sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Vuoden 2018 parhaat ja muita pohdintoja kuluneesta vuodesta

Vuosi 2018 oli lukuharrastukseni suhteen monella tavalla erilainen kuin esimerkiksi 2017. Vuotta sitten sain luettua vain säälittävät 34 kirjaa, vaikka olinkin paraikaa elvyttämässä aiemmin kuollutta lukuharrastustani. Nyt onnistuin kuitenkin lukemaan 107 kirjaa, eli suunnilleen kaksi kirjaa viikossa! En oikeastaan tiedä, miten näihin lukemiin päästiin, mutta ainakin kesän Goodreads-lukuhaasteella oli osansa tähän. Lisäksi lukiessa käy helposti niin, että yhden kirjan luettuaan on pakko aloittaa heti seuraava. Nälkä kasvaa syödessä ja niin edelleen.

2018 oli merkittävä vuosi tietysti myös sen takia, että perustin tämän blogin. Olen seurannut kirjaskeneä Youtubessa ja kirjablogeissa niin kauan, että oli aikakin osallistua itse. Lisäksi osallistuin ensimmäiseen kirjatapahtumaani ikinä, ja muutenkin koen olevani vielä enemmän "sisällä" kirjamaailmassa.

Kuluneen vuoden aikana annoin yhteensä 11 kirjalle viisi tähteä (tai 4,5 jonka olen pyöristänyt Goodreadsissa viiteen). Näistä kirjoista olen koonnut jonkinlaisen top-listan, mikä tosin on hieman haastavaa kun kaikki näistä ovat selkeitä viiden tähden kirjoja minulle.

1. Neal Shusterman: Scythe
2. Christina Lauren: Autoboyography
3. Jen Wang: The Prince and the Dressmaker
4. V.E. Schwab: A Darker Shade of Magic
5. Angie Thomas: The Hate U Give
6. Marissa Meyer: Cinder
7. J.K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher's Stone
8. Alwyn Hamilton: Rebel of the Sands
9. Annie Spence: Dear Fahrenheit 451: A Librarian's Love Letters and Break-Up Notes to Her Books
10. Nina LaCour: Välimatkoja
11. Tove Jansson: Kesäkirja

Sen tarkempia tilastoja tekemättä voisin sanoa, että olen etenkin loppuvuodesta lukenut yllättävän paljon tietokirjoja sekä ihan ns. aikuisten kirjallisuutta. Tähän on johtanut se, että yksinkertaisesti huomasin lukevani tehokkaammin kun lukemistossani on erilaisia tekstejä. Yksi YA-fantasia, tietokirja, runokirja ja aikuisten kirja jonossa on vähemmän raskas ja nopeammin selätettävä paketti kuin 4 YA-fantasiaa putkeen. Muutenkin on mukavaa huomata kirjallisuustietoutensa kasvavan kun lukee vähän oman kuplansa ulkopuoleltakin.

Vaikka en nyt varsinaisesti halua velloa vuoden huonoissa lukukokemuksissa, havaitsin että jaoin yhden tähden arvosanoja melkoisen niukasti. Niitä mahtui koko vuoteen vain kaksi kappaletta, Harry Potter and the Cursed Child sekä The Revenant. Näitä teoksia ja niiden kehnoutta tulen tosin varmasti muistelemaan ensi vuosinakin, jos pitää nopeasti keksiä kirja josta en pitänyt, heh. Muita pienempiä pettymyksiä olivat esimerkiksi Susan Dennardin Witchlands-sarja, Jennifer Nivenin All the Bright Places ja Alison Bechdelin Äideistä parhain. Yleensä ottaen näyttää siltä, että olin kohtalaisen onnistunut valintojeni kanssa.

Vuonna 2019 aion osallistua Helmet-lukuhaasteeseen, mutta melko rennolla meiningillä. Ainakin alkuun luen mitä luen ja merkkaan listaan. Katsotaan nyt, saisinko loppuvuonna aikaiseksi etsiä järjestelmällisemmin haasteeseen sopivia kirjoja. Tulen todennäköisesti olemaan yliopiston takia todella kiireinen, sillä minulla on nyt keväällä kandi kirjoitettavana. Hui (Saatan joskus sen valmistuttua jopa blogata aiheesta, sillä kandini liittyy keskeisesti blogin aihepiiriin, ellei nyt joku mene hirvittävän väärin ja tosiaan saan sen valmiiksi)! Saatan taas osallistua satunnaisesti johonkin pienempään lukuhaasteeseen, mutta yleensä ottaen koen, että en tarvitse niitä kannusteiksi että saisin luettua. Toki ne auttavat valitsemaan hieman yllättävämpiä kirjoja.

Lisäksi yritän toden teolla lukea enemmän klassikoita. Nappasin jonkun satunnaisen listan "kirjoista jotka kaikkien pitää lukea", ja alan lukemaan ykkösestä alkaen, ihannetilanteessa yhden kuukaudessa. Ensimmäisenä tammikuussa olisi tarkoitus lukea Harper Leen Kuin surmaisi satakielen. Valitsemani lista tosin on melko hirvittävä sen takia, että sille kuuluu Taru sormusten herrasta, fantasiajärkäleiden trilogia joka ei ole koskaan kiinnostanut minua edes elokuvien muodossa. Saa nähdä, onnistunko lukemaan edes sen ensimmäisen osan yleissivistyksen tähden.

Ensi viikolla toivottavasti saan julkaistua joulukuun luetut -postauksen. Pidempiä kokoomapostauksia on hauska kirjoittaa siksi, että pääsee jälleen kerran tarkastelemaan mitä on tullut luettua, mutta toisaalta niiden kirjoittaminen on valtavan työn takana! Luen nykyään kuukaudessa vaan niin monta kirjaa etten mitenkään saa jokaisesta kirjasta omaa postaustaan. Spoilerina sanottakoon, että joulukuulta erilaisia teoksia löytyy 20 kappaletta... Joka tapauksessa, kiitos blogin lukijoille ja muille tänne eksyneille, ja hyvää lukuvuotta kaikille!

lauantai 29. joulukuuta 2018

Anu Holopainen: Ihon alaiset


Miten paljon hyvää Karisto onkaan suomen young adult -valikoiman suhteen tehnytkään! Tänään arvosteluvuorossa on vuonna 2015 ilmestynyt, alun perin minulta täysin ohi mennyt Anu Holopaisen Ihon alaiset. Ennen viime Hel-YA!-tapahtumaa tosiaan lueskelin ennakkoon suhteellisen paljon tapahtumaan osallistuneita kirjailijoita, mutta Holopaiseen asti en ehtinyt. Hänen uusin teoksensa Sydänhengitystä ei kuulostanut aivan minun jutultani, mutta Ihon alaisten takia saatan itse asiassa haluta lukea senkin näin jälkikäteen.'

Ihon alaiset kertoo muutamasta eri hahmosta tulevaisuuden Suomessa, jossa kauneusleikkaukset ovat arkipäiväisempi asia kuin Etelä-Koreassa. Jara haluaisi leikata kaiken kauniimmaksi välittömästi, mutta on vielä alaikäinen. Inka ei ole varma, haluaako hän ylipäätään muuttaa itseään. Matiaksen perhe on suuri nimi plastiikkakirurgian saralla, mutta hän ei jaa siskonsa ja äitinsä kanssa samaa rakkautta leikkauksia kohtaan. Nimimerkillä Plastikprincess bloggaavalla tytöllä on kaikki keinot käytössä rintaimplantit saadakseen.

Kirjan dystooppinen maailma on  sen tason dystopiaa, jossa maailma vielä toimii ja on suunnilleen entisensä. Ihmiset ja heidän ajatuksensa vain ovat kovin pelottavia. Aihetta käsitellään hieman kärkkäämmin ja vähemmän kliinisesti kuin Scott Westerfeldin Ugliesissa, jossa meininki on dystopiaa isolla deellä. Kuitenkin Ihon alaisten 200 sivuun mahtuu useampia näkökulmia kuin Ugliesiin, ja monet niistä ovat melko provosoivia. Toimiva kokonaisuus siis, sanoisin.

Mielestäni kirja onnistuu välttämään pahimmat sudenkuopat mihin tämänkaltaiset tarinat voivat langeta. Provosoivasta luonteestaan huolimatta kirja ei väitä, etteikö leikkauksista ja muista muokkauksista seuraisi mitään hyvää. On vapauttavaa nähdä itsensä juuri sellaisena kun on aina haaveillutkin, mutta toisaalta ihminen ei ole koskaan täydellinen. Lisäksi tätä kritisoivat ihmiset saavat paljon ikävyyttä osakseen. En voi sanoa, ettenkö ymmärtäisi kirjan keskeisen kysymyksen kumpaakin puolta.

Kirjan formaatti on mielenkiintoinen. On blogipostauksia, haastatteluja ja perinteisempää kerrontaa neljästä eri näkökulmasta. Koska kirja on kovin lyhyt, mielikuvaksi jää, että tässä on vasta välähdysmäinen pintaraapaisu kirjan maailmaa. Uskaltaisin suositella myös dystopiaan jo väsähtäneille lukijoille.

Julkaisuvuosi 2015
Karisto
202 sivua
Oma
Suomeksi

4/5

lauantai 22. joulukuuta 2018

Joitakin ensi vuodelta odottamiani kirjoja (talvi/kevät)

Vuosi on kohta lopussa, mutta en voi tietenkään vielä nimetä suosikkejani, sillä lukuaikaa on vielä! Sen sijaan ajattelin pohtia hieman vuonna 2019 ilmestyviä käännöksiä tai kokonaan uusia kirjoja, jotka haluaisin lukea. Osa kirjoista löytyi suomalaisten kustantajien katalogeja selaamalla, osa booktuben puolelta. Lista painottuu talveen ja kevääseen, sillä luonnollisesti niistä suurin osa on jo julki. Saatan tehdä myöhemmin keväällä/kesällä toisen postauksen vuoden loppupuoliskoslta.

Suomalaiset tietokirjat:


Katja Kokko: Kuulaan kaunis: Korealainen ihonhoito (04.02. Gummerus): Olen käyttänyt korealaisia ja japanilaisia ihonhoitotuotteita suunnilleen korealaisen rutiinin tapaan jo pari vuotta, joten olen innokas lukemaan, mitä sanottavaa tällä kirjoittajalla on aiheesta. Vuonna 2019 itse asiassa ilmestyy kaksikin k-beauty-aiheista kirjaa. Hieman kilpailua?

Virve Fredman: Täydellinen iho: opas korealaiseen ihonhoitoon (19.02. WSOY): Toinen k-beautykirja heti perään! Virve onkin hieman tuttu minulle Ostolakossa-bloginsa kautta. Olen tosiaan ennen lukenut Charlotte Chon tosi hyvän kirjan aiheesta, ja en ole muutenkaan aloittelija, joten en odota saavani paljon uutta tietoa aiheesta. Haluan kuitenkin mielenkiinnosta lukea tämänkin teoksen.

Rose-Marie Peake ja Outi Santavuori: Entiset heterot (15.04. Atena kustannus): Entiset heterot kertoo useamman heterosuhteessa eläneen ja lopulta oikean identiteettinsä löytäneen ihmisen tarinan. Tämä kirja kuuluu kategoriaan kirjoista, jotka kuulostavat kiinnostavilta, mutta en tiedä ehdinkö lukea sitä oikeasti. En varsinaisesti itse tarvitse mitään opaskirjaa aiheesta, joten toivon että kirjan ote on hieman yleisempi.

Mika Mäkeläinen: Kimlandia - Silminnäkijänä Pohjois-Korean kulisseissa (20.04. Atena kustannus): Nimensä mukaisesti kirja kertoo Pohjois-Koreasta ajankohtaista tietoa. Luin äskettäin toisen kirjan Pohjois-Koreasta, ja aihe on muutenkin mielestäni erittäin kiinnostava.

Mikko Toiviainen: WhatsApp elämä (25.04. WSOY): Kirja kaiketi koostuu jonkinlaisista WhatsApp-keskusteluista eri tubettajien ja muiden somevaikuttajien kanssa? Kirja voi mennä kornin lässytyksen puolelle hyvinkin helposti, mutta pidetään mieli avoimena ja toivotaan parasta. Kaiken lisäksi en edes oikeastaan seuraa suomitubea, joten katsotaan miten käy!


Suomalainen fiktio:


Vilja-Tuulia Huotarinen: Heistä tuli taiteilijoita (28.01. WSOY): Kirja kertoo 12 fiktiivistä kertomuksista oikeista suomalaisista tytöistä, joista lopulta tuli taiteilijoita. Heistä tuli taiteilijoita jatkanee vallitsevaa trendiä "tyttöjen (ja muiden) satukirjoista". Kirja kuulostaa inspiroivalta ja hieman erilaiselta kuin muut näkemäni vastaavat teokset.

Sini Helminen: Maan povessa (28.02. Myllylahti): Sini Helmisen esikoissarjan viimeinen osa on viimein (tai siis kohta) täällä. Kaiken kaikkiaan koen Väkiveriset ehkä hieman nuoremmille suunnattuna sarjana, mutta pidän niistä kyllä. Viimeisessä osassa näemme kaikki aiempien osien päähenkilöt uusiksi.

Anders Vacklin ja Aki Parhamaa: Glitch (18.04. Tammi): Luin peliaiheisen sarjan ekan osan Betan elokuussa, ja tykkäsin siitä tosi paljon. Harmillisesti jatkoa pitää odottaa vielä joitakin kuukausia, mutta toivon sen olevan yhtä koukuttava kuin edeltäjänsä.

Käännöskirjat:


Elizabeth Acevedo: Runoilija X (15.01. Karisto): Karisto jatkaa tosi ajankohtaisten ja kiinnostavien käännöskirjojen parissa tällä runomuodossa kerrotulla teoksella joka kertoo tytöstä, joka löytää lavarunouden ('slam poetry'). Hieman pelkään runojen suomikäännöksiä, mutta toisaalta Sarah Crossanin Yksi toimi myös suomeksi ihan hyvin.

Naomi Alderman: Voima (28.01. Gummerus): Voima kertoo maailmasta, jossa kaikki voima on yhtäkkiä naisilla. Olen nähnyt tätä kirjaa välillä englanninkielisessä kirjainternetissä, ja silloin sen alkupremissi on kiinnittänyt huomioni. Käännös kaiken lisäksi ilmestyy hyvin pian, joten kauaa ei tarvitse odotella.

Muut:


Mackenzi Leen nimetön Loki-kirja: Lisää outoja YA-versioita supersankareista, mutta tämä kiinnitti huomioni. En oikeastaan edes pidä supersankareista yleensä, mutta genderfluid/pan-Loki käy.

Rainbow Rowell: Wayward Son (2019, Wednesday Books): Carry Onin jatko-osa! Kaikki sormet ja varpaat jatkossa, että kirja tosiaankin ilmestyy vuoden 2019 puolella.

Mason Deaver: I Wish You All the Best (14.05. Push): Ennakkokehuja kerännyt kirja nonbinary-päähenkilöllä.

Jen Wilde: Going Off-Script (21.05. Swoon Reads): En ole vielä ehtinyt lukea Jen Wilden Queens of Geek -kirjaa, mutta hänen seuraava nörttiaiheinen kirjansa kiinnostaa myös.

Sarah Kuhn: I Love You So Mochi (28.5. Scholastic): Hieman inhoan kirjan nimeä, mutta jos se sattuisi ilmestymään vaikka kirjaston valikoimiin, lukisin sen Japani-aiheensa takia heti.

lauantai 15. joulukuuta 2018

Magdalena Hai: Kolmas sisar


Kaivelin luonnoksistani tämän postauksen sen takia, koska Magdalena Hain Kolmas sisar on Finlandia-ehdokkuutensa vuoksi taas kerran relevantti. Royaumen aikakirjat -sarjan aloitusosa kertoo Lunesta, mustan noidan tyttärestä, ja Cielistä, valkoisen noidan tyttärestä. Kun Cielin luonto ei paljastakaan itseään oikealla hetkellä, tytöt joutuvat pakoon Maahan, jossa he joutuvat erikoisen koulun oppilaiksi. Lunen ja Cielin elämää värittävät pelko Royaumen tapahtumista ja söpöt pojat.

En ole koskaan lukenut paljoa suomalaista fantasiaa, enkä edes tunne, että sitä olisi ollut helposti saatavilla aiemmin. Nyt kuitenkin genren edustajia on alkanut nousta tietoisuuteeni, ja Kolmas sisar edustaa tätä edelleen melko harvinaista lajia tämän vuoden lukemistossani. Tästä johtuen en ole kovin pätevä vertailemaan kirjaa muihin suomenkielisiin fantasiakirjoihin.

Muutenkin koen olevani hieman vähemmistössä kirjan kanssa, sillä jostain syystä minulla oli suuria vaikeuksia päästä kirjaan sisälle. Luin Kolmatta sisarta varmasti ainakin kuukauden ajan, eikä minkäänlaista luonnollista imua oikeastaan tapahtunut. Tapahtui se perinteinen, että luin sivun ja huomasin, etteivät aivoni lainkaan rekisteröineet sivun tapahtumia, mistä johtuen  piti lukea sama sivu uusiksi. Tästä päättelisin, etten ehkä ollut kirjan suurinta kohdeyleisöä. Kirjalle omistamastani ajasta johtuen muistan kuitenkin kirjan hahmot ja tapahtumat melko hyvin, joten ehkä kirja vain vaatii enemmän aikaa.

Yksi tekijä joka sai minut ylipäätään aloittamaan kirjan, oli se, että kirjaa kutsutaan takakannessakin "mangahenkiseksi". Koska olen harrastanut japanijuttuja paljon enemmän kuin lukemista, nämä elementit kenties jäivät minulle niin pinnallisiksi, etten oikeastaan älyä, mikä siinä sitten on olevinaan mangahenkistä. Maskottieläin, taikakoulu, taikahiukset? Ehkä jollekin, jolle manga on enemmänkin vieras estetiikka kuin oikea kerronnan muoto, se voi olla maagista, mutta minulle henkilökohtaisesti mikään ei ollut niin "mangaa", että kansikuvakin on sen tyylinen. Haluaisin vain tietää, että kuinka tietoisia ja tarkoituksellisia kirjan Sugar Sugar Rune -paralleelit ovat...

Toinen kirjan minulle myynyt asia on se, että kirjaa myytiin homoilla. Teknisesti kaikki (?) noidat ovat panseksuaaleja, joten vähemmän yllättäen päähenkilöillämmekin on kokemusta nimenomaan tytöistä. Siksi en juuri riemastunut siitä, että molemmat päähenkilömme paritetaan miehille tai miehenoloisille henkilöille. Varmasti tosi jännää joo, että Maassa on poikiakin, mutta kai ne tytötkin ovat aika erilaisia kuin Royaumessa... Kenties seuraavissa osissa tätä teemaa käsitellään hieman onnistuneemmin, mutta eka osa on kyllä sen suhteen pettymys. Kenties kaikki viime aikoina lukemani queerimpi kirjallisuus on hemmotellut minut piloille :D

Kaiken kaikkiaan kirja on ihan solid fantasiateos, ei vain ehkä suurin suosikkini. Kirja on ehkä hitusen verran liian pitkä. Olisin myös kaivannut hieman enemmän taikakoulua Propsit kuitenkin Haille siitä, että ylipäätään sijoitti tarinan taikakouluun - varmaankin Harry Potter -vertailun pelossa harva uskaltaa tehdä sen näin itsevarmasti.

Julkaisuvuosi 2018
Otava
557 sivua
Kirjastosta
Suomeksi

3/5

maanantai 10. joulukuuta 2018

Loppuvuoden kirjatägi

Vuosi lähestyy loppuaan, joten alkaa olla kaikenlaisten vuoden parhaat -listojen ja muiden samankaltaisten aika. Tänään se näkyy siinä, että nyt vastaillaan End of the year book tagiin, kun en viikonloppuna ehtinyt postaamaan! Kysymykset on kääntänyt Anniina's books Youtubessa.

1. Onko sulla keskeneräisiä kirjoja, jotka olet aloittanut tänä vuonna ja aiot lukea vielä loppuun?



No siis, kenellä nyt ei olisi joku kirja kesken tässä vaiheessa vuotta... Aloitan itse asiassa aina uuden kirjan välittömästi vanhan luettuani, ja luen usein montaa kirjaa rinnakkain, joten minulla on käytännössä aina joku kesken. Tällä hetkellä pääasiallisesti luen Elena Ferranten Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät -teosta, eli toisin sanoen Napoli-sarjan kolmatta kirjaa. Nämä järkälemäiset aikuisten kirjat vievät huomattavan paljon aikaa, joten hetki sen kanssa varmaan vielä kuluu, mutta eiköhän se kuitenkin tämän vuoden puolella tule luetuksi loppuun asti. Ferranten rinnalla luen Becky Albertallin ja Adam Silveran What If It's Us -kirjaa, joka taas hyvin nopeana luettavana valmistuu satavarmasti mahdollisimman pian.

2. Odotatko vielä jotain tänä vuonna ilmestyvää kirjaa?


En ainakaan tietääkseni. Lasketaanko kirjaston uudet kirjat? Odotan kirjastosta Amanda Lovelacen runoteosta Tässä prinsessa pelastaa itsensä, mutta sekin on jo ilmestynyt, ja vieläpä käännös parin vuoden takaisesta kirjasta. En ole suurin Rupi Kaur -fani, joten saa nähdä mitä mieltä olen...

3. Mitkä kolme kirjaa haluat vielä lukea tänä vuonna?


On melko huojentavaa nähdä, että olen näköjään lukenut melkein kaikki viime postauksessa tbr-listalle heittämäni kirjat. Jäljelle jää J.K. Rowlingin Harry Potter and the Chamber of Secrets. 


Katsaus kirjastosta raahaamiini kirjoihin paljastaa myös sen, ettei minulla ole hirveästi jonoa sen suhteen tällä hetkellä. Niistä, mitä en ole vielä aloittanut, lukulistalla odottelee seuraavana Alison Bechdelin  Äideistä parhain, mikä tietysti sarjakuvana tulee luettua varmaan aika helposti.


Potterin lisäksi vähän erilaisena fantasiana tahtoisin lukea vielä Julie Kagawan Shadow of the Foxin.

4. Onko vielä mahdollista että löydät uuden suosikkikirjan tälle vuodelle?

Ainahan se on mahdollista. En kuitenkaan osaa ennustaa, että mikä se uusi suosikki voisi olla :D Kenties Elena Ferrante räjäyttää mieleni tällä Napoli-sarjan kolmannella osalla vielä toista osaakin enemmän?

5. Oletko jo tehnyt suunnitelmia tulevalle vuodelle?

Aika laajoja suunnitelmia, mutta suunnitelmia kuitenkin. Tahtoisin saada luettua enemmän oman hyllyni kirjoja, joten olen miettinyt jonkinlaista järjestelyä jossa lukisin yhden oman kirjan jokaista kirjaston kirjaa kohti, tai sitten että lukisin ensisijaisesti omia kirjojani. Ongelmana on vain se, että koko ajan ilmestyy jotain kivaa, joten kirjastoa on mahdotonta hylätä kokonaan... Lisäksi aion lukea loput Harry Potterit.

KYSYMYKSET
1. Onko sulla keskeneräisiä kirjoja, jotka olet aloittanut tänä vuonna ja aiot lukea vielä loppuun?
2. Odotatko vielä jotain tänä vuonna ilmestyvää kirjaa?
3. Mitkä kolme kirjaa haluat vielä lukea tänä vuonna?
4. Onko vielä mahdollista että löydät uuden suosikkikirjan tälle vuodelle?
5. Oletko jo tehnyt suunnitelmia tulevalle vuodelle?

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Marraskuun luetut + TBR

Marraskuu oli yllättäen tosi hyvä lukukuukausi! Sain viime kuun kokoomapostauksessani ounastelemani TBR-listan kirjat luettua, ja "muutaman" ekstrankin, sillä luettuja teoksia löytyy lopulta 14; 7 young adult (tai lasten/nuorten) -kirjaa, 2 klassikkoa, 2 tavallista aikuisten kirjaa, 2 tietokirjaa sekä yhden sarjakuvan (plus tietysti joitakin mangapokkareita).


Ensimmäisenä marraskuussa jatkoin Sarah J. Maasin Throne of Glass -sarjaa The Assassin's Blade -esiosan merkeissä. Totta puhuen en ollut enää varma, jatkaisinko sarjaa, sillä etenkin sen keskikohta on kuulemma aika huono. Mielestäni tämä muutamasta novellista koostuva esiosa kuitenkin on kenties paras lukemani osa tähän asti, miksi harkitsenkin asiaa vielä. On hauskaa lukea Celenasta ajoilta, jolloin hän vielä todellakin oli salamurhaaja... 3.5/5


Sain Jennifer Mathieun Näpit irti! -kirjan ennakkokappaleen mukaani Hel-YA!sta, mutta sain sen luettua vasta tässä nyt. Kirja kertoo Vivistä, joka äitinsä menneisyydestä ja koulun arkiseksismistä inspiroituneena feministisen kapinaliikkeen koulunsa tyttöjen kanssa. Kun lopulta aloitin kirjan, luinkin sen muutamassa päivässä, sillä se on todella koukuttava ja nopealukuinen. Kirjassa feminismi on esillä aika ärhäkällä tavalla, mutta kuitenkin ihanan teiniystävällisellä otteella, esimerkiksi tunnettuja feministejä on ihan okei googlettaa! 4/5


 Susan Dennardin Windwitch, on valitettavasti Truthwitchinkin jälkeen pettymys. Sarja kertoo maailmasta, jossa on noitia joilla on keskenään hyvin erilaisia kykyjä. Vaikka en pitänyt Truthwitchistäkään kamalan paljoa, jotenkin Windwitch oli aiempaa tylsempi ja tyyliltään liian hankala, mutta sisällöltään yhtä aikaa liian yksinkertainen. Ei valitettavasti jatkoon. 2/5


Koulun takia päädyin lukemaan Oscar Wilden The Picture of Dorian Grayn. Kirja kertoo Dorianista, joka onnistuu vahingossa kiroamaan oman muotokuvansa niin, että hänen sijaansa tämä maalaus vanhenee. Tämä kirja on aina kuulunut siihen hyvin pieneen joukkoon klassikoita, jotka olen jo pidemmän aikaa halunnut lukea. En jaksa kamalasti tarinoida Dorian Graysta, koska tein sitä koulussa jo ihan riittämiin, mutta kirja päätyi heittämältä suosikkiklassikokseni! 4/5


Jatkoin Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjaa kolmannella osalla, Jäljitetyllä. Sarja kertoo Raisasta, joka joutuu muuttamaan Helsingistä pikkukylään äitinsä kuoltua. Sarjan kolmas osa on monilla tavoilla hieman erilainen kuin edeltäjänsä, mutta pidin siitä aika lailla yhtä paljon kuin toisesta osasta. Jäljitetty ei ole mikään maailman paras kirja, mutta mukavan harmitonta suomalaista paranormaalia romanssia, jota lukee nopeasti. Tämä osa avaa Raisan hahmoa enemmän etenkin hänen taustojensa osalta. Ehkä joku voisi väliosaksikin sanoa, mutta katsotaan, miten sarja lopulta päättyy! 2½/5


Neal Shustermanin ja poikansa Jarrod Shustermanin Dry on dystopiamainen kuvaus siitä, että Kalifornian vedentulo lakkaa yhtäkkia. Tästä ehdinkin kirjoittaa jo oman postauksensa tänne. 3/5


Kevin Kwanin China Rich Girlfriend on jatkoa Crazy Rich Asiansiin, joka sai elokuvasovituksenkin tässä äskettäin. Sarja kertoo Rachelista, joka suostuu poikaystävänsä Nickin pyyntöön viettää yhdessä kesää Singaporessa - Nick on vain unohtanut kertoa perheensä olevan sikarikas. China Rich Girlfriend on aika lailla samantasoinen teos kuin edeltäjänsä. Osa seurattavista hahmoista on kiinnostavampia kuin toiset, mutta rikkaiden ihmisten elämään kurkkimisesta pitävät ihmiset varmasti nauttivat, kuin myös näille samoille elämille naureskeleva väestö. 3½/5.


Seuraavaksi luin kandi-inspiraationa Kuka Harry Potter? Avain fantasian maailmaan -teoksen. Kirjassa on erilaisia artikkeleita Potter-ilmiöön liittyen. Itseäni kiinnosti eniten kirjojen tyttöjä ja naisia koskeva artikkeli, mutta sen lisäksi kirjassa keskustellaan esimerkiksi käännöksistä ja fantasiakirjallisuuden kirjoittamisesta ylipäätään. Minusta on kylläkin hieman outoa, että Tomi Kontio on laitettu kirjoittamaan fantasiakirjallisuudesta, sillä hän omassa tekstissään sanoo monesti, ettei pidä fantasiasta... Kontion outous latisti kokonaisuutta, mutta kirja on ihan ok-luettavaa nörttikulttuurista kiinnostuneille, joskaan ei välttämättä hc-potterfaneille. 2/5


Maryan Abdulkarimin ja Eveliina Talvitien Noin 10 myyttiä feminismistä oli nopea välikirja, jonka nappasin mukaani hetken mielijohteesta kirjaston uusien tietokirjojen hyllyltä. Kirja käy läpi nimensä mukaisesti noin kymmenen myyttiä, jotka ovat suurimmalta osin kaikki virheellisiä. Minulle kirja ei juuri tarjonnut mitään uutta, mutta epäilen, että kirjan varsinainen kohdeyleisö koskaan löytäisi teoksen äärelle. En ole myöskään varma kirjan dialogimaisuudesta. Olisiko tämä toiminut paremmin vaikka podcastina? 3/5


Marraskuussa luin lisäksi Elena Ferranten Napoli-sarjaa yhden osan lisää, tällä kertaa toisen osan eli Uuden nimen tarinan. Kirja osoittautui ensimmäistä osaa paljon paremmaksi, ja herätti tällä kertaa oikeasti paljon ajatuksia. Ainakin ensimmäisten osien kohdalta todellakin voisin suositella sarjaa muillekin, jotka eivät juuri uskalla tarttua aikuisten kirjoihin. Päähenkilön lapsuudesta alkava tarina on mukavan luonnollinen ja eheä kokonaisuus niille, jotka eivät vielä voi oikein samaistua nelikymppisten maailmaan. 4/5


Leslye Waltonin The Price Guide to the Occult kertoo nimensä mukaisesti tarinasta, joka lähtee käyntiin siitä, että noitasuvun nuorin Nor löytää hänet pienenä jättäneen äitinsä kirjoittaman "yliluonnollisen hintaoppaan", jossa tämä tarjoaa mustaa magiaa tavan kansalaisille. Kirja on upean tunnelmallinen ja sitoo arkiset ja maagiset elementit hienosti yhteen, mutta lyhyydestään johtuen teos jää melko pintapuoliseksi. Tarinassa on myös joitakin elementtejä, jotka eivät oikein käy järkeen sillä pohjustuksella, minkä kirja tarjoaa. Suosittelen kuitenkin synkkää, hieman maagiseen realismiin kallistuvaa tunnelmallista fantasiaa etsiville. 3/5


Tässä välissä tuli luettua Alison Bechdelin Lepakkoelämää-pokkari, johon on koottu joitakin strippejä hänen pitkäikäisestä Dykes to watch out for -sarjakuvastaan. Sarja kertoo joukosta lesboystävyksiä, ja heidän kaoottisesta elämästään. Ensimmäinen pokkari ei säväyttänyt niin paljoa kuin (spoilers) joulukuun puolella lukemani toinen suomennettu kirja, mutta vanha homo/lesbokulttuuri on aina mielenkiintoista näin vuodesta 2018 käsin. 3/5


Ihme tapahtui, ja luin J.K. Rowlingin Harry Potter and the Philosopher's Stone -kirjan uudestaan! Olen lukenut kirjat viimeksi suomeksi joskus pienempänä hyvin kauan sitten, ja nyt aloitinkin uuden kierroksen, tällä kertaa englanniksi. Yllätyksekseni ainakin ensimmäinen osa on pienestä lapsellisuudestaan ja vähän lolsorandom-syndroomasta kärsivästä worldbuildingistaan huolimatta todella tunnelmallinen ja hauska vuoden kestävä matka päähenkilöidemme mukana! Toinen osa odottelee minua juuri kirjastossa, joten enköhän saa senkin luettua ennen vuodenvaihdetta. 4½/5


Aivan viimeiseksi kirjaksi marraskuussa luin koulua varten William Goldingin Lord of the Fliesin. Kirja kertoo joukosta koulupoikia, jotka päätyvät vieraalle saarelle keskenään ilman aikuisia. Tuntuu muuten tosi hölmöltä antaa juonikuvaus jostain näin tunnetusta kirjasta, heh. Etenkin teoksen loppuosuus on todella jännittävä, mutta loppujen lopuksi pidän Dorian Graysta ehkä enemmän... Lukemistani klassikoista ehkä helppolukuisin, joten tästä voisi tulla vielä monille se Eka Klassikko!

Lista lukemistani mangoista:


  • Nio Nakatani: Bloom Into You 5: Seuraava osa ei voi ilmestyä liian nopeasti! 
  • Asahi Tsutsui: Jumping 3: Edelleen todella kiva hevosmanga samaistuttavalla luuseripäähenkilöllä.
  • Haruko Kumota: Rakugo shinjuu 4-8: Innostuin lukemaan tätä sarjaa ihan urakalla.... muutamaa vikaa osaa odotellessa.

TBR

Ajattelin joulukuussa lukea loput kaksi Lepakkoelämää-kirjaa, ja mahdollisesti myös Bechdelin Äideistä parhain -sarjakuvan. Mikäli kirjaston kirjoilta ehdin, haluaisin lukea viimein omasta hyllystäni etenkin Becky Albertallin ja Adam Silveran What If It's Us -teoksen. Lisäksi yritän lukea ainakin seuraavanlaisen listan kirjaston kirjoja, jotka olen varannut tai lainannut:
  • Elina Rouhiainen: Vainuttu
  • Marissa Jaakola: Takaisin valoon: kaapatun suomalaisnaisen selviytymistarina
  • Banana Yoshimoto: Lizard
  • Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät
  • Harry Potter and the Chamber of Secrets
Mukavaa joulukuun alkua kaikille, jotka selvisivät tämän jättipostauksen loppuun!

lauantai 24. marraskuuta 2018

Juri Nummelin: Sadan vuoden unet: satuja aikuisille


Luin Juri Nummelinin toimittaman Sadan vuoden unet: Satuja aikuisille -novellikokoelman kesällä Goodreads-lukuhaastetta varten, ja onnistuin vasta nyt kirjoittamaan siitä. Muistelen teoksen olleen ihan hyvä lukukokemus novellikokoelmaksi.

Kirja tarjoaa aikuisia uudelleenkerrontoja ja muita mukaelmia tutuista ja vähemmän tutuista saduista. Vaikka "aikuinen satu" tuo mieleen ennen kaikkea jotkut 50 shades -satuversiot, mutta aikuisuus tarkoittaa kenkäfetissin lisäksi kokoelmassa myös muun muassa mielenterveysongelmia, kela-tukia ja vähän vaikka mitä. Suosikkeihini kuuluvat Johanna Sinisalon Hantta ja Kertsi ja Artemis Kelosaaren Marleena ja uusi maailma. Pitänee joskus tutustua näiden kirjailijoiden tuotantoon!

En yleensä pidä antologioista kokonaisuutena paljoa, ja se toistui tämänkin teoksen kanssa. Osa teksteistä on huomattavasti vahvempia ja mieleisiäni, kun taas jotkut lähinnä huonolla tavalla epämukavia tai jopa hieman noloja. Epämukavien novellien joukkoon kuului esimerkiksi Markus Leikolan hölmöläiskertomus Pidennetty. Novellikokoelman hyvä puoli onneksi on, että jos jokin tarina ei nappaa, sen ohi pääsee nopeasti,

Kirjaa lukiessani havaitsin, miten vähän loppujen lopuksi ajattelen satuja. En oikeastaan tiedä niistä paljoakaan pakollista Disney-oppimäärää enempää. Usein minulla oli vaikeuksia alkuperäisten satujen tunnistamisessa. Onneksi kirjan lopussa oli jokaiselta kirjailijatla lyhyt pätkä oman kertomuksensa taustoista, mitä oli mielenkiintoista lukea.

Suosittelisin kirjaa ennen kaikkea saduista ja synkistä, aikuisista versioista kiinnostuneille. Toisaalta mielestäni aikuisuus näkyi saduissa ihan mielenkiintoisillakin tavoilla, kuten aluksi mainitsinkin, mutta kuitenkin useimmiten aikuisuus on synonyymi kuin seksille ja/tai väkivallalle. Kenties joukkoon olisi sopinut hieman positiivisempiakin aikuisuuden kuvauksia.

Julkaisuvuosi 2017
Jalava
331 sivua
Kirjastosta
Suomeksi

3/5