keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Toukokuun luetut

Toukokuu jatkoi hyvien lukukuukausien putkea. Luin yhteensä 16 kirjaa, joihin mahtui jälleen paljon fiktion lisäksi tietokirjallisuutta. Ehkä pientä lukuähkyäkin oli päällä, mutta silti joukossa oli myös helmiä.Tässä kuussa yritin myös tietoisesti antaa arvosanoja enemmän Goodreadsin viiden tähden skaalan kummaltakin reunalta. Yleensä hamstraan ykkösiä ja vitosia maailman loppuun asti. Myös puolikkaat arvosana ovat turvallisia pehmusteita, vaikka Goodreadsin asteikolla ne eivät pädekään.

En tiedä olenko yksin tuskani kanssa, mutta minusta on aina yhtä vaikeaa päättää arvosanoja näin muutenkin. Goodreads kysyy, että pidinkö kirjasta. Joo, voin pitää, mutta onko se luku yhtään relevantti muille? Pitäisikö minun sen sijaan verrata kirjaa enemmän kaltaisiinsa? Numeroida se, kuinka arvokas ja tärkeä kirja on? Tärkeyden tai kirjallisten ansioiden korostuessa kärsivät viihteelliset kirjat, mikä ei ainakaan tässä minun roskablogissani ole kovin hyvä lopputulos.

Päädyin lopulta siihen, että loppupeleissä kenelläkään ei pitäisi olla sanomista siihen, miten arvostelen yhtään mitään kirjoja. Tulevat arvosanani tulevat toivottavasti sisältämään yhä vähemmän puolikkaita ja ottamaan huomioon ennen kaikkea a) oman viihtymiseni kirjan parissa ja b) kirjan laadun lukemiini samankaltaisiin kirjoihin verrattuna (esim matkakirjat, ya-fantasia, länsimainen sarjakuva). Olisi hauska kuulla kärsivätkö muutkin kirjoja minne tahansa arvioivat ihmiset tästä samasta tuskasta... :D

(Muuten, vahingossa laitoin toukokuussa lukemani mangat viime kuukauden listaan. Typerä minä.)


Holly Bournen ensimmäinen (?) aikuisille suunnattu kirja Katsokaa miten onnellinen olen kertoo self help -kirjahitin julkaisseesta Torista, joka on tosi hyvä kertomaan ihmisille juuri sen mitä he haluavat kuulla, mutta hänen oma elämänsä on kaukana täydellisestä. Tässä kohtaa yllättyisin todellisesti jos Bourne kirjoittaisi jotain mikä ei olisi vähintäänkin "ihan hyvä", mutta tämän kirjan lukemista odotin vähän pelokkaana. Kuitenkin lopulta kirja on yhtä hauska ja oivaltava kuin aiemmatkin kirjat.

Minua ei henkilökohtaisesti puhuttele Torin vauvahaikailut eikä muutenkaan kirjan äitiysaspekti, mutta toisaalta kirjan havainnot äitiydestä ovat ainakin näin kauaa tarkasteltuna välillä valitettavan totta. Myös kirjan keskeinen romanttinen suhde on kivuliaan realistinen, ja nuorten suuret tunteet ovat siitä hyvin kaukana. Ei suosikkini Bournelta, mutta odotan innolla, mitä hän kirjoittaa jatkossa. 4/5


Mika Mäkeläisen Kimlandia: Silminnäkijänä Pohjois-Korean kulisseissa välittää kenties tuoreinta tietoa Pohjois-Koreasta suomalaisnäkökulmasta. Kirja on huomattavasti miellyttävämpi kuin esimerkiksi Pohjois-Korea: Siperiasta itään, sillä sen asenteellisuus kohdistuu sentään Pohjois-Korean kyseenalaisiin ominaisuuksiin, eikä näy esimerkiksi täytenä seksisminä, toisin kuin aiemmin mainitussa. Mielenkiintoinen teos. 3/5


Maria Ohisalon ja Arno Kotron toimittama esseekokoelma Sinua on petetty: kirjoituksia sukupuolten tasa-arvosta nimensä mukaisesti käsittelee sukupuolta ja feminismiä monen kirjoittajan voimin. Muistaakseni teos on helposti luettava mutta täynnä asiaa. Hyvä kokoelma aiheesta kiinnostuneelle.  3½/5

Anne Helen Petersenin Too Fat, Too Slutty, Too Loud: The Rise and Reign of the Unruly Woman meni nopeana junalukemisena, vaikka siinä on todella paljon asiaa. Yksinkertaisuudessaan kirja sisältää esseitä julkisuuden naisista, jotka ovat tavalla tai toisella yhteiskunnan silmissä "kurittomia". Petersenin tyyli on sopivan pohdiskeleva mutta viihteellinen, ja esseet eivät kyllästytä vaikka ei jokaista julkkista niin kunnolla tietäisikään. Ehkä kiinnostavimpia lukemiani feministisiä teoksia, sillä ihmisten refleksi reagoida todella mustavalkoisesti juuri tietynlaiseen "väärään" käytökseen julkisuuden henkilöiltä on mielenkiinen ilmiö, ja kertoo meistä paljon. 4/5


Alussa mainittu tähtiongelmani oli esillä etenkin Anne Frankin päiväkirjan , eli The Diary of a Young Girlin kanssa. Kirjan historiallinen arvo on huikea, mutta lukukokemuksena ei ehkä ihan viiden tähden kirja. Muutenkin olisi outoa antaa jonkin oikean historian ihmisen kärsimykselle, tai etenkin tulevalle kärsimykselle viisi tähteä. Yhtä aikaa kiinnostava ja kamala kirja, jonka pitäisi olla osana kaikkien koululukemistoa, sillä monet ihmiset edelleen hyötyisivät pakotetusta toisen ihmisen nahkoissa elämisestä. 4/5
Erika Moenin ja Matthew Nolanin Drawn to Sex: The Basics on sarjakuvamuotoinen opas, joka kattaa seksin perusteet anatomiasta ehkäisyyn ja ihan vain.... muihin vinkkeihin. Suomalaisena on jokseenkin surullista, että joku voi todella tarvita tällaista opasta aikuisiällä (toki ei kai mikään estä antamasta sitä myös nuoren käteen, mutta siinä tapauksessa jotkin kirjan sisällöt ovat ehkä vähän rajuja), mutta kenties raskaammin uskonnollisilla alueilla nämä opit eivät todellakaan tule tutuiksi jo luokkahuoneessa.

Kirjan kuvitus on elävää ja melko ronskia, mutta ei-realistinen piirrostyyli antaa jo paljon anteeksi. Kirja ottaa erityisen hyvin huomioon sukupuolen ja seksuaalisuuden laajan kirjon, mistä olin positiivisesti yllättynyt. Kenties kirja voisi tarjota enemmän ihmisille, jotka eivät jo valmiiksi tiedä suunnilleen kaikkea sen sisältöä. 4/5


Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin kiinnosti minua enemmän kuin Kankimäen uudempi kirja, joten luin tämän ensin. Kirja kertoo Kankimäen matkasta Kiotoon Sei Shonagonin perässä. Kirjassa sekoittuvat faktat, fiktio, nykypäivä ja historia todella reippaasti, joten kirjan rakenne on todella omalaatuinen. Toimiva tapa kirjoitta kirja historiallisesta hahmosta, josta ei tiedetä paljoa. Minua tosin hieman häiritsi Kankimäen kiire rynnätä Japaniin kieltä osaamatta. Kielitaito olisi voinut helpottaa urakkaa aika paljon! 4½/5


Laura Lindstedtin Ystäväni Natalia on terapeutin kuvaus seksiriippuvaisesta asiakkaasta, jota hän kutsuu Nataliaksi. Kirja on aikamoinen pläjäys kaikkea mahdollista seksiin liittyvää. En oikein saanut koppia siitä, mitkä elementit kirjassa olisi tarkoitus tulkita ironisina. En juurikaan tiedä psykologiasta mitään, mutta käsittääkseni Freud ei ole ihan uusinta huutoa asiakkaiden kanssa työskennellessä. Natalian ja terapeutin suhde on siitäkin mielenkiintoinen, että todellisuudessa terapeutti tuskin kirjoittaisi potilaastaan yhtään mitään edes salanimellä. Jännä pieni kirja, jonka kaikkia tasoja en luultavasti vielä älynnyt. 3/5


 Tietääkö karhu, että se on karhu? on jatkoa huhtikuussa lukemalleni teokselle Ovatko kaikki esineet olleet joskus märkiä?. Kenties kirja olisi ollut hauskempi yhtenä osana pysyessään, sillä jotenkin sain kirjasta vähemmän irti kuin sen edeltäjästä. Varmaankin ihan hauska kokoelmateos lapsille. 2/5


Roxane Gayn Hunger: A Memoir of (My) Body haastaa lukijansa hieman eri tavalla kuin Bad Feminist. Kirjan lyhyet esseet kertovat Gayn kauhistuttavasta joukkoraiskauskokemuksesta, ja siitä nousseesta tarpeesta olla aina niin lihava, että vastaava ei toistuisi enää, puhumattakaan siitä lohdutuksesta, mitä ruoka hänelle tarjoaa. Ihmisiä on paikoin ärsyttänyt jo tämä suora viiva raiskauksen ja ylipainoisena pysymisen välillä.

On mielenkiintoista lukea aiheesta oikeasti ylipainoisen ihmisen kynästä, mutta kirjalla oli kyllä minunkin mielestäni vähän turhan surkutteleva sävy. Toisaalta taas en voi edes kuvitella Gayn tuskaa, joten ajatuksia heräsi kiitettävästi. Kirja kertoo kenties eniten lukijan (piilo)asenteista. Itsekin huomasin huolestuttavasti ärsyyntyväni siihen, miksei Gay edes yritä parempia elämäntapoja. Ja tämä tulee siis melko pyöreältä ihmiseltä! Jos haluaa keinoja pohdiskella omia ajatuksia ruoan, terveellisyyden, ylipainon ja laiskuuden välisistä suhteista ja ihmisten oletuksia niistä, kirja saattaa tarjota hyviä työkaluja siihen. 3½/5


Rose-Marie Peaken ja Outi Santavuoren Entiset heterot kokoaa yhteen aikuisiällä homoutensa tai biseksuaalisuutensa tajunneiden ihmisten tarinoita. Sisällölle minulla ei ole sen kummempaa kritiikkiä, sillä se kuitenkin koostuu ihmisten puheenvuoroista. Minua jäi vain hieman häiritsemään kirjan rakenne, jossa samat nimimerkit toistuivat pitkin kirjaa sen eri osissa, mutta oli hankala pysyä kärryillä siitä, mitä kyseisen nimimerkin tarinaan aiemmissa kappaleissa liittyi. Kenties rakenteen olisi voinut saada toimimaan hieman paremmin jotenkin toisin. 3/5


Viimeisimpänä lukemistani Japanin matkaoppaista on The Rough Guide to Tokyo. En tiedä olenko vain ohittanut saturaatiopisteeni Tokio-informaation suhteen, mutta kirja on jokseenkin epäinspiroitunut. Kirja sisältää kaiken saman tiedon mitä muutkin vastaavat tusinaoppaat, ja muistaakseni tässäkin oli Japanin nörttipuoli käsitelty jotenkin todella vaivaannuttavasti. 2/5


Malcolm Mackenzien Idols of K-pop oli jokin satunnainen kirjastolöytö, eikä sellaisena mikään älyttömän hyvä. Kirja sisältää toisaalta todella fanimaista sisältöä, ja toisaalta ihan aloittelijatason infoa. Sama yleisö tuskin saa mitään irti top K-pop-asut-rankingista ja todella, todella perustason ryhmien esittelyistä. Vaikka se on suunnattu heittämällä maksimissaan 13-vuotiaille. odottaisin hieman enemmän jatkuvuutta sisällön tasossa. Näköjään kuitenkin kaikki Keski-kirjastojen kolme kappaletta seilaavat tälläkin hetkellä lainattuina, joten kaipa tämä tekee kauppansa joillekin. 1/5


Luin Jyrki Korpuan Alussa oli sana -teoksen koulua varten. Se sisältää paljon esimerkkejä Raamatun vaikutuksesta kirjallisuuteen ja muuhunkin viihteeseen. En olisi ehkä huvikseni lukenut, mutta koulukirjana melko mielenkiintoinen ja viihdyttävä. 3/5


Lauren DeStefanon Wither päätyi luettavakseni pitkästä aikaa täysin satunnaisena valintana kirjaston englanninkielisten nuortenkirjojen hyllyltä. Valitettavasti teos osoittautui melko kehnoksi. Kirjan maailmassa naiset elävät 20-vuotiaiksi ja miehet joitakin vuosia vanhemmiksi, ja siksi rikkailla miehillä onkin useampia vaimoja lasten saamisen maksimoimiseksi. Päähenkilö kidnapataan ja hän päätyy juuri tämänlaiseen kuvioon.

Kirjan juoni on vain yksinkertaisesti mauton. Olen aiemmin lukenut The Selection -sarjan, ja sekään ei ollut noin epämiellyttävä. Kirjassa on esimerkiksi raskaana oleva muistaakseni 14-vuotias ja muita outoja elementtejä. Näitä ei kuitenkaan käsitellä riittävän raskaalla tavalla, vaan ne tuntuvat vain kolmiodraaman lisämausteilta. Melko mauton kirja. 1/5


Sain toukokuussa viimein loppuun Marissa Meyerin Cressin (aiemmasta osasta arvio täällä). Olen jostain syystä jumittanut kirjan parissa ihan älyttömän kauan, vaikka lopulta pidin siitä todella paljon. Cress on Scarletia paljon pidettävämpi hahmo, ja muutenkin sarjan tapahtumat ovat todella jännittävässä vaiheessa! En voi uskoa ettei Lunar Chronicles ole suomessa tunnetumpi sarja, sillä sen verran paljon hauskaa minulla on tämän scifi-sadun kanssa ollut. 4½/5


Kuukauden viimeisenä teoksena on Nina LaCourin ja David Levithanin You Know Me Well. Kirja kertoo kahdesta lgbt-nuoresta jotka kohtaavat pride-viikon aikana ja tulevat toistensa parhaiksi ystäviksi. Ystävyyttä ilman romanssia (ainakaan näiden hahmojen välillä!) Kirjan miljöö pride-viikkoineen oli ihana, mutta muuten en ihan lämmennyt. Katen romanssi kirjan aikana on todella outo. Muutenkaan kirjan hahmot eivät tunnu järjettömän realistisilta. Ihan ok lisäys vaikkapa juuri kesäkuun pride-lukulistalle, mutta muuten melko mitäänsanomaton. 2/5

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Huhtikuun luetut

Huhtikuusta on aika pitkä aika jo, mutta tässä joitakin pohdintoja huhtikuussa lukemistani kirjoista. Ehkä joskus vielä olen kiinni entisessä tahdissani... Huhtikuussa luin 15 kirjaa ja jonkin verran mangaa. Jostakin syystä etenkin tämän kuun aikana luin todella paljon tietokirjoja. Totuttuun rästipostaustyyliin arviot ovat todella lyhyitä, sillä en välttämättä edes muista enää näin pitkän ajan päästä kirjojen sisältöä niin hyvin että voisin heittää kunnon syväanalyysejä tulille.


Emmi Niemisen ja Johanna Vehkoon Vihan ja inhon internet on relevantimpi kuin koskaan, tai ainakin oli siinä vaiheessa kun olin lukenut sen, sillä samoihin aikoihin tapahtui Vehkoon hyvin kyseenalainen oikeudenkäynti. Valtavan suuri sarjakuvakirja sanoittaa suunnilleen kaiken sen, mikä ihmisten internet-käyttäytymisessä on pelottavinta. Suositeltu luettava ihan kaikille. 5/5


V.E. Schwabin A Gathering of Shadows ei valitettavasti yltänyt ihan edeltäjänsä tasolle. Syypäänä voi olla myös tässä keväällä vaivannut fantasiaähky, jolta edes ei-niin-perinteinen fantasiatarina ei ole turvassa. Kell ja Lila ovat edelleen ihania, mutta kirjan pahiskuviot eivät oikeastaan kiinnosta. Toivottavasti lopetusosa yllättää jälleen! 3/5


 Ovatko kaikki esineet olleet joskus märkiä? on kokoelma Helsingin Sanomat -lehdessä julkaistujen lasten tiedekysymysten vastauksia. Tämänkaltaisia teoksia on älyttömän vaikea arvostella, mutta kirja on ihan viihdyttävä ja opettavainen. Lapset saavat vastauksia kiperiin kysymyksiin ja aikuisia huvittanee lasten kysymysten älyttömyys. 3/5

 Jukka Behmin Pehmolelutyttö on niitä kirjoja, joista toivoisin kirjoittaneeni kokonaiset muistiinpanot. Kirja kertoo Emiliasta, jolla on suuri salaisuus, josta hän kertoo vain pehmoleluilleen. Emilia nimittäin saa rahaa aikuisilta miehiltä erilaisia seksuaalisia palveluita tarjoamalla. Tavallaan kirjan on hyvä olla olemassa, mutta kirjan lapsellinen kansi todennäköisesti tuo Pehmolelutytölle liian nuorta yleisöä. Kirja ei välttämättä ole nuortenkirja ainakaan, vaikka sillä nuori päähenkilö onkin. Emilian kertojaääni on niin naiivi ja lapsellinen, että ei hän varmasti nuorille kolahdakaan.

Suurin ongelma kirjassa minulle on valitettavasti se, että en pääse yli keski-ikäisistä miehistä jotka kirjoittavat seksuaalista nuortenkirjatekstiä alaikäisillä tyttöhahmoilla. Tärkeä aihe, joka ei mielestäni ole tarpeeksi "oikeutettu". Emilian ongelmat eivät muistaakseni juuri ratkea kirjassa, ja päällimmäinen fiilis lopussa oli se, etten ymmärrä mitä kirja yrittää tehdä. Lukekaa varauksella, mutta ei kannata varmaan antaa synttärilahjaksi alakoululaiselle. 1½/5


 törmäsin Katja Kallion Elokuvamuistiin kenties jonkin kirjablogin kautta, ja kiinnostukseni heräsi heti, sillä olen viime vuoden aikana huomannut pitäväni viihteellisistä esseistä ja "tietokirjallisuudesta" joka kuitenkin pohjautuu enemmän henkilökohtaisiin ajatuksiin ja kokemuksiin, eikä ole niinkään akateemista tekstiä lähdeviitteineen. Harmillisesti Elokuvamuisti ei sitten auennutkaan ihan järjettömän hyvin ei-elokuvafanille.

Kirjan suhde elokuviin tuntuu ainakin näin yli kymmenen vuotta hieman elitistiseltä. Kirjan ikä näkyy myös todella ärsyttävinä sukupuolistereotypioina ja melkein suorana seksisminä. En muista, olinko nähnyt yhtäkään Kallion hehkuttamista leffoista, mutta kirja ei juurikaan saanut minua myöskään jatkossa katsomaan niitä. Taide-elokuvien ystävät saattaisivat arvostaa?2/5


 Heti perään luin niin ikään Katja Kallion Valkokangastuksia-kirjan, joka on ilmestynyt tämän vuoden puolella. Kymmenen vuoden aikana joko Kallion oma lähestymistapa elokuviin tai audiovisuaalisen viihteen tuottaminen ja kulutus ovat muuttuneet, sillä tällä kertaa tekstien aiheet olivat paljon lähestyttävämpiä. Tällä kertaa mukana oli sisältöä tutuista tv-sarjoista ja tuntemattomiakin aiheita käsittelevät tekstit olivat kivaa luettavaa. Selkeä parannus edelliseen! 2½/5


Connie Glynnin Undercover Princess on muistaakseni ensimmäinen lukemani "tubettajakirja". Kirja kertoo hieman prinsessoihin obsessoituneesta Lottiesta, joka pääsee ahkeralla työllä opiskelemaan Rosewood Halliin, ja saa kämppiksekseen aivan oikean prinsessan, joka ei oikein sovi yleiseen prinsessan muottiin. Kirja on todella kevyttä fantasiaa. enkä tähän hätään edes muista mikä se fantastinen elementti sitten lopulta edes oli. Kivaa luettavaa nuoremmille lukijoille, jotka haaveilevat sisäoppilaitoksista? 2½/5

 Harry Potter and the Half-Blood Prince on toiseksi viimeinen Potter-osa, joten kirjan kanssa oli jännää tälläkin kerralla. Kirjassa oli muutamia suuria spoilerikohtia joiden en muistanut sijoittuvan tähän kirjaan alkuunkaan! Vikaa osaa odotellessa. 4½/5


Roxane Gayn Bad Feminist on suhteellisen kehuttu kokoelma omaelämäkerrallisia ja feministisiä esseitä. Gay kuitenkin jakaa mielipiteitä vahvasti, sillä esseet eivät todellakaan ole varustettu lähdeviitteillä ja aukottomilla perusteluilla. Mielestäni teos on kiinnostava nimenomaan yhden naisen kannanottona, vaikka muistan itsekin ärsyyntyneeni jostain aspektista kirjassa (missäkö? en todellakaan muista!). 3/5

Tapani Jussilan Japani-passi (ja sen alkuperäinen muoto Tokio-passi) on todella perinteikäs suomalainen Japanin matkaopas. Matkaoppaita on todella outoa arvostella, sillä ainakaan minä en lue joka ikistä hotelliarvostelua sun muuta, mutta mielestäni kirja on ihan ok. Tekstin sävy on vähän liian humoristinen (tai tarkemmin ottaen yrittää olla), mikä ei ihan iskenyt. Ihan kiva lukea matkakokemuksia nimenomaa suomalaisesta näkökulmasta, mutta jotenkin kirja ei miellyttänyt juuri minua aivan älyttömästi. 2½/5
Ilkka Kiven Menisit ennemmin terapiaan on omien sanojensa mukaan rehellinen self-help-kirja. En muista kirjan sisällöstä paljoakaan, mutta muistaakseni siinä oli ehkä jotain asiaakin... jossain välissä. Mikähän kirjan pointti oli? Mihinkään ei ole helppoja ratkaisuja? En oikein pidä näitä "hauskoja" begatiivisia self-help-kirjoja kamalan osuvina, sillä lähinnähän ne vain pilkkaavat jälleen kerran yhtä ennen kaikkea naisten kuluttamaa kirjagenreä. Ei kiva. Olen kuitenkin antanut kirjalle 3 tähteä, joten kai se oli ihan ok??3/5

 Siru Vallealan Tokio-matkaopas on kenties parhaimpia lukeamiani matkaoppaita. Se esittelee suhteellisen tavanomaisia turistikohteita ja samalla kuitenkin koin sen kertovan myös vähän mielenkiintoisemmista paikoista ja asioista. Kirjan visuaalinen puoli on hieno ja kirjassa on paljon kuvia. Kirjan miinuspuolena on se, että se tuntui melko painavalta matkalle mukaan otettavaksi, sillä sivut ovat kiiltäväpintaisia ja paksuja. Ehkä kirjan "muistiinpanosivuista" huolimatta parempi kotona fiilisteltäväksi kuin matkalla raahattavaksi. 4/5


Kuukauden surullisin pettymys on ehdottomasti Tomi Adeyemin Children of Blood and Bone. Kirja kertoo lyhyesti fantasiamaailmasta, josta taika on kadonnut, mutta entiset taiankäyttäjät ja heidän sukunsa erottuvat muista valkoisten hiustensa takia, mikä taas johtaa hirvittävään syrjintään. Children of Blood and Bone on niin älyttömän hypetetty että odotin sen olevan suunnilleen vuoden paras fantasiakirja, mutta sen sijaan sainkin todella geneerisen YA-fantasiakirjan turhalla romanssilla ja hahmoilla, joilla on täysin identtiset äänet. Koska olen sitä mieltä että kirjan hyvä tarkoitus ei saa mennä arvostelussa toteutuksen edelle, en vain pysty antamaan tälle kirjalle Goodreadsin pyöristettyä kahta tähteä enempää. Monet ovat kuitenkin pitäneet kirjasta, joten se saattaa silti olla ihan lukemisen arvoinen. 1½/5
 Chris Nicholsin Walt Disney's Disneyland on yllättävän luettava 'kahvipöytäkirja'. joka esittelee ensimmäisen Disneylandin historiaa. Kiinnostavaa luettavaa huvipuistofaneille, mutta varoituksen sanana se, että kirja on todella massiivinen! Teki fyysisesti rankkaa raahata se kirjastosta kotiin :D 4/5


Cait Flandersin The Year of Less kertoo kirjoittajan omasta vuoden kestäneestä ostoskiellosta, jonka aikana hän ei antanut itsensä käyttää rahaa mihinkään turhaan. Kirjaa mainostetaan pitkälti opaskirjana, mutta oikeastaan kirja on enemmänkin Flandersin omaelämäkerta, joka käsittelee etenkin kirjoittana taipumusta erilaisiin riippuvuuksiin ja oman pahan mielen hoitamista shoppailulla ja ylensyönnillä. Opaskirjaa tästä ei saa, mutta se herätti ainakin minussa ajatuksia siitä huolimatta. Pidemmän päälle en usko että esimerkiksi itse olisin kamalan paljon onnellisempi mitään turhaa ostelematta, mutta rahankäytön kannalta jokin kirjan kuvaaman lyhytkestoisen ostoskiellon kaltainen olisi ehkä paikallaan minunkin pienituloisessa elämässäni... 3/5

Mangat:


  • Natsuki Takaya: Fruits Basket 22-23 (loppu)
  • Ukami: Gabriel Dropout 6
  • Kore Yamazaki: Velhon morsian 3
  • Memeco Arii: Hitorijime My Hero 3
  • Yuhki Kamatani: Shimanami Tasogare 1
  • Hikaru Miyoshi & Takeuchi Ryousuke: Patriootti Moriarty 2
  • Mia Ikumi & Reiko Yoshida: Tokyo Mew Mew 2 (japaniksi)

Sain Fruits Basketin viimein pakettiin, joten voisin pian lukea jonkun muun vanhan suosikkini uusiksi. Olen miettinyt esimerkiksi Fullmetal Alchemistia... Jatkoin myös pitkästä aikaa Velhon morsianta. En oikeastaan muista mitä aiemmissa osissa on tapahtunut, mutta en jaksaisi millään aloittaa alusta. Sarjan hahmodesignit ja piirrostyyli ovat ainakin mahtavia! Kuukauden suosikkini mangaosastolla on Shimanami Tasogare, jota suosittelen kaikille lgbtq-mangaa etsiville (ja muillekin)!

lauantai 25. toukokuuta 2019

Goodreads Summer Reading Challenge 2019

Goodreadsin mielestä kesä on jo alkanut, sillä uusi kesän lukuhaaste on ilmaantunut sivustolle. Haaste oli hauska viime vuonna, joten ajattelin yrittää jälleen. Haaste löytyy kokonaisuudessaan täältä. Tällä kertaa haasteessa ei ole kohdille määrättyjä kuukausia, joten ajattelin venyttää sitä tarvittaessa hieman syksyynkin, sillä keksin kyllä itsekin ihan älyttömät määrät kirjoja luetuksi.

Jälleen kerran laitan tarvittaessa saman kirjan useampaan kohtaan, mutta pyrin haasteen mennessä siirtelemään lukemiani kirjoja niin, että mahdollisimman harva kirja olisi useassa kohdassa. Vaikea selitys, mutta toivottavasti se käy järkeen muillekin kuin minulle. Tällaiset kirjat olen aikeissa lukea, mutta koska olen osittain kirjaston armoilla, en välttämättä saa kaikkia kirjoja ajoissa käsiini. Katsotaan siis, millaiseksi kokoonpano jää kesän lopussa.

For Beginners

Good as gold: Read a book that won a Goodreads Choice Award: Tara Westaway: Uneducated: Olen lukenut viime vuoden voittajista jo kaikki kiinnostavat YA-kirjat, Circe ja Stephen King eivät kiinnosta, enkä lue romantiikkaa, joten kirjaksi valikoitui Uneducated. Olen törmäillyt siihen hyvän aikaa niin kirjatubessa kuin suomalaisissakin kirjapiireissä, ja satun olemaan myös kirjan varauslistalla aika hyvässä vaiheessa, joten enköhän saa kirjan kesän aikana itselleni.

The book is better: Read a book being adapted for TV or film this year: Celeste Ng: Little fires everywhere: Tähän kohtaan kaavailin myös esimerkiksi Terry Pratchettin ja Neil Gaimanin Good Omensia, mutta saan Little fires everywheren paljon helpommin käsiini. Vielä joskus toivottavasti luen myös Good Omensin....

Short & sweet: Read a book with less than 100 pages (or a book you can finish in one sitting): Maiju Voutilainen: Itke minulle taivas: Olisin voinut helposti valita tähän myös jonkin sarjakuvan, mutta päätin pysyä kiltisti sadassa sivussa. Olen lukenut ne pari suurinta trendirunokirjaa, ja perinteinen runous ei tunnu jutultani, joten otan sitten luvun alle tällaisen tubettajakirjan. En ole muistaakseni lukenut suomalaisen tubettajan tekstejä aiemmin, joten kokemus tulee olemaan jännittävä.

On the bandwagon: Read one of the most read books right now on Goodreads: Tara Westaway: Uneducated: Nämä muutaman tarkasti rajatun kirjan listat ovat suomalaisille vähän vaikeita, sillä kaikkia en voi löytää lähikirjastostani. Toinen mahdollisuus on Sally Rooneyn Normal People, joka on kai suomennettu tässä joskus. Toistaiseki kuitenkin Uneducated on valintani.

Actually want to read: Read a book that's been on your Want to Read shelf for more than a year: Tahereh Mafi: Unravel me: Kirja on roikkunut sekä omassa hyllyssäni että Goodreadsin tbr-osiossa varmasti yli vuoden. Muitakin ehdokkaita on, mutta tästä olisi kiva päästä jo pikkuhiljaa eroon.

Not from around here: Read a book set in a different culture from your own: Haruki Murakami: Norwegian Wood: En ole kaikesta japanitaustastani huolimatta koskaan lukenut Murakamia. Olen pitänyt lähes kaikista lukemistani japanilaisista kirjoista todella paljon, joten toivottavasti tämäkään ei petä.

In the friend zone: Read a book that a friend has recommended: Moto Hagio: The Heart of Thomas: Lasketaanko tyttöystävä ystäväksi? The Heart of Thomas on odotellut hyllyssä todella kauan, joten kai se on pakko lukea viimein. Kirja on älyttömän kokoinen tiili, johon on koottu koko sarja. Rannemurtumia odotellessa!

It takes two: Read a coauthored book: Nina LaCour & David Levithan: You know me well: Nina LaCourin tyyliin Välimatkoja -teoksen kautta ihastuneena mukaani lähti viime kirjastoreissulla tämä kirja ihan hetken mielijohteesta. David Levithania en ole lukenut aiemmin, mutta aikeissa on ollut tutustua hänenkin tuotoksiinsa.

Wheel of format: Read a book in a format that you don’t normally read in (­a graphic novel, poetry, a play, an audiobook, etc.): Maiju Voutilainen: Itke minulle taivas: Tähän kohtaan saattaa ilmestyä jokin muukin runokirja, mutta toistaiseksi en ole keksinyt mitään muuta.

New voices: Read a debut novel: Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia: Olen melko varma, että Aleia on ollut jollakin tbr-listalla pari kertaa aiemminkin... Kirja ei suoraan sanottuna puhuttele minua aivan kamalasti, mutta se on niin kehuttu, että on pakko yrittää viimein. Paksut fantasiaopukset ovat vaan pelottavia. Jos olen oikein käsittänyt, kirja on Erika Vikin esikoisteos, joten se sopii sitten esimerkiksi tähän kohtaan.

Past love: Reread a book you loved when you were younger: J.K. Rowling: Harry Potter and the deathly hallows: Olen viime aikoina yrittänyt kunnolla muistella, mitä olen lukenut nuorempana. Koska muut muistamani kirjat ovat tasoa Prinsessapäiväkirjat, luen sitten tähän kohtaan sen vikan Potterin. En ole erityisemmin "rakastanut" näitä(kään) kirjoja, mutta ovathan ne varmaan jotenkin vaikuttaneet nykyisiin lukutottumuksiini.

Armchair traveler: Read a book set in a destination you want to visit: Haruki Murakami: Norwegian wood: En tiedä voisinko edes vastata tähän kohtaan muuten kuin Japanilla. Lukisin mieluusti enemmänkin sinne sijoittuvia teoksia, mutta katsotaan mihin aika riittää.

Expert-Level Additions

Stay awhile: Read a book with more than 500 pages: Rainbow Rowell: Carry On: Aivan ihanan Carry Onin jatko-osa Wayward Son ilmestyy syksyllä, joten on pakko lukea eka kirja uudestaan. Olen tähän listannut jo monia muitakin 500-sivuisia teoksia, mutta tämä on pakollinen luettava joka tapauksessa, joten saakoon se oman kohtansa.

Stranger than fiction: Read a nonfiction book published this year: Tiia Forsström: Ammattirakastaja: Tässä kevät-kesällä ilmestyvä (ilmestynyt?) kirja kertoo Forrströmin kokemuksista seksityön ammattilaisena. Hirmu kiinnostava aihe!

Tongue-tied: Read a translated book: Haruki Murakami: Norwegian wood: Tähän kohtaan saattaa ilmestyä jotain muutakin, mutta Norwegian wood tulee olemaan käännöskirja lukukielestä riippumatta, sillä japania en sentään taida ihan niin hyvin.

No place like home: Read a book that appears in your Goodreads newsfeed: Maggie Nelson: Sinelmiä: Tätä kohtaa varten menin selaamaan etusivuani ja silmään osui Sinelmiä kauniilla kannellaan ja hyvin maltillisella sivumäärällään. En oikein saanut koppia siitä, mitä kirja sisältää, mutta olen kyllä kiinnostunut.

Continental drift: Read a book set on every continent: Tässä kohdassa pitää kaiketi lukea useampi kirja, joten esimerkiksi tältä listaus voisi näyttää:
Europe: Sophie Kinsella: I Owe You One: Kirja on listallani erään toisen kohdan takia, mutta teknisesti ottaen vaikka mikä kirja sopisi tähän kohtaan.
Asia: Haruki Murakami: Norwegian wood
Africa: Marissa Meyer: Cress: Vähän harmittaa heittää valkoisen kirjailijan teos tähän kohtaan, mutta Cressissä tosiaankin ollaan huomattava aika Afrikassa.... joskaan ei aivaan meidän maailmamme Afrikassa. Toivottavasti keksisin tähän jossakin vaiheessa jonkin toisen kirjan, mutta valitettavasti suurin osa tunnetuista the Afrikkakirjoista eivät vaikuta minun makuuni sopivilta.
Australia: Bill Bryson: Down under: Olen törmännyt Bill Brysonin nimeen englannin opinnoissani, mutta tätä teosta en ollutkaan aiemmin nähnyt. Australia ei ole ihan ykkösmaitani, mutta mieluusti lukisin oikeita kokemuksia sieltä suunnilta.
Antarctica: Maria Semple: Where’d you go Bernadette?: On muuten älyttömän vaikeaa löytää Etelämantereelle sijoittuvia tarinoita! Olen hieman epäileväinen kyvystäni lukea tämä teos, mutta ainakin Etelämanner löytyy ilmeisesti.
South America: Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys: Tämä kirja tuli kirjaimellisesti ensimmäisenä vastaan ja on hieman pelottavan pitkä, mutta ilmeisesti on pakko yrittää jos en juuri minulle kohdistetumpaa opusta satu löytämään.
North America: Celeste Ng: Little fires everywhere: Tähänkin todennäköisesti ilmaantuu joku toinen teos.

Genre explorer: Read a book from a genre you've never read before: Sophie Kinsella: I owe you one: En ole luultavasti koskaan lukenut chick-littiä, vaikka koko termin olemassaolo jo hieman hankaa vastakarvaan. Sen voin ainakin sanoa, että Sophie Kinsellaa en ole koskaan lukenut. Keskiluokkaisten heteroihmisten ongelmat ovat erittäin epäkiinnostavia, joten odotan pahinta. Valitsin tämän melko randomilla, sillä olen sentään kuullut kirjan nimen aiemmin.

Reading roulette: Read the third book you see on your Want to Read shelf: Marie Lu: Legend: Tässä piti hieman huijata, sillä en saa kaikkia want to read -kirjoja käsiini kirjastosta. Ensimmäinen omassa hyllyssä/kirjastossa saatavilla oleva kirja sattui olemaan Legend. Olen lukenut Marie Lulta vähän muitakin teoksia, ja kokemukseni ei ole ollut mitenkään älyttömän hyvä. Ehkä Legend kuitenkin yllättää?

Primary reading: Read a book with a number or color in the title: Sophie Kinsella: I owe you one: Näitä tulee yllättävän vähän mieleen! Toivottavasti Kinsella-kokeiluni toteutuu, sillä muuten joudun keksimään tähän jotain muuta.

Back to school: Read a book about a subject you don't know much about: Meagan Marie: Women in gaming: 100 professionals of play: Tietämykseni peleistä on aika aukkoista, sillä en ole itse ollut himopelaaja sitten yläasteen, jolloin pelasin yllättävän paljon. Vaikka sukupuoliasiat ovat usein mielessäni, en ole pahemmin miettinyt naisia nimenomaan pelialalla. Siten siis uusi aihe minulle.

Kirjoja on yhteensä 19 kappaletta 27:ää haastekohtaa varten. Päivittelen viimeistään joskus loppukesästä/alkusyksystä, että miten haasteessa meni, mutta tulen toki sisällyttämään nämäkin teokset kuukausipostauksiini, ja toivottavasti myös kirjoittamaan näistä omia postauksiaan. Niitä on vain syntynyt viime aikoina melko niukasti, sillä olen tälläkin hetkellä pari SUURTA postausta myöhässä... Kiitos kun jaksoit lukea loppuun, ja toivottavasti teillä muillakin on kivaa kesän lukuhaasteiden parissa, tai ihan muuten vaan kesällä lukien!

lauantai 18. toukokuuta 2019

Maaliskuun luetut

Tässä tulee puoliksi arkistojen kätköistä ja puoliksi juuri nyt huonon muistin varassa kirjoittamani luetut-kooste.... maaliskuulta. Maaliskuu oli edelleen loistava lukukuukausi. Olen kohta saavuttanut jo vuoden Goodreads-tavoitteeni (52 kirjaa), joten vauhti on älytön! Kirjoja tuli luettua yhteensä 15, vaikka luulin lukeneeni määrällisesti vähemmän, sillä joukkoon mahtui muutama tiiliskivi, joiden kanssa tuli vietettyä hieman enemmän aikaa.



Scarletista oma postaus täällä. 4½/5


Holly Bournen Mikä kaikki voi mennä pieleen? ei ollut aivan yhtä hyvä kuin edeltäjänsä, joskin taisin antaa kaikille kolmelle kirjalle saman arvosanan. Kirja kertoo Amberista, joka menee Yhdysvaltoihin kesäleirille töihin ja tapaamaan alkoholistiäitiään. Kirja oli oikeastaan ihan perus nuortenkirja. Amber on sarjan päähenkilöistä ehkä vähiten suosikkini, enkä oikeastaan välittänyt hänen love interestistään kamalasti. Kerronta on kuitenkin taattua Holly Bourne -laatua, ja kirjan lukee supernopeasti. 3½/5

Sini Helmisen Maan povessa lopettaa Väkiveriset-sarjan eeppisissä merkeissä, sillä aiempien kirjojen päähenkilöt ovat taas täällä. Kaiken kaikkiaan Maan povessa on ihan hyvä lopetusosa. Minua jäi hieman vaivaamaan kirjan hahmojen ikähaitari, sillä Pekon ja Gwinin touhut ovat kovin lapsellisia siinä missä (spoilers) Pinja ja Virve odottavat lasta. En koe sarjan olevan juuri minulle suunnattu, koska en syty älyttömästi suomalaisesta kansantarustosta, mutta kyllähän tätä mielellään luki. 3½/5


Nora Sakavicin The Foxhole Courtista on oma arvostelu täällä. 2½/5


Amber Smithin The Way I Used to Be valikoitui luettavakseni lähinnä kantensa takia. Kirja kertoo Edenistä, joka joutuu veljensä ystävän raiskaamaksi, ja tämän teon vaikutuksista Edenin elämään. Smith sanoittaa tunteita todella hyvin, ja kirja onkin yhtä aikaa raskas ja kevyt lukukokemus. Kirja on nopeasti luettava, mutta sen emotionaalinen sisältö on todella painavaa. Jotkin hahmot ja juonenkäänteet olivat ehkä hivenen kliseisiä, mutta tämä neljän vuoden aikana kerrottu teos oli muuten niin mielenkiintoinen, että annettakoon anteeksi. 4½/5


Holly Bournen Mitä tytön täytyy tehdä? kertoo Lottiesta, joka aloittaa kampanjan jossa hän tuo ilmi kaiken näkemänsä seksismin. En odottanut sarjan kolmatta osaa innolla, sillä Lottie ei ole minusta kovin pidettävä hahmo, mutta omassa kirjassaan hahmo toimii paremmin kuin muissa kirjoissa. Kahden muun teoksen tavoin tässäkin on tietty tummempi sävy, mitään spoilaamatta. 3½/5

Holly Bournen ...Ja onnellista uutta vuotta? jatkaa Evien, Lottien ja Amberin tarinaa trilogian jälkeen. Kirja todella lyhyt ja epäilin että mitä se voi lukijalle enää antaa, mutta jotenkin kirjan uusi vuosi -teema toimii.  4/5

Holly Bournen Are We All Lemmings & Snowflakes? kertoo kesäleiristä mielenterveysongelmaisille teineille. Mielestäni vakavahko aihe käsiteltiin hyvin ja kirja oli ihan mielenkiintoinen. Huumori ja hahmot olivat taattua Bourne-laatua. 3½/5


Luin Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset kirjallisuushistorian kurssia varten, mutta en oikeastaan muista siitä mitään. Teos kertoo Wertheristä, joka rakastaa naista jolla on jo joku toinen. Suhteellisen mielenkiintoinen teos klassikoksi, vaikka aihepiiri ei ollut ehkä kaikista kiinnostavin. 2½/5


Kirjasta on oma arvostelu täällä. 3½/5


Maaliskuussa luin viimein loppuun Elena Ferranten Napoli-sarjan. Kadonneen lapsen tarina lopettaa tarinan melko nykyaikaisiin maisemiin. Pelkkiä antamiani arvosanoja tutkien voisin sanoa viimeisen osan olevan yksi suosikeistani, jos ei jopa suosikkini tästä sarjasta. Napoli-sarjaa voisin edelleen suositella myös niille, jotka eivät yleensä pidä historiallisesta aikuisten fiktiosta. 4½/5


Baby Jane on ensimmäinen Sofi Oksaselta lukemani kirja sitten Puhdistuksen. Kirja kuvaa yhden lesboparin epähohdokasta elämää työttömyyden ja mielenterveysongelmien kourissa. Baby Jane on siitä jännä teos, että se saa todella usein arviokseen kolme tähteä. Kenties muillakin kävi se sama ajatusprosessi, että toisaalta rakasti kirjaa mutta koki jonkin osion niin huonoksi, että arvosana laski automaattisesti yhdellä pykälällä. Minun tapauksessani en välittänyt kirjan lopusta, mutta muuten kyllä kirja oli suorastaan lumoava ja luin sen hetkessä. 3/5


J.K. Rowlingin Harry Potter and the Order of the Phoenix on näköjään suosikkejani koko sarjassa, sillä se saa täydet viisi tähteä. Jotenkin sarjan kypsempi ja eeppisempi puoli pääsee huippuunsa, olematta silti kuitenkaan niin surullinen kuin seuraavat kaksi kirjaa. On toki kirjassa huonokin puolensa, sillä 800 sivua on älyttömän pitkä nuortenkirjaksi. 5/5


Omalla tavallaan Angie Thomasin On the Come Up on melkein parempi kuin Thomasin The Hate U Give. Kirja kertoo Bristä, jonka ainoa keino pitää katto perheensä päiden päällä on päästä suursuosioon räppärinä. Musiikkiaihe kosketti minua henkilökohtaisesti enemmän kuin THUGin enemmän yhteiskunnallinen aihe. Koen tosin samalla THUGin olevan samasta syystä tärkeämpi kirja, vaikkakin myös On the Come Upissa pyöritellään tärkeitä teemoja. Ykkösenä esillä on etenkin se, miten musta identiteetti muodostuu ja on muodostunut rap-musiikissa, ja miten sekä mustat että muut kuulijat sen tulkitsevat. Todellisuudessa kuitenkin samat lukijat todennäköisesti pitävät kummastakin teoksesta, joten niiden paremmuusasteikon muodostaminen on suhteellisen turhaa. 4½/5


Kuun viimeiseksi teokseksi jäi Mercedes Bentso - Ei koira muttei mieskään. Kirja kertoo Mercedes Bentso -räppärin rankasta nuoruudesta, johon liittyy parisuhdeväkivalta, huumeet ja romaniyhteisön pohjasakka. Mercedes Bentson musiikki ei ole makuuni, mutta kirja on silti todella kiinnostava. Narkkarielämää kuvataan todella karusti, joten kirja ei ole ehkä ihan herkimmille. Minua jäi hieman häiritsemään kirjan narratiivi siitä, että oikean miehen tapaamalla elämä paranee ja kaikki ongelmat katoavat. Tarkoituksenani ei ole kritisoida oikean ihmisen elämää, mutta kenties kirjan lopun olisi voinut rakentaa toisinkin. 4/5

Mangat:


  • Ukami: Gabriel Dropout 2-5
  • Ai Yazawa: Paradise Kiss 9-10 (loppu)
  • Hikaru Miyoshi, Ryosuke Takeuchi: Patriootti Moriarty 1
  • Canno: Kiss and White Lily for My Dearest Girl 2
  • Haruko Kumota: Shouwa Genroku Rakugo Shinjuu 9-10 (loppu)
Näistä lyhyesti: Luin Paradise Kissin loppuun viimein, vuosia kasipokkarin jälkeen. en muista sarjan alusta mitään! Vähän parempi lopetuskokemus oli Rakugo Shinjuun kanssa. Niin hyvä manga, suosittelen kaikille. Gabriel Dropout on taas yllättävän hyvä osittain käännöksensä takia. Se on niin elävä!

Pahoittelut vähän kiireessä kyhätystä postauksesta. Olen ollut superkiireinen (kirja-aiheisen) kandini kanssa, mutta nyt sekin on ohi, joten postaustahti palannee takaisin siihen aiempaan kerran viikossa -malliin. Ensi viikolla toivottavasti tulee huhtikuun postaus, ja sitten seuraavaksi pitäneekin varmaan kirjoitella jo tästä kuusta, lmao. Olen myös pyöritellyt ajatusta kirjoittaa kandin tekoprosessista jotain, tai ainakin tämänhetkisestä suhtautumisestani A Court of Thorns and Rosesiin( eli se kirja mistä kandini kirjoitin) josta on olen aiemmin kirjoittanut arvostelunkin. Spoilers: suhtautumiseni on muuttunut melko paljon. Nähdään kuitenkin ensi viikolla (toivottavasti)!

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Taylor Jenkins Reid: Daisy Jones & The Six


Vaikka luin Taylor Jenkins Reidin The Seven Husbands of Evelyn Hugon vasta tämän vuoden tammikuussa, tuntuu siltä, että olisin lukenut sen vähintään puoli vuotta sitten. Kirja jätti suuren vaiku Kun Storytelissä huomasin Reidin uusimman teoksen äänikirjana, päätin testata sitäkin (välimainintana, valitettavasti storytel-kokeiluni jäi toistaiseksi siihen kahteen viikkoon. Ihan liian kallis palvelu tämänhetkiseen rahatilanteeseeni. Pitää joskus ottaa uusiksi käyttöön).

Daisy Jones & The Six sijoittuu 70.luvulle ja kertoo The Six-nimisestä bändistä ja Daisy Jonesista, nousevasta laulaja-lauluntekijästä, joista kumpikaan ei yksinään ole vielä päässyt suuryleisön suosioon. Kun bändi ja Daisy Jones kuitenkin päätyvät tekemään yhdessä Honeycomb-kappaleen, se saa huiman vastaanoton. Kirja kertoo tarinan siitä, miten The Six ja Daisy Jones päätyivät keikkailemaan yhdessä, mikä siinä meni vikaan, ja miksi he lopulta erosivat.

Kirja on kerrottu kokonaan haastatteluformaatissa, mikä toimi varsin luonnollisesti etenkin äänikirjana. Kaikilla hahmoilla on oma lukijansa, joten välillä saattaa jopa unohtaa kirjan ihmisten olevan fiktiivisiä. Samanlaista romaanin rakenteella leikittelyähän oli Evelyn Hugossakin, mutta nyt perinteisestä formaatista ollaan irtauduttu täysin. Huomasin kuitenkin, että ainaiseen haastatteluun kyllästyy hieman, vaikka tarina ja hahmot kiehtovia ovatkin.

Kirjaa on monin tavoin vaikea olla vertailematta edeltäjäänsä. Kummankin kirjan keskiössä on varsin viallinen mutta silti (tai ehkä sen takia) pidettävä naishahmo. Evelyn on tottunut tekemään julkeitakin asioita elämässä selvitäkseen ja saadakseen kaiken mitä haluaa, Daisy vain yksinkertaisesti tekee mitä huvittaa. Itse pidän Evelynistä edelleen yli kaiken, mutta hyviä naishahmoja etsiville Daisy Jones on ehkä lukemisen arvoinen teos.

Minulta jäi ehkä jokin kerros kirjasta ymmärtämättä, sillä en tiedä 70-luvun bändeistä yhtään mitään. Moni asia The Sixin ja Daisy Jonesin elämässä on ilmeisesti lainattu oikeiden bändien ja artistien taustoista, joten sellaisten ystäville kirjassa voi olla jotain kivoja viittauksia tai vähintään nyökkäyksiä.

Kaiken kaikkiaan Daisy Jones and The Six on kiinnostava teos, mutta formaatiltaan ainakin minulle hiukan puuduttava. Se käy mielenkiintoista keskustelua ihmissuhteista ja etenkin rakkauden ja vihan rajasta. Seuraavaa Reidin historiallista kirjaa odotellessa.

Julkaisuvuosi 2019
Ballantine Books (Äänikirja: Random House Audio)
368 sivua
Äänikirja
Englanniksi

3½/5

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Nora Sakavic: The Foxhole Court


Otin aiemmin tässä kuussa ensimmäistä kertaa äänikirjapalvelun käyttöön hetken mielijohteesta, sillä halusin kuunnella koulumatkalla musiikin sijaan jotain muuta. Palveluksi valikoitui Storytel ja siellä huomioni kiinnitti Nora Sakavicin All for the Game -trilogian aloitusosa The Foxhole Court, sillä siitä oli yllättäen äänikirja. Olen yrittänyt lukea kirjaa e-kirjana viime vuoden huhtikuusta asti, mutta olin päässyt vain puoleen väliin. Nyt kuitenkin sain äänikirjan avulla puskettua kirjan loppuun asti.

Sarjan ensimmäinen osa kertoo fiktiivistä exy-urheilulajia pelaavasta Neilistä, jolla on hyvin rankka menneisyys jonka vuoksi hän käy lukiota valeidentiteetin turvin. Palmetto State Universityn Foxes -joukkue kuitenkin bongaa Neilin ja joukkue haluaa hänet ehdottomasti mukaan. Menneisyyttään uhmaten Neil ryhtyy osaksi joukkuetta, vaikka joukkueessa onkin myös kasvo Neilin aiemmasta elämästä.

Neilin uusi joukkue tosiaan koostuu hyvin rikkinäisistä ihmisistä vähintään yhtä rikkinäisillä taustoilla, joten Neil sopii kuvaan varsin hyvin. Voisin kuvailla kirjan otetta urheiluun urheiluanimeksi, jossa kaikki urheilijat käyttävät päihteitä ja hakkaavat toisiaan verbaalisesti (ja välillä ihan konkreettisestikin). Aika amerikkalaista jock-meininkiä siis jokseenkin karikatyyrimaisilla hahmoilla.

Valitettavasti suhteellisen vetävästä premissistään huolematta kirja ei oikein napannut mukaansa äänikirjanakaan. Jonkinlainen imu muodostui ehkä vasta jossain kirjan viimeisessä neljänneksessä, mikä on kyllä aivan liian myöhään. Luulisin, että kirjan ongelma on se, että se kertoo liikaa ja näyttää liian vähän. Muutenkin kirjan nyt jo ohuesta yli 200 sivun pituudesta aika monta sivua oltaisiin saatu poistettua sillä, ettei Sakavic olisi kertonut joka ikistä toimintoa esimerkiksi autoa käynnistettäessä. Lukija kyllä tietää miten maailma toimii! Lopputulos on puiseva, ja oikeasti kiinnostavat elementit jäävät harmillisen piiloon.

Kategorisoin kirja lgbt-tagilla, vaikka varsinaisesti se ei ensimmäisessä osassa näy kuin sivuhahmon, homon Nickyn osalta. Sarjassa tulee kuitenkin olemaan romanssi kahden pojan välillä, mutta se ilmeisesti tapahtuu kunnolla vasta viimeisessä osassa. Tällä hetkellä tuskailen siis sitä, että tahtoisin kyllä nähdä tämän romanssin, mutta en tiedä kestänkö niin montaa sivua Sakavicin puisevaa kerrontaa. Ehkä pääsen äänikirjan avulla sarjan finaaliin joskus...

En siis toisin sanoen valitettavasti voi ainakaan ensimmäisen osan perusteella suositella sarjaa täysin varauksetta. Kenties urheilun ja seksuaalivähemmistöjen yhdistelmä voi olla tarpeeksi kiinnostaakseen joitakin lukijoita?

Julkaisuvuosi 2013
Omakustanne (Äänikirja: Tantor Audio)
237 sivua
Äänikirja
Englanniksi

2/5

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Marissa Meyer: Scarlet (The Lunar Chronicles #2)


Olen kirjoittanut sarjan aiemmasta osasta Cinderistä arvion tänne.

Marissa Meyerin Scarletissa tapaamme jälleen Cinderin ja Kain, mutta tutustumme myös uuteen päähenkilöön Scarletiin maapallon toisella puolella Ranskassa. Punahilkka-sadun hengessä punahiuksinen Scarlet etsii kadonnutta isoäitiään ja tutustuu epäilyttävään mieheen joka kulkee nimellä Wolf. Wolf tuntuu tietävän katutappelu-uransa lisäksi Scarletin isoäidin olinpaikasta enemmän kuin tämä tahtoisi kertoa.

Scarlet jatkaa tarinaa täysin Cinderin hengessä. Tarina on edelleen hyvin jännittävä ja haluankin palavasti tietää, mihin se on menossa. Scarletissa oli ehkä hieman enemmän hitaita kohtia kuin Cinderissä, mutta se voi johtua myös siitä että luin ensimmäisen osan yli puoli vuotta sitten. Tällä kertaa pistin seuraavan osan heti Adlibriksen huimalla kymmenen prosentin naistenpäiväalella tilaukseen, joten toivottavasti samanlaista taukoa ei tapahdu uudestaan!

Scarlet on päähenkilönä vähän raivostuttava. Hän on todella epäileväinen ja hänen mielensä toimii shounen-päähenkilömäisen yksiraiteisesti, sillä tavoitteena yli kaiken löytää isoäiti. Toisaalta tämä on perusteltavissa juonen kautta, mutta toisaalta sen olisi ehkä voinut toteuttaa hieman hellemmin lukijan hermoja ajatellen. Onneksi ihanaa Cinderiä nähdään noin puolet kirjasta.

Scarlet on edeltäjänsä tavoin tyylikästä, melko simppeliä mutta viihdyttävää pehmoscifiä satuestetiikalla. Nautin etenkin sarjan tyylikeinosta omistaa jokainen osa uudelle naispäähenkilölle, sillä oikeasti kivat naishahmot ovat valitettavasti young adultinkin puolella paikoin hieman hakusessa. Vahva suositukseni aiemman osan lukeneille!

Julkaisuvuosi 2013
Feiwel & Friends
454 sivua
Oma
Englanniksi

4½/5