Ensiksi luin Alison Bechdelin Lepakkoelämää-sarjakuvan toisen osan. Pidin tästä enemmän kuin ensimmäisestä osasta, mutta mielestäni tämä on kyllä edelleenkin lähinnä historian takia lukukelpoinen sarjakuva. Sarjan naiset ovat välillä ihan naurettavan poliittisia nykyaikaisen ihmisen silmissä! Kuitenkin, hahmot ovat tarpeeksi kiinnostavia, ettei sarjakuvan lukeminen töki kamalasti. 3/5
Tieni Elina Rouhiaisen Susirajan kanssa päättyi viimeisen osan, Vainutun, myötä. Sarja kertoo Raisasta, joka äitinsä kuoltua päätyy muuttamaan Helsingistä metsän keskelle Hukkavaaraan. Ilokseni Vainuttu tuntui viimein samantasoiselta kuin sarjan aloitusosa. Kaikki mahdollinen kietoutuu siististi Ihan Hyvään Lopetusosaan. Susiraja jää mieleeni positiivisena yllättäjänä, sillä en olisi koskaan voinut arvata pitäväni paranormaalia romanssia edustavasta sarjasta näin paljon. 3/5
Banana Yoshimoto pomppasi Kitchenillä suosikkikirjailijoideni joukkoon, mutta Lizard ei yltänyt aivan samalle tasolle. Lizardin kuusi novellia kertovat takakannen mukaan ajasta, kohtalosta ja paranemisesta, mutta itse en enää muista, miten nämä teemat konkreettisesti näkyvät. Shame on me. Pidän Yoshimoton pelkistetyn kauniista kielestä edelleen paljon, mutta neljään tähteen ei pelkällä kielellä päästäkään. Tarinat olivat paikoitellen oivaltavia, mutta jostain syystä arvosanani jäi hieman huonoksi. 3/5
Lepakkoelämää 3 oli aika lailla samaa tasoa kakkososan kanssa. Tässä vaiheessa sarjaa on jo aika lailla kiintynyt sarjan hahmoihin. 3/5
Valitettavasti Lepakkoelämää: Rakkaus & muita onnettomuuksia ei aivan ole se tajunnanräjäyttävä kokemus mitä kirjojen lopetuksilta yleensä toivoo. Osa tuntuu väljähtäneeltä liian myöhään lisätyltä jatko-osalta. Muutenkin näissä stripeissä seurataan enemmän hahmoja vanhenemisen ja vanhemmuuden kannalta, mikä ei taas hirveästi kosketa minua henkilökohtaisesti. Kaiken kaikkiaan Lepakkoelämää on kuitenkin ihan luettava sarjakuva, vaikka tämä vika osa ei niin toimikaan. 2/5
Becky Albertallin ja Adam Silveran What If It's Us osoittautui valitettavasti hienoiseksi pettymykseksi. Kirja kertoo Broadway-nörtti Arthurista ja juuri eronneesta Benistä, jotka tapaavat postitoimistossa ja päätyvät useammaile epäonnistuneille ensitreffeille. Päällisin puolin kirja on söpö romanssi yllättävällä loppuratkaisulla, mutta odotukseni olivat liian korkeat. Arthur on melko raivostuttava, ja kirja luo turhaa draamaa hahmojen kommunikaatio-ongelmilla. 3½/5
Elena Ferranten Napoli-sarjan toinen osa loppui mahtaviin tunnelmiin, mutta Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät ei päässyt aivan samalle tasolle. Sarja kertoo ystävyksistä Lilasta ja Elenasta, jotka varttuvat aikuisiksi Napolin köyhyydessä ja sen ulkopuolella. Eräs pelkäämäni ihmissuhde tapahtui, ja jostain syystä Elenan kirjailijahommat eivät olleet niin kiinnostavia kuin olisi mahdollista. Kenties jännitin ja odotin jotain pahaa tapahtuvan, enkä pystynyt nauttimaan Elenan onnistumisista sen takia. 3.75/5
Jouni Hokkasen Pohjois-Korea: Siperiasta itään on matkaopas/muuten vaan lukemisen arvoinen teos Pohjois-Koreasta kiinnostuneille. Kirja perustuu Hokkasen omiin reissuihin, ja tykkäsin suurimmalta osin hänen kirjoitustyylistään, mutta välillä teksti menee hieman epämukavan sovinistisetämäiseksi. Suomalaisen kirjoittamia Pohjois-Korea -kirjoja ei kuitenkaan ole olemassa liikaa, joten annoin joitakin asioita anteeksi melko helposti. En ehkä tule koskaan matkustamaan kyseiseen maahan, mutta sen rapistuvissa kulisseissa on jotain niin kiinnostavaa. 3½/5
Miten joulukuuhun mahtuikin niin monta huonoa tai keskinkertaista teosta... Amanda Lovelacen Tässä prinsessa pelastaa itsensä onnistui olemaan vielä Rupi Kauriakin latteampi kokemus. Runoissa pyöritellään satuja ja popkulttuuriviittauksia, mutta ei tarpeeksi että ne toimisivat kokoelman teemana. Joitakin ihan hyviä runojakin kokoelmaan kai mahtui, koska annoin sille aika armollisen arvosanan. 2/5
Ensimmäinen yli neljän tähden kirja joulukuulta! Sayaka Muratan Convenience Store Woman kertoo 36-vuotiaasta Keikosta, joka kokee elämänsä olevan parhaimmillaan pitkäaikaisessa työpaikassaan lähikaupassa. Kirja on absurdi, hauska ja oivaltava, kuten lukuisat ylistyksen sanat kirjan takana kertovat. Keiko on aivan älytön päähenkilö, joka on osittain samaistuttava ja osittain niin robottimaisen kamala ihminen, että en voi olla pitämättä Convenience Store Womanista! Bonusta kirja saa ihanan pirteistä kansista. 4½/5
Alison Bechdelin Äideistä parhain: Koominen draama jatkaa Bechdelin perhesolmujen availua siitä, mihin Fun Home jäi. Valitettavasti tämä sarjakuvaromaani ei ole ihan niin vahva kuin edeltäjänsä, ja kaikki oivaltavat kohdat jäävät älykkölarppaamisen taakse. On todella raskasta lukea sarjakuvaa, jossa ensin näytetään pitkät pätkät lainattua tekstiä Victoria Woolfin päiväkirjaa ja erinäisiä psykologian teoksia, ja sitten kommentoidaan niitä. Näin ollen en koe juuri tajunneeni kirjan pointtia. En suosittele kevyttä lukukokemusta odottavalle... 2/5
J.K. Rowlingin Harry Potter and the Chamber of Secrets tuskin tarvitsee esittelyä. Kirja on todella hyvä, mutta ensimmäisen osan taikaa ei löydy samalla tavalla. Osan oma juoni on hieman heikko, ja kirja tuntuukin oikeastaan väliosalta. Ei suosikkini koko sarjasta. 4½/5
Useamman kuukauden mietiskelyn jälkeen tartuin viimein Marie Kondon KonMari: siivouksen elämänmullistava taika -kirjaan. Konmari lienee myöskin jo niin perussettiä ettei minun tarvitse selittää sitä. Olen jo pitkään harmitellut sitä, miten minusta tuntuu että asuntoni tavaratulva ja yleinen epäjärjestys huonontavat mielialaani. Olenkin ehtinyt jo siivota osan tavaroistani Kondon metodeja myötäillen, joskin en ehkä ala kiittelemään pois heittämiäni tavaroita hyvästä työstään. Kiitos Kondolle ennen kaikkea siitä, että antaa minulle luvan luopua tavaroista, joita olen säilytellyt niihin käyttämäni rahan tai "ehkä joskus tarvitsen tätä" -ajattelun takia. 3/5
Joulukuussa aloitin myös paljon kehutun Brian K. Vaughanin ja Cliff Chiangin sarjakuvan Paper Girls. Sarjakuva kertoo neljästä lehdenjakajatytöstä hieman Stranger Things -henkisessä seikkailussa, joka tosin on aavistuksen sarjakuvamaisempi. Sarjan vahvuus on sen piirrostyyli, kaunis värimaisema sekä sen naisista koostuva hahmokaarti. Sen sijaan juoni ja dialogi ovat etenkin tässä ensimmäisessä osassa todella vaikeasti ymmärrettäviä. 2½/5
Sali Hughesin Pretty Iconic: A Personal Look at the Beauty Products that Changed the World osoittautui yllättävän hyväksi lukukokemukseksi, joskin sen lukemisessa vierähti useampi hetki. Kirja kertoo kirjoittajansa omasta näkemyksestä siitä, mitkä kosmetiikkatuotteet ovat omalta osaltaan vaikuttaneet maailmaan. Osa tuotteista on hyvin vanhoja, osa aivan viime vuosilta. Hughesin kirjoitusta on hauskaa lukea ainakin, jos välittää aiheesta. Kirjassa on myös upeita kuvia erinäisistä tärkeistä purkeista ja purnukoista. Kosmetiikasta ja sen historiasta ja merkityksestä ihmisille kiinnostuneille tämä on kiinnostava lukukokemus. 4/5
Konmari-innostukseni jatkui joulukuussa välittömästi KonMari: iloa säkenöivä järjestys -kirjalla, joka on oikeastaan pitkälti se ensimmäinen kirja paremmin selitettynä, ilman Marie Kondon henkilökohtaisia kokemuksia. Ehkä juuri sen vuoksi koen pitäväni alkuperäisestä kirjasta enemmän, sillä se on vähemmän oppikirjaimainen ja puhuttelee enemmän lukijansa tunteita kuin järkeä. Toisaalta esimerkiksi vaatteiden taittelu tuli paremmin selväksi tässä toisessa kirjassa. Mielenkiintoisia opuksia kaikille järjestelyä harkitseville. 2½/5
Luin joulukuussa myös Paper Girlsin kakkosvolan. Tarina jatkuu yhtä hämmentävänä, mutta tässä kohtaa hahmoihin pääsee hieman enemmän sisälle. Ihan jees. 3/5
Valitettavasti kuukauden (ja samalla vuoden) viimeiseksi valikoitunut Banana Yoshimoton N.P. ei ole mielestäni kamalan hyvä kirja. Kirjan sisällä N.P. on japanilaisen kirjailijan englanniksi kirjoittama kertomuskokoelma, jonka japaniksi kääntämistä viimeksi yrittänyt mies, päähenkilön Kazamin miesystävä, on tappanut itsensä. Englannin opiskelijana kääntämiseen liittyvä kirja etenkin Yoshimoton kirjoittamana kuulosti lupaavalta, mutta tarina pyörii lähinnä N.P.n kirjoittajan outojen jälkeläisten ympärillä. Kaiken kaikkiaan kirja on outo. Yoshimoton yksinkertaisen kiehtova tyyli on edelleen hyvinkin luettavaa, mutta insestin värittämä olematon juoni ja tietynlainen päämäärättömyys työntää lukijaansa tehokkaasti pois päin. 2/5
Lepakkoelämää 3 oli aika lailla samaa tasoa kakkososan kanssa. Tässä vaiheessa sarjaa on jo aika lailla kiintynyt sarjan hahmoihin. 3/5
Marissa Jaakolan ja Ari Väntäsen Takaisin valoon kertoo tositapahtumiin perustuvan tarinan Jaakolasta, joka luuli olevansa työmatkalla, mutta kaapattiin vankeuteen ulkomaille. Tarina on kiehtova, mutta kirja ei oikein onnistunut vakuuttamaan minua siitä, että se on täysin totta. Jossain kohtaa kirjaa mukaan tulee epämukavia uskontoelementtejä, ja siinä kohtaa viimeistään minulla on vaikeuksia ottaa kirjaa tosissani. Kuitenkin, kirja toimii konkreettisena muistutuksena siitä, että tällaisia asioita tapahtuu Suomessakin. 2½/5
Elena Ferranten Napoli-sarjan toinen osa loppui mahtaviin tunnelmiin, mutta Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät ei päässyt aivan samalle tasolle. Sarja kertoo ystävyksistä Lilasta ja Elenasta, jotka varttuvat aikuisiksi Napolin köyhyydessä ja sen ulkopuolella. Eräs pelkäämäni ihmissuhde tapahtui, ja jostain syystä Elenan kirjailijahommat eivät olleet niin kiinnostavia kuin olisi mahdollista. Kenties jännitin ja odotin jotain pahaa tapahtuvan, enkä pystynyt nauttimaan Elenan onnistumisista sen takia. 3.75/5
Jouni Hokkasen Pohjois-Korea: Siperiasta itään on matkaopas/muuten vaan lukemisen arvoinen teos Pohjois-Koreasta kiinnostuneille. Kirja perustuu Hokkasen omiin reissuihin, ja tykkäsin suurimmalta osin hänen kirjoitustyylistään, mutta välillä teksti menee hieman epämukavan sovinistisetämäiseksi. Suomalaisen kirjoittamia Pohjois-Korea -kirjoja ei kuitenkaan ole olemassa liikaa, joten annoin joitakin asioita anteeksi melko helposti. En ehkä tule koskaan matkustamaan kyseiseen maahan, mutta sen rapistuvissa kulisseissa on jotain niin kiinnostavaa. 3½/5
Miten joulukuuhun mahtuikin niin monta huonoa tai keskinkertaista teosta... Amanda Lovelacen Tässä prinsessa pelastaa itsensä onnistui olemaan vielä Rupi Kauriakin latteampi kokemus. Runoissa pyöritellään satuja ja popkulttuuriviittauksia, mutta ei tarpeeksi että ne toimisivat kokoelman teemana. Joitakin ihan hyviä runojakin kokoelmaan kai mahtui, koska annoin sille aika armollisen arvosanan. 2/5
Ensimmäinen yli neljän tähden kirja joulukuulta! Sayaka Muratan Convenience Store Woman kertoo 36-vuotiaasta Keikosta, joka kokee elämänsä olevan parhaimmillaan pitkäaikaisessa työpaikassaan lähikaupassa. Kirja on absurdi, hauska ja oivaltava, kuten lukuisat ylistyksen sanat kirjan takana kertovat. Keiko on aivan älytön päähenkilö, joka on osittain samaistuttava ja osittain niin robottimaisen kamala ihminen, että en voi olla pitämättä Convenience Store Womanista! Bonusta kirja saa ihanan pirteistä kansista. 4½/5
Alison Bechdelin Äideistä parhain: Koominen draama jatkaa Bechdelin perhesolmujen availua siitä, mihin Fun Home jäi. Valitettavasti tämä sarjakuvaromaani ei ole ihan niin vahva kuin edeltäjänsä, ja kaikki oivaltavat kohdat jäävät älykkölarppaamisen taakse. On todella raskasta lukea sarjakuvaa, jossa ensin näytetään pitkät pätkät lainattua tekstiä Victoria Woolfin päiväkirjaa ja erinäisiä psykologian teoksia, ja sitten kommentoidaan niitä. Näin ollen en koe juuri tajunneeni kirjan pointtia. En suosittele kevyttä lukukokemusta odottavalle... 2/5
J.K. Rowlingin Harry Potter and the Chamber of Secrets tuskin tarvitsee esittelyä. Kirja on todella hyvä, mutta ensimmäisen osan taikaa ei löydy samalla tavalla. Osan oma juoni on hieman heikko, ja kirja tuntuukin oikeastaan väliosalta. Ei suosikkini koko sarjasta. 4½/5
Useamman kuukauden mietiskelyn jälkeen tartuin viimein Marie Kondon KonMari: siivouksen elämänmullistava taika -kirjaan. Konmari lienee myöskin jo niin perussettiä ettei minun tarvitse selittää sitä. Olen jo pitkään harmitellut sitä, miten minusta tuntuu että asuntoni tavaratulva ja yleinen epäjärjestys huonontavat mielialaani. Olenkin ehtinyt jo siivota osan tavaroistani Kondon metodeja myötäillen, joskin en ehkä ala kiittelemään pois heittämiäni tavaroita hyvästä työstään. Kiitos Kondolle ennen kaikkea siitä, että antaa minulle luvan luopua tavaroista, joita olen säilytellyt niihin käyttämäni rahan tai "ehkä joskus tarvitsen tätä" -ajattelun takia. 3/5
Anu Holopaisen Ihon alaiset kertoo dystooppisesta Suomesta, jossa kauneusleikkaukset ovat arkipäivää. Kirjasta on oma postauksensa täällä. 4/5.
Valitettavasti kuukauden (ja samalla vuoden) viimeiseksi valikoitunut Banana Yoshimoton N.P. ei ole mielestäni kamalan hyvä kirja. Kirjan sisällä N.P. on japanilaisen kirjailijan englanniksi kirjoittama kertomuskokoelma, jonka japaniksi kääntämistä viimeksi yrittänyt mies, päähenkilön Kazamin miesystävä, on tappanut itsensä. Englannin opiskelijana kääntämiseen liittyvä kirja etenkin Yoshimoton kirjoittamana kuulosti lupaavalta, mutta tarina pyörii lähinnä N.P.n kirjoittajan outojen jälkeläisten ympärillä. Kaiken kaikkiaan kirja on outo. Yoshimoton yksinkertaisen kiehtova tyyli on edelleen hyvinkin luettavaa, mutta insestin värittämä olematon juoni ja tietynlainen päämäärättömyys työntää lukijaansa tehokkaasti pois päin. 2/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti