Hel-YA 29.9.2018

Ekaa kertaa tapahtumaraporttia! Tämän vuoden Hel-YA (Helsinki Young Adult Literary Convention) oli tosiaan ensimmäinen kirjatapahtuma, johon olen koskaan uskaltanut osallistua. Näin ollen tapahtumaraporttien formaatti on vielä jokseenkin hukassa, sori siitä. Harkitsin vakavasti tapahtumaa viime vuonnakin, mutta lopulta en päätynyt mukaan. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin Kulttuuriareena Gloriassa ensimmäistä kertaa, joten paljon uutta oli varmasti toisen kerran vierailevillekin.

Jos kuva ei jostain syystä toimi, tapahtuman someista löytyy ohjelmakartta myös

Viihdyin oikeastaan koko tapahtuman ajan salissa katsomassa puheohjelmaa. Ensimmäiseen ohjelmaan, "Vapaus & vastarinta: Dystopia. Nyt", pääsin noin 20 minuuttia myöhässä, joten en aivan saanut ohjelman pointista kiinni. Keskustelun osallistujista K.K. Salongi ja Helena Waris eivät olleet lainkaan tuttuja nimiä. ja esikoiskirjailija Nonna Wasiljeffiltä olen lukenut sen ensimmäisen Loukkupojan, mutta en juurikaan pitänyt siitä, Ohjelma oli varmasti kiinnostavampi dystopiafaneille, mutta kirjailijat ovat yleensä aina mielenkiintoista kuunneltavaa, joten en ollut mitenkään erityisen tylsistynytkään. Ohjelmasta en muista enää hirveästi, mutta ainakin viimepäiväinen aborttikeskustelu ja sen Handmaid's Tale -vibat nousivat esille.

Seuraava ohjelma "Feminismi 1918/2018: Mikä muuttui sadassa vuodessa?" Laura Lähteenmäen ja Anu Holopaisen kanssa olikin enemmän heiniäni. Ainoa taivas -kirjan äskettäin julkaissut Essi Ihonen jäi pois sairauden takia, mikä oli harmi, sillä pidän Ainoasta taivaasta melko paljon. Lähteenmäki ja Holopainen olivat kuitenkin mielenkiintoista kuunneltavaa, ja nyt haluankin lukea etenkin Lähteenmäen Yksi kevät -kirjan joka kertoo Suomen sisällissodasta viiden punaisen tytön silmin. Samainen aborttikeskustelu nousi väistämättä esiin tässäkin puheenvuorossa, sillä raskaus ja/tai abortti on keskiössä näiden kolmen kirjailijan uusimmissa teoksissa. Satuinpahan myöhemmin samana päivänä vielä bongaamaan Holopaisen Ihon alaiset -kirjan parilla eurolla Akateemisessa kiejakaupassa, joten luonnollisesti minun oli pakko ostaa se omakseni. Vaikka olenkin kirjojen ostokiellossa. Hups.

Seuraavaksi oli vuoro puhua kirjojen sovituksista ohjelmassa "Tästä tulis hyvä leffa!, Kirjasta sarjaksi/leffaksi/näytelmäksi", jossa puheenvuoron saivat Elina Rouhiainen ja Emmi Itäranta. Alunperin osallistujana oli myös Aleksi Delikouras, joka ei jostain mystisestä syystä saapunut paikalle. Tämä oli yksi ohjelmista joita odotin tapahtumassa eniten, sillä luin ihan pari päivää sitten Emmi Itärannan Teemestarin kirja -kirjan, ja pidin siitä paljon. Elina Rouhiaisenkin tuotanto on mieleeni, joten ohjelma oli ensimmäinen jota seurasin täysillä. Väki-sarjan tv-sarjasta (tai sen mahdollisuudesta) tiesin toki minäkin, mutta en ollut tietoinen Teemestarin kirjan kolmesta näytelmäsovituksesta ja tsekkiläisestä radiokuunnelmasta (!). Kaiken kaikkiaan mielenkiintoista settiä siis.

Tältä siellä näytti, basically

Demin kirjoituskilpailun palkintojenjaon ja YA-palkintojen julkistuksen jälkeen oli ihka aidon paneelikeskustelun aika. "Mikä (kaikki) ottaa päähän nuortenkirjakeskustelussa?" -ohjelmaan osallistuivat nuori lukija Maiju Koivula, kirjatubettaja "Kalenterikarju" (joka muuten turhaan vähätteli kanavaansa, ainakin minä olen hyvinkin törmännyt hänen videoihinsa), Bookish tea party -kirjabloggaaja sekä kirjavinkkari/kirjastonhoitaja/kirjailija Sini Helminen. Ensinnäkin, oli tosi kiva nähdä Sini Helminen livenä, nyt kun olen hänen ja Elina Pitkäkankaan For YA -videoita katsellut. Kaikilla oli omalta osaltaan mielenkiintoista sanottavaa aiheeseen, joka nyt ei tietenkään minua henkilökohtaisesti koske kuin sen verran, että olen "aikuinen" joka lukee nuoremmille suunnattuja kirjoja. Ikuisuusongelmaa nuorten lukemattomuudesta ja aikuisten tietämättömyydestä ei paneeli ratkaissut, mutta ei myöskään tuntunut täysin siltä samalta vanhalta jankkaamiselta.

Paneelin jälkeen lähdin pariksi tunniksi tekemään huonoja (kirja)ostoksia ja pyörimään tyttöystäväni kanssa muuten vaan Helsingissä, kunnes oli aika lähteä kotiin lopullisesti. Mainittujen ohjelmien lisäksi salissa pyöri tervehdyksiä äskettäin/lähitulevaisuudessa suomennetuilta kirjailijoilta, joista en kylläkään muista enää kamalasti, vaikka taisin nähdä samat pätkät kolme kertaa... Ilahduttavin heistä oli V.E. Schwab, jonka A Darker Shade of Magicin olen lukenut, ja toivottavasti pääsisin joskus trilogian loppuunkin. Kiva että käännöksen myötä keväällä 2019 toivottavasti suurempi joukko suomalaisia päätyy lukemaan Schwabin kirjoja!

Muuhun oheisohjelmaan en tutustunut, mutta mainittakoon vielä se, että tapahtumapaikalle saapuessa jaettiin lahjakasseja, joissa oli pari kirjaa ja kirjanmerkkiä. Kaikki (?) saivat Jennifer Mathieun Näpit irti! -kirjan ennakkokappaleen, joka tunnetaan myös alkuperäisnimellään Moxie. Lisäksi omassa kassissani oli Theo Lawrencen Salatun voiman kaupunki, jota en itse asiassa ollut koskaan nähnytkään, mikä oli ihan jännittävää. Kiitos lahjuksista!

Ilmaista krääsää + samalta reissulta hankkimani kahden euron Ihon alaiset

Jos nyt jotain kritiikkiä pitää antaa, niin tapahtumapaikan puolesta salissa oli ehkä vähän turhankin viileää. Sille tuskin voi mitään, mutta takki kannattaa jatkossakin pitää mukana. YA-äänestys taas saattoi jäädä monilta osallistumatta, sillä sen formaatti oli jokseenkin kummallinen. Ensi kerralla kenties joku ihan perus kyselylomake fb/twitter-yksäreiden sijaan? Muutenkin pienoisia kommelluksia tapahtui oletettavasti uuden tapahtumapaikan takia, mutta ei mitään suurta. Unelmissani tapahtuma laajentuisi vielä lisää ja saisi suuremmat tilat ja hieman laajempaa kirjamyyntiä itse tapahtumaan. Ehkä vielä joskus edes puoliksi Amerikan malliin?

Kaiken kaikkiaan Hel-YA on hyvä tapahtuma. YA-kirjoista kiinnostuneille se on teknisesti ottaen ainoa tapahtuma, mutta siltikin tsekkaamisen arvoinen, mikäli ei asu ihan mielettömän kaukana Helsingistä.

Patrick Ness: The Rest of Us Just Live Here

Kuten olette ehkä huomanneet, olen naurettavan jäljessä postauksissani. Luin kesällä "liikaa" kirjoja enkä ihan tällä yksi postaus viikossa -tahdillani ole ehtinyt korjata tilannetta. Tässä näemme sen seuraukset jälleen kerran, eli arvostelu heinäkuussa lukemastani kirjasta syyskuussa! Oli miten oli, luin Patrick Nessin The Rest of Us Just Live Here -kirjan lukuhaasteen ulkopuolella, ja kirja osoittautui hienoiseksi pettymykseksi.

Oletko koskaan miettinyt, millainen kirja kertoisi Valitun Ihmisen naapureista, niistä tavallisista ihmisparoista jotka elävät outojen tapahtumien myrskynsilmässä täysin tietämättöminä? The Rest of Us Just Live Here kertoo juuri tämän tarinan. Kirjassa Aivan Tavallinen Teini Mikey haluaisi vain valmistua lukiosta ja kenties pussata ihastustaan Hennaa, mutta oudot indie-lapset (eli oudosti nimetyt nuoret, jotka ovat niin chosenoneja että muodostavat keskenään omanlaisensa joukon) tuntuvat puuhaavan jotain outoa.

Kirjan idea kuulosti kiinnostavalta paperilla, mutta lopulta minulle jäi fiilis siitä, ettei ideasta otettu aivan kaikkea irti. Olen nähnyt kirjasta yllättävän hyviäkin arvioita, mutta minun mielestäni kirja on NIIN mallia "setä kirjoittaa nuortenkirjoja". Nuorten elämän triviaaleja ongelmia lähinnä pilkataan, eikä kovin hauskasti tai kiinnostavasti. Vakavammatkaan osat eivät toimi, sillä "tavallisten" ihmisten ongelmina käytetyt anoreksiat ja muut (mielen)terveysongelmat sun muut tuntuvat lähinnä välineiltä kuvata että hei, nää on niitä oikeita ongelmia. Kirja on ilmiselvästi satiirinen, mutta Nessin satiiri on yhtä kulunutta kuin oikeat ya-tropeet, ettei siitäkään aspektista oikein saa mitään irti.

Yksi suurimpia ongelmia kirjoissa minun mielestäni on turha romantiikka. The Rest of Usissa Mikeyn ja Hennan välinen kemia on mielestäni täysin olematonta, eivätkä muutkaan romanttiset suhteet ole oikein sen parempia. Eniten romanttista latausta on Mikeyn ja hänen parhaan kaverinsa Jaredin välillä, ja he sentään ovat pelkkiä kavereita! Hahmot jäävät ylipäätään latteiksi, ja etenkin Mikey on erittäin epäpidettävä.

Kirja on ilmeisen inspiroitunut esimerkiksi Buffy the Vampire Slayeristä, mutta Buffyn hauskuus on tipahtanut pois. En ole varma kirjan indie kids -pilkan toimivuudesta, kun monesti spefi-tarinoissa (myös Buffyssa!) yliluonnollisuudet toimivat metaforina tai muuten vain ovat rinnastettavissa oikean elämän ongelmiin. The Rest of Usissa kaikki maailman pelastamishässäkkä toimii vastakohtana tavallisten ihmisten perhedraamalle ja mielenterveysongelmille, mutta mielestäni kumpikin näistä on ihan yhtä tärkeää... Kenties kirja on voimauttava lukukokemus oman elämänsä uniikeille lumihiutaleille, sillä satiirina en edelleenkään saanut siitä mitään irti.

Kaiken kaikkiaan kirja onnistuu todistamaan sen, että muistakin kuin valituista lapsista voi kirjoittaa. Ainakin näin käsiteltynä aihe vain jää melkoisen latteaksi ja yksinkertaisesti tylsäksi. Toisaalta, en lähtökohtaisesti välitä satiirista muutenkaan. Ehkä en vain tajua. Annoin kirjalle hieman armoa arvosanassa siksi, koska pidän Jaredista ja kirjan ideasta. En kuitenkaan välttämättä suosittelisi kirjaa juuri kenellekään.

Julkaisuvuosi 2015
Walker Books
317 sivua
Kirjastosta
Englanniksi

2/5

Tove Jansson: Kesäkirja

Get Your Grill on – Read a book that features summer recipes or outdoor summer activities
Backyard BBQ – Read a book that features a family reuniting or hanging out for the summer
Sand Between My Toes – Read a book that takes place in or around a beach/ocean

Tove Janssonin Kesäkirja osui niin täydellisesti useampaan kohtaan Goodreadsin kesälukuhaasteessa, puhumattakaan kirjan lyhyydestä, että minun oli melkein pakko lukea se. En ole aiemmin lukenut Tove Janssonilta mitään, en edes Muumi-kirjoja, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Näin ollen en voi juuri verrata Kesäkirjaa esimerkiksi Muumeihin, mutta nautin kirjasta lopulta kovasti.

Kesäkirja kertoo lyhyitä kertomuksia Sophian, tämän isoäidin ja isän kesästä pienellä saarella. Keskiössä on ennen kaikkea Sophian ja isoäidin suhde, kommellukset ja keskustelut. Kesään kuuluu niin hauskoja seikkailuja kuin hirvittäviä myrskyjäkin, mutta kotiinpaluu odottaa joka kesän lopussa.

Kirja pääsi yllättämään positiivisesti, vaikka en tietenkään odottanut sen olevan huonokaan. Kirja on ihan supertunnelmallinen. Vaikka saaristoelämä on hyvin kaukana minun elämänpiiristäni, kirjan luomat mielikuvat ovat niin eläviä, että aivan kuin olisin vieraillut kiejan saarella! Koska kirjan aihe on niin luonnonläheinen ja tavallaan ajaton, kirjan ilmestymisaika on helppo unohtaa. Kirja on julkaistu yli 40 vuotta sitten, mutta se puhuttelee edelleen - Nyt ilmastonmuutoksen ja muiden kauhujen aikana kirja on jopa aiempaa tärkeämpi.

Kirjan kiinnostavinta antia ovat sen kaksi päähenkilöä. Sophia ja isoäiti ovat totta kai hyvin eri ikäisiä, ja se näkyy heidän keskusteluissaan ja muissa tapahtumissa. Hahmot ovat hyvin kokonaisia. Heillä on pidettävät ja myös ärsyttävät hetkensä. Hahmot ovat siis tasapainoisia. Hauskasti myös mielestäni kirjaa voivat lukea niin nuoremmat kuin vanhemmatkin, ja saada siitä eri asiat irti - samoin kuin miten Jansson kuvaa Sophian ja isoäitinsä kommelluksia.

Julkaisuvuosi 2014 (1972)
WSOY
135 sivua
Kirjastosta
Suomeksi

5/5

Elokuun luetut (Goodreads Ultimate Summer Reading Challenge + muut)

Tänä vuonna lukemieni kirjojen luultavasti suurin boostaaja, eli Goodreads-lukuhaaste loppuu tähän postaukseen. Tulen totta kai kirjoittamaan ja julkaisemaan paljon arvosteluja elokuun kirjoista, mutta syyskuun wrap-upissa tulee olemaan melko suunnittelemattomia kirjoja, luultavasti. Elokuukin onnistui varsin hyvin, sillä sain kaikki yrittämäni haasteet täytettyä. Yhteensä luin 12 kirjaa ja 5 mangapokkaria.

Girl Power: Read a book about feminism or written by a feminist

Tallulah Pomeroyn A Girl's Guide to Personal Hygiene: True Stories, Illustrated osui silmääni varmaankin jostain toisesta kirjablogista, ja varsin pienen kokonsa vuoksi valitsin sen tähän haasteeseen. Kirjaan on koottu joukko Pomeroyn luomaan Facebook-ryhmään kirjoitettuja ällöttäviä tunnustuksia aivan tavallisilta naisilta. Kirja tulee luettua hetkessä, mutta sen sisältö ei ole täysin luettavissa ilman inhoreaktioita ja lisäksi pohdintaa siitä. miksi tämä asia inhottaa minua. Loppujen lopuksi ainakin itse koen suurimman osan kirjan tunnustuksista ällöttäviksi ihan kenen tahansa tekeminä (ja etenkin jos asian tuo esille julkisesti), myös miesten. Kirja voi kuitenkin olla ihan mielenkiintoinen herätys ihmisille, jotka ovat tiedostamattaan jumissa "naiset eivät tee asiaa x" -ajatusmallissa. 3/5

