailmaa mullistaa se, että eräänä päivänä hän saa asiakkaakseen prinssi Kain.
Ensiksi pitää saada pois alta se fakta, että ainakin sarjan ensimmäinen osa on melko lailla toiveet täyttävää roskaa. Mutta millaista roskaa se onkaan! Minulla oli aivan jäätävän hauskaa kirjaa lukiessani. Juonenkäänteitä tuli vasemmalta ja oikealta, ja osan osasinkin jo arvata, mutta kirjaa ei voi sanoa tylsäksi millään tavoin. Harvoin jaksan lukea kirjoja niin pitkissä pätkissä kuin Cinderin kanssa kävi.
Muutamissa Goodreads-arvosteluissa kiinnitettiin huomiota erinäisiin aukkoihin kirjan juonessa, mutta ainakaan kirjaa lukiessani en huomannut mitään erikoista. Kirja myi Cinderin tarinan minulle niin tehokkaasti, etten ehtinyt jäädä analysoimaan sitä. Sen sijaan jäin miettimään Kaita, prinssihahmoa. Hän oli luokassamme "ihan kivat prinssipojat", mutta itse prinssiys ei oikein näy, sillä Kai ei vaikuta kovin pätevältä (tulevalta) hallitsijalta. Itse Cinder sen sijaan on perustellusti viileä "vahva naispäähenkilö", joka ei kuitenkaan suoraan yritä olla uusi Katniss tai joku muu vastaava.
En ole tietääkseni aiemmin lukenut yhtäkään satu-uudelleenkerrontaa, mutta arvelisin Cinderin olevan siisteimmästä päästä. Yhteys Tuhkimo-satuun on selkeästi havaittavissa, mutta kirjassa on niin paljon omaa sisältöään ja ainakin minua miellyttävä miljöö, että yhtälö toimii. On suuri harmi, etten omista sarjan toista osaa, sillä olisin mieluusti halunnut jatkaa heti. Seuraava osa Scarlet on uudelleenkerronta Punahilkasta, en malta odottaa!
Julkaisuvuosi 2012
Feiwel & Friends
400 sivua
Oma
Englanniksi
5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti