lauantai 23. helmikuuta 2019

Guilty reader book tag

Laiskan viikon pelastaja eli kirjatägit ovat taas täällä! Tällä kertaa vastailen kysymyksiin lukupaheista. Haasteen tekijän alkuperäinen video on kadonnut, joten en voi linkkaa sitä, mutta en  joka tapauksessa ole tehnyt kysymyksiä itse.

1. Oletko koskaan antanut lahjaksi kirjan, jonka olet itse saanut lahjana?

En muistaakseni ole koskaan antanut lahjaksi käytettyä kirjaa, joten en. Muuten olen kyllä antanut lukemiani kirjoja eteenpäin, mutta en varsinaisesti lahjana. En muutenkaan yleensä saa lahjaksi kirjoja jotka eivät kiinnosta ollenkaan, sillä en ylipäätään saa yllättäviä kirjalahjoja yleensä.

2. Oletko koskaan väittänyt lukeneesi kirjan jota et ole lukenut?

En. Minua häiritsisi mahdollisuus siitä, että joudun puhumaan kirjasta enkä lopulta tiedäkään siitä mitään. Olen tunnollisesti lukenut myös kaikki kirjat koulua varten, joskin niitä ei ole ollut paljoa,

3. Oletko koskaan lainannut kirjan sitä palauttamatta?

En. En myöskään muista, että olisin itse lainannut kirjan jollekin saamatta sitä takaisin. Olen aika tarkka tällaisissa asioissa.

4.Oletko koskaan lukenut kirjasarjaa väärässä järjestyksessä?

Ainakin pienenä. Silloin oltiin ainoastaan lähikirjastojen valikoiman armoilla, joten ei ollut juuri valinnanvaraa. Muistan lukeneeni esimerkiksi Replica-sarjaa ihan missä järjestyksessä tahansa. Yläasteellakin olen saattanut lukea joitakin "sarjoja" väärässä järjestyksessä, mutta yleensä ne ovat olleet sarjoja aika löyhässä merkityksessä (esim Terhi Rannelan Kerttu ja Mira -sarja). Nykyään moinen häiritsisikin sitten ihan liikaa :D

5. Oletko koskaan spoilannut kirjan juonen toiselle?

En ainakaan tietääkseni, paitsi tietysti jos olen ensin varmistanut ettei toinen halua koskaan lukea kyseistä kirjaa.

6. Oletko koskaan taittanut kirjaan "koirankorvia"?

Jaa'a, ehkä joskus. En kuitenkaan tee sitä nykyään koska ne ovat rumia. Minulla on muutenkin niin monta kirjanmerkkiä, etten joudu tukeutumaan mihinkään paperilappusiinkaan.

7. Oletko koskaan kertonut jollekin, ettet omista kirjaa jonka todellisuudessa omistat?

En kyllä muista tällaista tapahtuneen. Ehkä kaikkea BL-mangaa en mainostaisi omistavani, mutta kukaan ei ole kysellyt, joten....

8. Oletko koskaan kertonut jollekin ettet ole lukenut kirjaa jonka olet lukenut?

Tätäkään en muista tehneeni! Edelleen, en ehkä kertoisi kaikesta lukemastani ylpeästi kenelle tahansa, mutta en minä nyt kysyttäessä varmaan kieltäisikään. En kuitenkaan ole lukenut mitään ihan meganoloa tietääkseni (vaikka joillekin nämä kaikki ya-kirjat olisivat juuri sitä. Onneksi en ole se "joku").

9.  Oletko koskaan hypännyt luvun tai muun osan yli?

En varsinaisesti tarkoituksella, mutta välillä alan lukea tylsiä kirjoja niin pikavauhdilla, että iso osa yksityiskohdista jää hieman epäselviksi. Lisäksi pikaluen esimerkiksi kirjojen sisäiset "historiankirjapätkät", laulut, runot, ja muut sellaiset. Jos kirja on kuitenkin niin huono että haluan skipata kokonaisen luvun, ehkä on harkinnan paikka että haluanko lukea sellaista kirjaa ollenkaan...

10. Oletko koskaan haukkunut kirjaa josta pidät?

Aina? Minun on aina ollut helpompaa havaita huonoja puolia kuin hyviä, joten luonnollisesti löydän kyllä suosikeistanikin kritisoitavaa. Suosikkiasioitaan on välillä muutenkin ihan hyvä tarkastella mahdollisimman objektiivisesti, mikäli vain siihen pystyy.


Kysymykset listamuodossa:

1. Oletko koskaan antanut lahjaksi kirjan, jonka olet itse saanut lahjana?
2. Oletko koskaan väittänyt lukeneesi kirjan jota et ole lukenut?
3. Oletko koskaan lainannut kirjan sitä palauttamatta?
4. Oletko koskaan lukenut kirjasarjaa väärässä järjestyksessä?
5. Oletko koskaan spoilannut kirjan juonen toiselle?
6. Oletko koskaan taittanut kirjaan "koirankorvia"?
7. Oletko koskaan kertonut jollekin, ettet omista kirjaa jonka todellisuudessa omistat?
8. Oletko koskaan kertonut jollekin ettet ole lukenut kirjaa jonka olet lukenut?
9.  Oletko koskaan hypännyt luvun tai muun osan yli?
10. Oletko koskaan haukkunut kirjaa josta pidät?

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Elizabeth Acevedo: Runoilija X



Runoilija X keräsi paljon kehuja ilmestyttyään viime vuonna. Nyt Karisto (jota olen kehunut aiemminkin) on julkaissut tämän säeromaanin suomeksi. Kirja on tosiaan kirjoitettu runomuotoon Sarah Crossanin Yksi -kirjan tapaan.

Kirja kertoo Xiomarasta, jonka perhe on syvästi uskonnollinen, mutta Xiomara ei ole aivan varma, mitä mieltä on äitinsä ankarasta uskontonäkemyksestä. Xiomara löytää uuden opettajansa kautta lavarunouden (slam poetry), ja alkaa sen myötä runoilemaan itsekin hankalia tunteitaan paperille. Opettajan runokerhoon hän ei kuitenkaan tahdo tai edes voi mennä.

Koen, että säeromaaneja on melko vaikea arvostella. Tämä teksti saattaa siitä syystä olla melko hajanainen, sillä lähinnä vaan kokosin satunnaiset ajatukset kasaan niitä sen kummemmin parsimatta. Kenties käännöksen takia osa kirjan kielen vetävyydestä taitaa olla kadoksissa. Loppua kohden kija on hyvinkin intensiivinen ja puoleensavetävä, mutta alussa minun oli jotenkin vaikea pitää sen runoista tai kielestä ylipäätään. Säeromaaneja onkin ehkä helpompi lähestyä romaaneina, joista on otettu kaikki ylimääräinen pois. Yksittäisinä runoina nämä "runot" eivät juuri toimi.

Kirjan tarina on ehdottomasti tärkeä, ja koen säemuodon tukevan sitä hyvin, mutta en henkilökohtaisesti koskaan nauti uskontoaiheista, sillä totta puhuen en ymmärrä, miksi kukaan haluaa rajoittaa elämäänsä uskonnolla. Lähtökohtaisesti hermostuin Xiomaran jeesus-obsessoituneesta äidistä, ja siitä, miten Xiomara ajatuksistaan huolimatta ei juuri pistä äidilleen kampoihin, vaikka toki ymmärrän että alaikäisenä on vaikea päästä tämänkaltaisen tilanteen herraksi. Loppujen lopuksi kuitenkin tilanne ratkesi minua miellyttävällä tavalla.

Minua jäi hieman mietityttämään se, että Xiomaran tuskastumisen yksi syy on se, miten häntä on heti kuukautisten alettua ja muotojen kasvettua seksualisoitu liikaa. Tätä tuodaan melko pintapuolisesti esille, samoin kun myös erään keskeisen hahmon homoutta. Xiomara myös itse kirjan alkupuolella tuijottelee paidattomia poikia hyvinkin innoissaan, joten kaksinaismoraali on todellinen. En myöskään pitänyt Xiomaran love interestistä. Olisi ollut paljon voimakkaampaa, jos Xiomara olisi alkanut oman elämänsä herraksi itsensä, ei jonkin pojan vuoksi. Näiden seikkojen takia kirjan feministinen anti jää vähän sellaiseksi rupikaurimaiseksi. Ei paha, mutta ei kamalan hyväkään.

Näistä kaikista asioista huolimatta kirja on mielenkiintoinen ainakin muotonsa vuoksi. Päädyin lopulta antamaan arvosanaksi 3/5, sillä pidin kirjasta enemmän kuin en pitänyt. Aiemmin avaamistani heikkouksista johtuen neljä tähteä ei ollut aivan mahdollinen. Plussaa se saa ajankohtaisuuden lisäksi myös nopeasta luettavuudestaan, joten kaavailin ensiksi kolmea ja puolta.

