lauantai 23. kesäkuuta 2018

Sini Helminen: Veden vallassa


Sini Helmisen Veden vallassa on suomalaisesta mytologiasta inspiroituneen Väkiveriset-sarjan kolmas osa. Tästä huolimatta kirjan voi lukea yksinäänkin. En yleensä arvostele blogissani sarjojen jatko-osia, ellen ole kirjoittanut myös ensimmäisestä osasta. Itsenäisyytensä takia päätin kuitenkin kirjoittaa tästä käytännössä kolmannesta osasta. Jokainen kirja keskittyy johonkin elementtiin; ensimmäisessä osassa metsä, toisessa vuori, tässä osassa vuorossa on vesi.

Veden vallassa kertoo koulukiusatusta Marista, jonka äiti on kadonnut vuosia sitten ja jonka isä uskoo taruolentoihin. Eräänä päivänä Mari tajuaa, miksi hänen isänsä on alati kieltänyt häntä uimasta läheisessä järvessä. Marin äiti on todellisuudessa takaisin järveen palannut vedenneito, ja Mari itsekin alkaa puskea suomua kylvyssä käydessään. Hetkellisesti vedenalainen maailma vaikuttaa paljon arkielämää turvallisemmalta ja kiinnostavammalta, mutta elämä vedessä ei olekaan niin helppoa kuin Mari luulee.

Sarjan toinen osa, Kiven sisässä, ei ollut juurikaan mieleeni. Kiusallinen ja nopeasti ikääntyvä Minecraft-teema sai minut tuntemaan itseni 10 vuotta liian vanhaksi lukemaan kyseistä kirjaa, ja tuntui lähinnä pilkanteolta kaunista Väkiveristen ensimmäistä osaa kohtaan. Ilokseni Veden vallassa on vähintäänkin samalla tasolla sarjan aloitusosan kanssa.

Väkiveriset on young adult -nimikkeen allakin mielestäni nuorimmasta päästä. Kaikkien osien kieli on puhetyylistä ja vitsikästä, ja päähahmojen elämä on monilta osin tavanomaista yläaste/lukioelämää. Koska kirjat ovat niin lyhyitä, hahmot jäävät aina hieman ohuiksi. Pidän kuitenkin sarjan hyvin suomalaisesta otteesta fantasiaan. Taruolennot ovat erehtymättömän suomalaisia, ja muutenkin fantasiaelementit ovat hyvin harmaita. Maaginen olento ei välttämättä ole se paras kumppanikandidaatti, ja onhan se suomalainen järvi aika arkinen miljöö fantasiakertomukselle.

Yllättäen kirjan parasta antia ovatkin suunsoiton ja huumorin sijaan sen synkemmät sävyt. Kirjan koulukiusaamiskuvaus on paikoin melko kivuliastakin, ja taatusti avaa lukijan kaikki peruskouluarvet. Kuten mainitsin, fantasiakin on harmaata mustavalkoisen sijaan. Kirjan vesinen miljöö on lopulta hieman häiriintynyt. Maassa maan tavalla, mutta ihmiskasvatuksen saanut Mari ei voi ymmärtää vedenväen elämäntapaa.

Julkaisuvuosi 2018
Myllylahti
239 sivua
Kirjastosta
Suomeksi

4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti