Anu Holopainen: Ihon alaiset

Miten paljon hyvää Karisto onkaan suomen young adult -valikoiman suhteen tehnytkään! Tänään arvosteluvuorossa on vuonna 2015 ilmestynyt, alun perin minulta täysin ohi mennyt Anu Holopaisen Ihon alaiset. Ennen viime Hel-YA!-tapahtumaa tosiaan lueskelin ennakkoon suhteellisen paljon tapahtumaan osallistuneita kirjailijoita, mutta Holopaiseen asti en ehtinyt. Hänen uusin teoksensa Sydänhengitystä ei kuulostanut aivan minun jutultani, mutta Ihon alaisten takia saatan itse asiassa haluta lukea senkin näin jälkikäteen.'

Ihon alaiset kertoo muutamasta eri hahmosta tulevaisuuden Suomessa, jossa kauneusleikkaukset ovat arkipäiväisempi asia kuin Etelä-Koreassa. Jara haluaisi leikata kaiken kauniimmaksi välittömästi, mutta on vielä alaikäinen. Inka ei ole varma, haluaako hän ylipäätään muuttaa itseään. Matiaksen perhe on suuri nimi plastiikkakirurgian saralla, mutta hän ei jaa siskonsa ja äitinsä kanssa samaa rakkautta leikkauksia kohtaan. Nimimerkillä Plastikprincess bloggaavalla tytöllä on kaikki keinot käytössä rintaimplantit saadakseen.

Kirjan dystooppinen maailma on  sen tason dystopiaa, jossa maailma vielä toimii ja on suunnilleen entisensä. Ihmiset ja heidän ajatuksensa vain ovat kovin pelottavia. Aihetta käsitellään hieman kärkkäämmin ja vähemmän kliinisesti kuin Scott Westerfeldin Ugliesissa, jossa meininki on dystopiaa isolla deellä. Kuitenkin Ihon alaisten 200 sivuun mahtuu useampia näkökulmia kuin Ugliesiin, ja monet niistä ovat melko provosoivia. Toimiva kokonaisuus siis, sanoisin.

Mielestäni kirja onnistuu välttämään pahimmat sudenkuopat mihin tämänkaltaiset tarinat voivat langeta. Provosoivasta luonteestaan huolimatta kirja ei väitä, etteikö leikkauksista ja muista muokkauksista seuraisi mitään hyvää. On vapauttavaa nähdä itsensä juuri sellaisena kun on aina haaveillutkin, mutta toisaalta ihminen ei ole koskaan täydellinen. Lisäksi tätä kritisoivat ihmiset saavat paljon ikävyyttä osakseen. En voi sanoa, ettenkö ymmärtäisi kirjan keskeisen kysymyksen kumpaakin puolta.

Kirjan formaatti on mielenkiintoinen. On blogipostauksia, haastatteluja ja perinteisempää kerrontaa neljästä eri näkökulmasta. Koska kirja on kovin lyhyt, mielikuvaksi jää, että tässä on vasta välähdysmäinen pintaraapaisu kirjan maailmaa. Uskaltaisin suositella myös dystopiaan jo väsähtäneille lukijoille.

Julkaisuvuosi 2015
Karisto
202 sivua
Oma
Suomeksi

4/5