Julkaisuvuosi 2019 (2018)
Karisto
363 sivua
Kirjastosta
Suomeksi

3/5

lauantai 2. helmikuuta 2019

Tammikuun luetut ja TBR

Toinen luetut-postaus heti perään! Tammikuussa luin viisi romaania, 2 tietokirjaa, 6 sarjakuva-albumia ja muutaman mangapokkarin. Ihmeellisen hyvän joulukuun jälkeen tammikuun saldo on pieni pettymys, mutta ottaen huomioon tammikuun kiireet sekä sen, että lukemani kirjat olivat melko pitkiä, kuukausi oli luultavasti ihan hyvä.


 Paper Girls 3 jatkoi aika lailla samantasoisena kuin aiempi osa. Ei siitä sen enempää. 3/5


 Julie Kagawan Shadow of the Fox oli ensimmäinen romaani, jonka luin tämän vuoden puolella. Kirja kertoo kitsunetytöstä Yumekosta sekä demoneita lahtaavasta samuraista Tatsumista, joiden polut kohtaavat kummankin etsiessä legendaarisen käärön puolikkaita. En muista aiemmin lukeneeni näin japanivaikutteista fantasiakirjaa, joten kirja oli jo senkin takia jännittävä lukukokemus. Shadow of the Fox voitaisiin melkein suoraan sovittaa animeksi, eli ainakin animen ystäville se voi maistua. Mainittavaa on, että kirjassa viljellään todella paljon japaninkielisiä sanoja, välillä ihan syystäkin, mutta ehkä pari inua ynnä muuta olisi voinut jättää pois... 3½/5

Antti Tuiskun elämäkerta Antti Tapani olisi voinut olla parempi, mikäli se olisi oikeasti, tiedättehän, kertonut myös elämästä uran ulkopuolella. Kirja keskittyy hyvin vahvasti julkisuuteen, menestykseen ja sen kääntöpuolena stressiin ja perfektionismiin, mutta minusta on outo valinta tehdä tällainen "puolikas" elämäkerta. Eläkevuosilla sitten sellainen kunnollinen yksilö? Haastattelumuodossa toteutettu kirja vaikuttaa myös hieman laiskalta. Ihan ok lukukokemus, mutta ehkä parempi suurille Antti-faneille? 2/5
 Liv Strömquistin Kielletty hedelmä on ensimmäinen monista Strömquistin sarjakuvista, jotka luin tammikuussa. Päädyin hänen teostensa pariin muistaakseni suomenkielisen kirjatuben kautta (!), enkä yleensä lue paljoa muuta sarjakuvaa kuin mangaa, saatikka sitten feminististä sarjakuvaa, mutta Kielletty hedelmä oli positiivinen yllätys. Sarjakuva kertoo siitä, jota kutsumme naisten sukupuolielimiksi. Strömquistin tyyli on erittäin provosoiva, mutta en voi mitenkään väittää kirjan aihetta miksikään muuksi kuin tärkeäksi. Pistää ajattelemaan. 4/5

 Joululahjaksi saamani Taylor Jenkins Reidin The Seven Husbands of Evelyn Hugon aloitin jo joulukuussa, mutta hyvin hitaan lueskelutahtini vuoksi sen viimeistely venähti tammikuulle. Kirja kertoo jo ikääntyneestä Evelyn Hugosta, takavuosien Hollywood-tähdestä, joka ei ole liiemmin kertonut elämästään julkisesti. Suhteellisen tuntemattoman toimittajan Moniquen yllätykseksi Evelyn kuitenkin ottaa häneen yhteyttä kertoakseen, että tahtoo tämän kirjoittavan kirjan elämästään, ja ennen kaikkea seitsemästä aviomiehestään.

Mainittakoon heti, että Evelyn on biseksuaali, sillä tämä asia sai ainakin minut lukemaan kirjan, joka nimensä perusteella kuulosti kovin heterolta. Reid luo aivan uskomattoman puoleensavetävän kuvauksen luihuisjumalatar Evelynistä, joka on tehnyt elämässään kaiken hyvän lisäksi suuren määrän huonoja valintoja. Kirja sai minut itkemään, nauramaan, ja tuntemaan kaikki mahdolliset tunteet. Pyydän, lukekaa tämä kirja. 5/5


Harry Potter-rereadini jatkuu The Prisoner of Azkabanilla. Luulen osuneeni viimein siihen kohtaan, jonka vuoksi Pottereista pidetään niin paljon. Kolmas kirja ei enää etsi siipiään, vain on jännittävä ja maaginen seikkailu, jossa on viimein myös synkempiä sävyjä. 5/5


 Liv Strömquistin Prinssi Charlesin tunne tutkii nykyaikaista länsimaista rakkauden tunnetta. Annoin tällekin neljä tähteä, mutta kirja oli hieman vaikeaselkoisempi kuin Kielletty hedelmä, joten en voi sanoa päässeeni siihen sisälle aivan samalla tasolla. Kirjan jatkuva polyamorian ylistys myös meni vähän vastakarvaan itselläni, mutta se lienee vain todistavan Stromquistin pointit. Hieman saarnaava, mutta edelleen kiinnostava teos. 4/5


 Suffragettien city on Johanna Rojolan toimittama kokoelma ruotsalaista feminististä sarjakuvaa eri tekijöiltä, Valitettavasti Liv Strömquistin osuus oli otettu suoraan joko Prinssi CHarlesin tunteesta tai Kielletystä hedelmästä, en muista varmaksi. Onneksi muidenkin tekijöiden sarjakuvat olivat todella mielenkiintoisia. "Feminismisaarnaukselle" allergisten ei varmaankaan kannata vaivautua, mutta minusta kokemus oli lähinnä mielenkiintoinen. 4/5


Pääsin viimein lukemaan Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -teoksen. Toisin sanoen, nätti kansi ja kolmekymppinen päähenkilö huijasivat minut lukemaan aikuisten kirjan, ja pidin siitä! Kirjan päämäärättömyys, jota monet kritisoivat, iski minuun täysillä. Kirjan kuvaus kaupunkielämästä on aitoa ja hauskaa kaikessa arkisuudessaan. Sipsejäkin oli melkein tarpeeksi. 3½/5

Luin myös Liv Strömquistin Nousu & tuho -teoksen, joka kertoo äärimmäisestä rikkaudesta. Tällä kertaa minun oli pakko antaa kirjalle viisi tähteä, sillä se on aiheeltaan vaan niin tärkeä. Pelastakaa maapallo pls :( 5/5

Luin pitkästä aikaa klassikon, eli Harper Leen Kuin surmaisi satakielen. Kirja kertoo 8-vuotiaasta Scoutista joka on vasta havahtumassa yhteisönsä epäoikeudenmukaisuuteen Alabamassa 30-luvulla. Kirja on teemoiltaan edelleen tärkeä, ja se on helposti luettava, mutta ei kuitenkaan valmiiksi pureskeltu. Vaikka kirja nyt sattuukin olemaan valkoisen kirjailijan kynästä, on se edelleen varmasti vaikuttanut ihmisiin sanomallaan. 4½/5

 Konmarista innostuneena ihmisenä minun piti päästä lukemaan Ilana Aallon Paikka kaikelle - Mistä tavaratulva syntyy ja kuinka se padotaan heti, kun törmäsin sen kauniiseen kanteen kirjakaupassa. Kirja avaa kulttuurista historiaa eri huoneiden ja niiden sisältämien tavaroiden takana, mutta antaa myös järjestelyvinkkejä. Olin enemmän kiinnostunut historiasta, ja onnekseni siihen kirja myös keskittyy. Jos tavarat ja niiden historia (ja järjestely) kiinnostaa, suosittelen lämmöllä!  3½/5

Paper Girlsin neljäs osa onnistui viimein olemaan mielestäni todella hyvä! Harmillisesti kaupunkini kirjastossa ei ainakaan vielä ole seuraavaa osaa, joten en tiedä pääsenkö enää jatkamaan tätä. Erittäin hyvää sarjakuvaa, vaikka Paper Girlsillä kestikin aika kauan lähteä käyntiin. 4/5

Lisäksi luin seuraavat mangapokkarit:


  • Ogeretsu Tanaka: Escape Journey 2: Pelottaa tämän sarjan suunta! Luin pokkarin hetkessä ja jäin kauhunsekaisella innolla odottamaan jatkoa. 
  • Hiromi Takashima: Kase-san and Morning Glories: Parasta yuria hetkeen! Lukekaa!
  • Hiromi Takashima: Kase-san and Bento

TBR

Helmikuussa aion lukea ainakin seuraavat teokset:

  • Heini Strand: Hyvä verse: suomiräpin naiset
  • Hitomi Kanehara; Käärmeitä ja lävistyksiä
  • Natasha Ngan: Girls of Paper and Fire
  • Elizabeth Acevedo: Runoilija X