lauantai 23. maaliskuuta 2019

Taylor Jenkins Reid: Daisy Jones & The Six


Vaikka luin Taylor Jenkins Reidin The Seven Husbands of Evelyn Hugon vasta tämän vuoden tammikuussa, tuntuu siltä, että olisin lukenut sen vähintään puoli vuotta sitten. Kirja jätti suuren vaiku Kun Storytelissä huomasin Reidin uusimman teoksen äänikirjana, päätin testata sitäkin (välimainintana, valitettavasti storytel-kokeiluni jäi toistaiseksi siihen kahteen viikkoon. Ihan liian kallis palvelu tämänhetkiseen rahatilanteeseeni. Pitää joskus ottaa uusiksi käyttöön).

Daisy Jones & The Six sijoittuu 70.luvulle ja kertoo The Six-nimisestä bändistä ja Daisy Jonesista, nousevasta laulaja-lauluntekijästä, joista kumpikaan ei yksinään ole vielä päässyt suuryleisön suosioon. Kun bändi ja Daisy Jones kuitenkin päätyvät tekemään yhdessä Honeycomb-kappaleen, se saa huiman vastaanoton. Kirja kertoo tarinan siitä, miten The Six ja Daisy Jones päätyivät keikkailemaan yhdessä, mikä siinä meni vikaan, ja miksi he lopulta erosivat.

Kirja on kerrottu kokonaan haastatteluformaatissa, mikä toimi varsin luonnollisesti etenkin äänikirjana. Kaikilla hahmoilla on oma lukijansa, joten välillä saattaa jopa unohtaa kirjan ihmisten olevan fiktiivisiä. Samanlaista romaanin rakenteella leikittelyähän oli Evelyn Hugossakin, mutta nyt perinteisestä formaatista ollaan irtauduttu täysin. Huomasin kuitenkin, että ainaiseen haastatteluun kyllästyy hieman, vaikka tarina ja hahmot kiehtovia ovatkin.

Kirjaa on monin tavoin vaikea olla vertailematta edeltäjäänsä. Kummankin kirjan keskiössä on varsin viallinen mutta silti (tai ehkä sen takia) pidettävä naishahmo. Evelyn on tottunut tekemään julkeitakin asioita elämässä selvitäkseen ja saadakseen kaiken mitä haluaa, Daisy vain yksinkertaisesti tekee mitä huvittaa. Itse pidän Evelynistä edelleen yli kaiken, mutta hyviä naishahmoja etsiville Daisy Jones on ehkä lukemisen arvoinen teos.

Minulta jäi ehkä jokin kerros kirjasta ymmärtämättä, sillä en tiedä 70-luvun bändeistä yhtään mitään. Moni asia The Sixin ja Daisy Jonesin elämässä on ilmeisesti lainattu oikeiden bändien ja artistien taustoista, joten sellaisten ystäville kirjassa voi olla jotain kivoja viittauksia tai vähintään nyökkäyksiä.

Kaiken kaikkiaan Daisy Jones and The Six on kiinnostava teos, mutta formaatiltaan ainakin minulle hiukan puuduttava. Se käy mielenkiintoista keskustelua ihmissuhteista ja etenkin rakkauden ja vihan rajasta. Seuraavaa Reidin historiallista kirjaa odotellessa.

Julkaisuvuosi 2019
Ballantine Books (Äänikirja: Random House Audio)
368 sivua
Äänikirja
Englanniksi

3½/5

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Nora Sakavic: The Foxhole Court


Otin aiemmin tässä kuussa ensimmäistä kertaa äänikirjapalvelun käyttöön hetken mielijohteesta, sillä halusin kuunnella koulumatkalla musiikin sijaan jotain muuta. Palveluksi valikoitui Storytel ja siellä huomioni kiinnitti Nora Sakavicin All for the Game -trilogian aloitusosa The Foxhole Court, sillä siitä oli yllättäen äänikirja. Olen yrittänyt lukea kirjaa e-kirjana viime vuoden huhtikuusta asti, mutta olin päässyt vain puoleen väliin. Nyt kuitenkin sain äänikirjan avulla puskettua kirjan loppuun asti.

Sarjan ensimmäinen osa kertoo fiktiivistä exy-urheilulajia pelaavasta Neilistä, jolla on hyvin rankka menneisyys jonka vuoksi hän käy lukiota valeidentiteetin turvin. Palmetto State Universityn Foxes -joukkue kuitenkin bongaa Neilin ja joukkue haluaa hänet ehdottomasti mukaan. Menneisyyttään uhmaten Neil ryhtyy osaksi joukkuetta, vaikka joukkueessa onkin myös kasvo Neilin aiemmasta elämästä.

Neilin uusi joukkue tosiaan koostuu hyvin rikkinäisistä ihmisistä vähintään yhtä rikkinäisillä taustoilla, joten Neil sopii kuvaan varsin hyvin. Voisin kuvailla kirjan otetta urheiluun urheiluanimeksi, jossa kaikki urheilijat käyttävät päihteitä ja hakkaavat toisiaan verbaalisesti (ja välillä ihan konkreettisestikin). Aika amerikkalaista jock-meininkiä siis jokseenkin karikatyyrimaisilla hahmoilla.

Valitettavasti suhteellisen vetävästä premissistään huolematta kirja ei oikein napannut mukaansa äänikirjanakaan. Jonkinlainen imu muodostui ehkä vasta jossain kirjan viimeisessä neljänneksessä, mikä on kyllä aivan liian myöhään. Luulisin, että kirjan ongelma on se, että se kertoo liikaa ja näyttää liian vähän. Muutenkin kirjan nyt jo ohuesta yli 200 sivun pituudesta aika monta sivua oltaisiin saatu poistettua sillä, ettei Sakavic olisi kertonut joka ikistä toimintoa esimerkiksi autoa käynnistettäessä. Lukija kyllä tietää miten maailma toimii! Lopputulos on puiseva, ja oikeasti kiinnostavat elementit jäävät harmillisen piiloon.

Kategorisoin kirja lgbt-tagilla, vaikka varsinaisesti se ei ensimmäisessä osassa näy kuin sivuhahmon, homon Nickyn osalta. Sarjassa tulee kuitenkin olemaan romanssi kahden pojan välillä, mutta se ilmeisesti tapahtuu kunnolla vasta viimeisessä osassa. Tällä hetkellä tuskailen siis sitä, että tahtoisin kyllä nähdä tämän romanssin, mutta en tiedä kestänkö niin montaa sivua Sakavicin puisevaa kerrontaa. Ehkä pääsen äänikirjan avulla sarjan finaaliin joskus...

En siis toisin sanoen valitettavasti voi ainakaan ensimmäisen osan perusteella suositella sarjaa täysin varauksetta. Kenties urheilun ja seksuaalivähemmistöjen yhdistelmä voi olla tarpeeksi kiinnostaakseen joitakin lukijoita?

Julkaisuvuosi 2013
Omakustanne (Äänikirja: Tantor Audio)
237 sivua
Äänikirja
Englanniksi

2/5

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Marissa Meyer: Scarlet (The Lunar Chronicles #2)


Olen kirjoittanut sarjan aiemmasta osasta Cinderistä arvion tänne.

Marissa Meyerin Scarletissa tapaamme jälleen Cinderin ja Kain, mutta tutustumme myös uuteen päähenkilöön Scarletiin maapallon toisella puolella Ranskassa. Punahilkka-sadun hengessä punahiuksinen Scarlet etsii kadonnutta isoäitiään ja tutustuu epäilyttävään mieheen joka kulkee nimellä Wolf. Wolf tuntuu tietävän katutappelu-uransa lisäksi Scarletin isoäidin olinpaikasta enemmän kuin tämä tahtoisi kertoa.

Scarlet jatkaa tarinaa täysin Cinderin hengessä. Tarina on edelleen hyvin jännittävä ja haluankin palavasti tietää, mihin se on menossa. Scarletissa oli ehkä hieman enemmän hitaita kohtia kuin Cinderissä, mutta se voi johtua myös siitä että luin ensimmäisen osan yli puoli vuotta sitten. Tällä kertaa pistin seuraavan osan heti Adlibriksen huimalla kymmenen prosentin naistenpäiväalella tilaukseen, joten toivottavasti samanlaista taukoa ei tapahdu uudestaan!

Scarlet on päähenkilönä vähän raivostuttava. Hän on todella epäileväinen ja hänen mielensä toimii shounen-päähenkilömäisen yksiraiteisesti, sillä tavoitteena yli kaiken löytää isoäiti. Toisaalta tämä on perusteltavissa juonen kautta, mutta toisaalta sen olisi ehkä voinut toteuttaa hieman hellemmin lukijan hermoja ajatellen. Onneksi ihanaa Cinderiä nähdään noin puolet kirjasta.

Scarlet on edeltäjänsä tavoin tyylikästä, melko simppeliä mutta viihdyttävää pehmoscifiä satuestetiikalla. Nautin etenkin sarjan tyylikeinosta omistaa jokainen osa uudelle naispäähenkilölle, sillä oikeasti kivat naishahmot ovat valitettavasti young adultinkin puolella paikoin hieman hakusessa. Vahva suositukseni aiemman osan lukeneille!

Julkaisuvuosi 2013
Feiwel & Friends
454 sivua
Oma
Englanniksi

4½/5

lauantai 2. maaliskuuta 2019

Helmikuun luetut ja TBR

Helmikuu sujui lukemisen suhteen jälleen melkein epäilyttävän hyvin. Luin yhteensä 17 kirjaa ja hirvittävän kasan mangaa. Vaikuttaa siltä, että nyt kandikiireiden keskellä luen vielä enemmän kuin tavallisesti, mikä on mielenkiintoista. Kuukausi oli myös siinä mielessä hyvä, että koen lukeneeni keskimääräisesti parempia kirjoja kuin yleensä, sillä kovin montaa hutia ei joukkoon osunut.


Ihan ensiksi helmikuussa luin loppuun tammikuun puolella aloittamani J.K. Rowlingin Harry Potter and the Goblet of Firen. Kirjassa Harryn koulu-ura jatkuu Kolmivelhoturnajaisten merkeissä. Sarja kehittyy paraikaa synkemmäksi ja synkemmäksi, mitä on mielenkiintoista seurata. Tässäkin kirjassa on ongelmansa (joita en en tietenkään Suurena Älykkönä tm jaksa koskaan laittaa ylös), mutta kaiken kaikkiaan sarja on hurmaava toisellakin lukukerralla, Tähän mennessä lukemistani osista tämä on aika lailla suosikkieni kärjessä. 4½/5

Heini Strandin kirjoittama Hyvä verse - Suomiräpin naiset oli siinä mielessä erikoinen lukukokemus, sillä en juuri kuuntele räppiä. Siitä huolimatta tämä lukuisten eri suomalaisten naisräppäreiden haastattelupätkiä kokoava teos ajautui lukulistalleni, ja mielestäni se oli kiinnostavaa luettavaa siitä huolimatta. Suosittelisin eri alojen naisista kiinnostuneille, ja tietysti myös räppiä kuunteleville. 3/5


 Hitomi Kaneharan Käärmeitä ja lävistyksiä on aivan mahdoton arvosteltava. Kirja kertoo Japanin nuorison erilaisesta puolesta, jota ei kuvata läheskään yhtä usein kuin siistejä koulupukunuoria. Hyvin ohuen kirjan kansien väliin mahtuu tatuointeja, lävistyksiä, syömishäiriön poikasta, seksuaalista hyväksikäyttöä, ainakin yksi murha ja vaikka mitä muuta. En voi sanoa nauttineeni kokemuksesta, mutta kirja on japanilaiseksi teokseksi todella mielenkiintoinen. Lukekaa omalla riskillä. 3/5


 Kirsi Vainio-Korhosen Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa - Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa kertoo nimensä mukaisesti seksityöläisistä 1800-luvun alussa, tarkemmin ottaen ajanjaksossa jossa lukuisia naisia pakotettiin käymään säännöllisesti sukupuolitautitesteissä. Kirja on täynnä asiaa olevaksi tietokirjaksi todella nopealukuinen ja todella kiinnostava! Rajattu ajanjakso on selkeä ja kirjaa on helppo seurata. Tärkeä kirja. 4/5


 Natasha Nganin Girls of Paper and Fire kertoo fantasiamaailman kuninkaan "paperitytöistä" joista kaksi rakastuukin toisiinsa kuninkaan sijaan. Vaikka kyseessä onkin f/f -romanssi, en pitänyt kirjan siitä aspektista ihan mielettömästi. Juoni ja fantasiamaailma sen sijaan olivat upeita. Jos Audrey Coulthurstin Of Fire and Starsin romanssi ja tämän kirjan maailma sidottaisiin yhdeksi kirjaksi, se olisi varmasti maailman täydellisin fantasia tyttörakkaudella. 4/5


 Elizabeth Acevedon Runoilija X:stä on oma postauksensa täällä. 3/5


Luin Sarah J. Maasin A Court of Thorns and Rosesin uudestaan, sillä käytän sitä kandissani materiaalina (siitä ehkä joskus lisää!). Aiempi arvostelu löytyy täältä. Kriittisemmän lukukerran myötä aiempi 3½ tipahti kakkoseksi. Kirja kertoo ihmistytöstä Feyresta, joka joutuu rangaistuksena asustamaan keijujen kanssa tapettuaan vahingossa sudeksi naamioituneen keijun. Kirjan romanssi häiritsi minua tällä kertaa aivan liikaa antaakseni edes sen kolme tähteä, mutta ehkä tästä joskus vielä lisää? 2/5

 Kevin Kwanin Rich People Problems on päätösosa Crazy Rich Asians -sarjalle, ja millainen päätösosa se olikaan! Sarja kertoo lyhyesti kuvattuna todella, todella, todella rikkaista singaporelaisista (ja muistakin aasialaisista). Hauskan ironinen sävy on edelleen havaittavissa, mutta kirja herättää edeltäjiänsä enemmän aitoja tunteita. 4/5


 Vilja-Tuulia Huotarisen Heistä tuli taiteilijoita kertoo fiktiivisiä lyhyitä tarinoita oikeista suomalaisista tytöistä, joista kirjan nimen mukaisesti tuli taiteilijoita. Kirja jää todella pintapuoliseksi, mutta sen muoto on ihan kiinnostava aiemmin lukemiini "satukirjoihin" verrattuna. Nopea välipala. 2½/5


 Seuraavaksi pääsemmekin tietokirjaan, jonka aiheesta jopa tiedän jotain! Virve Fredmanin Täydellinen iho - opas korealaiseen ihonhoitoon on ollut tutkassani jo jonkin aikaa, sillä olen lueskellut Virven blogia jonkin verran sekä oleillut Facebookin K-beauty Suomi -ryhmässä sekä käyttänyt korealaista ja japanilaista kosmetiikkaa.... ööö... ehkä kaksi vuotta? Toisin sanoen, aloittelijaopasta en enää tarvitse, mutta silti kirjassa on hyvää tietoutta kokeneemmillekin. Virven suhtautuminen kosmetiikkaan on huomattavan positiivinen yleiseen suomalaiseen ilmapiiriin verraten, joten jo sen takia kirja oli hieman erilainen kokemus. Etenkin aloittelija saanee tästä paljon irti. Plussaa siististä kuvituksesta. 3/5


 Katja Tikan, Elina Maaniityn ja Iisa Aaltosen Punaisten lyhtyjen Helsinki + prostituutio pääkaupungin historiassa ilmestyi lukulistalleni Musta-Maijan ja Kirppu-Kaisan jälkeen, mutta ei ole ehkä kirjana niin onnistunut. Kirjan ote on hieman epämääräisempi ja juttu pomppii miten sattuu, mutta sisältö on yhä mielenkiintoista. Kirjan kuvitus jäi paremmin mieleen kuin aiemmin mainitun vastaava. 3/5


Annoin John Greenille uuden mahdollisuuden vuosien jälkeen Turtles All the Way Downin muodossa. Kirja kertoo OCD:sta kärsivästä Azasta ja kadonneesta miljardööristä. Kirjan ehdottomasti parasta antia ovat Azan ahdistuneet ajatukset, mutta juonta ei juuri ole ja siitä vähästä juonesta jonka näin, en pitänyt. Kirjan teinit ovat tuttuun tapaan aivan liian viisaita ollakseen todellisia. Kirjan "romanssi" oli aika huono ja turha. Luettava pysäyttävän hyvän  mielenterveysrepresentationsa vuoksi, mutta kirjana muuten huti. 2½/5


 Katja Kokon Kuulaan kaunis: korealainen ihonhoito on toinen tänä vuonna julkaistu kirja korealaisesta kosmetiikasta. En tunne Kokkoa ennestään mistään, mutta ilmeisesti hän on jonkin sortin tunnettu henkilö. Kirja kauppaa vähemmän tiettyjä tuotteita ja enemmän k-beautyn ideologiaa, joten tämä kirja on ehkä vielä enemmän suunnattu asiaan hieman varovammin suhtautuville. Itse asiassa Kokko promoaa paljon luonnonkosmetiikkaa, mitä taas Korean suunnalla ei kamalastti ole tarjolla. Kirja onkin ehkä enemmän "opas Katja Kokon ihonhoitorutiiniin" kuin mikään syväluotaava k-beauty-teos. Kirjan lukee hetkessä, ja sen lista erilaisista ainesosista vaikutuksineen oli riittävän kiinnostava että teos on lukemisen arvoinen. 2/5


 Naomi Aldermanin Voima on aikuista dystopiaa, mitä ei tulekaan luettua kamalan usein. Voimassa kaikille nuorille tytöille ilmestyy sähköinen voima, jota käyttäen naiset kollektiivisena ryhmänä pääsevät miesten niskan päälle. Voima on myös hieman hankala arvosteltava. Ennen kaikkea se on onnistunut tutkielma tämän voiman konseptista. Hahmoilla ja tarinalla sitten ei olekaan niin väliä. Kirjan raiskauskulttuuriviittaukset olivat välillä ehkä hieman liian raskaalla kädellä annosteltuja, mutta mielestäni kirja on kaiken kaikkiaan voimakas, joskaan ei ehkä uusi suosikkini. 3½/5


 Raisa Porrasmaan Temppelin hämärästä matsurin vilinään - nojatuolimatka Japanin kulttuurihistoriaan oli yllättävän hidas lukukokemus. Japanin historia on kiehtovaa, mutta jotenkin se kaikki oli kuvattu todella hankalasti seurattavassa muodossa. Nimiä ja paikkoja vilisee siihen tahtiin, etteivät ne pysy mitenkään mielessä. Plussana kirjassa on Pertti Artturi Asikaisen kauniit valokuvat. Kiinnostava sisältö, muodossa olisi ollut vielä parantamisen varaa. 2/5


Tartuin helmikuun loppupuolella hetken mielijohteesta Holly Bournen Oonko ihan normaali? -kirjaan. Trilogian aloitusosa kertoo OCD-diagnosoidusta Eviestä uudessa koulussa, jossa hän solmii uusia ihmissuhteita. Ahmin kirjan hetkessä ja varasin heti kirjastosta sarjan seuraavan osan. Evien ääni on hurjan hauska ja sairauden oireillessa melko rankkakin. Hyvin kirjoitettu kevyempi nuortenkirja mielenterveysaiheella, joskin puolikas piste lähtee kirjan romansseista, sillä niissä ei ole vain mitään tunnetta ja niitä on mielestäni aivan liikaa. 3½/5

Lopuksi jatkoin Ryohgo Naritan Durarara-ranobesarjaa sen kakkososalla. Lyhyesti sarja kertoo Ikebukuron oudoista ihmisistä ja tapahtumista. En ole yleensä kamalan kiinnostunut ranobeista, mutta Durarara on poikkeus. Nauroin kirjalle useampaan otteeseen, sillä Narita käyttää kieltä hauskasti ja yllättävilläkin tavoilla. Jatkan sarjaa heti kun saan aikaiseksi ostaa lisää osia. 4/5

Lukemani mangat (näitä on aivan liikaa, joten merkkaan suosikkini asteriskilla *):

  • After Hours 3
  • Ten Count 6
  • A Girl's Melancholy
  • Kase-san and Shortcake *
  • Kase-san and an Apron *
  • Kiss and White Lily for My Dearest Girl 1
  • Now Loading
  • Hitorijime My Hero 1*
  • Gabriel Dropout 1*
  • Yuri Is My Job 1*
  • Citrus 1
  • Love Full of Scars (Psyche Delico)
  • My Solo Exchange Diary 2*
  • 10 Dance 1
  • Jumping 4
  • Kase-san and Cherry Blossoms*

TBR

Maaliskuussa tahtoisin lukea ainakin nämä kirjat:

  • Marissa Meyer: Scarlet
  • Amber Smith: The Way I Used to Be
  • Sini Helminen: Maan povessa
  • Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen?
  • J.K. Rowling: Harry Potter and the Order of the Phoenix