Life is a Highway: Read a book that features a road trip

Time of Our Lives: Read a book in which the characters go on an adventure

Jennifer Nivenin All The Bright Places oli hyvin suosittu kirja ilmestyessään vuonna 2015, mutta nyt se on ainakin Goodreads-arvosteluistaan päätellen kohdannut melkoisia soraääniä. Kirja kertoo Violetista ja Finchistä, jotka tapaavat koulun katolla kumpikin ilmeisesti itsetuhoisissa aikeissa. Nuoret selviävät kattokohtaamisestaan ja päätyvät tekemään yhdessä kouluprojektia, jonka takia he joutuvat kiertämään oman osavaltionsa "ihmeitä". Kirjaa on haukuttu sen mielenterveysongelmien representaatiosta. Finch tuntuukin hieman siltä, kuin kirjailija olisi googlannut taudin oireet ja luonut hahmon pelkästään niitä käyttäen. Kyseenalaisista hahmoista ja hetkistä huolimatta kirja on ihan sujuva ja toimiva kokonaisuus. Harmi, että mielenterveysongelmien harkitsematon käyttäminen draaman luomisessa jättää lukijan suuhun melko pahan maun. 2½/5.

My, What Big Teeth You Have – Read a book that puts a spin on a well-known fairy tale 

Juri Nummelinin toimittama Sadan vuoden unet: Satuja aikuisille -novellikokoelma oli kiinnostava lukukokemus. Kuten aina kokoelmien kanssa, osa tarinoista oli muistettavampia ja pidettävämpiä kuin toiset. Mieleen kirkkaimmin jäi Johanna Sinisalon Hannu ja Kerttu -uudelleenkerronta Hantta ja Kertsi, jossa sadun kuvasto liittyy saumattomasti vähän nykyaikaisempaan lasten kaltoinkohteluun. Välillä en oikein saanut kiinni, mitä tarinaa mikäkin novelli mukailee, mutta onneksi kirjan lopussa on jokaisen kirjailijan omia mietteitä tarinastaan ja saduista ylipäänsä. Sainpa kokoelmasta muutaman vinkin kirjailijoista, joiden teoksiin voisin joskus tutustua. 3/5

Heinäkuun tapaan luin elokuussakin yhden kissakirjan. Bo Söderströmin Mitä kissalla mielessä kokoaa yksiin kansiin useita kissoihin ja niiden käytökseen liittyviä tutkimuksia ja niiden tuloksia. Miten tulkitsen kissaani? -opukseen verrattuna tässä kirjassa on ainakin minulle uutta sisältöä huomattavasti enemmän. Lisäksi on pakko mainita kirjan huomattavan hienot kissakuvat. Lisätietoa karvaisen kämppikseni käytöksestä ja söpöjä kuvia, mikä voisi olla parempaa? 3/5

Memories: Read a book that you bought while on vacation

John Tiffanyn, Jack Thornen ja J.K. Rowlingin näytelmä Harry Potter and the Cursed Child, eli "kahdeksas Potter-tarina" on surullisenkuuluisa kertomus Harryn ja kumppaneiden jälkeläisten seikkailuista. En usko "X'n poika"-konseptiin missään jatko-osassa, ja hyvin se ei toimi nytkään. Vanhat hahmot käyttäytyvät kummallisesti ja uudet hahmot ovat Dracon poikaa Scorpiusta lukuunottamatta tyhjiä mutta ärsyttäviä kuoria. Tarina on suoraan sanottuna aika kehno, enkä voi sanoa arvostavani hyvin ilmeistä queerbaittausta Harryn pojan Albuksen ja Scorpiuksen välillä. Voi toki olla, että näytelmänä tarina toimii paremmin. 1½/5

Magdalena Hain Kolmas sisar -fantasiaromaani myytiin minulle jutuilla siitä, miten huomattava osa kirjan hahmoista on panseksuaaleja. Kirja kertoo Mustan ja Valkoisen noidan lapsista Lunesta ja Cielistä, jotka pakenevat maahan erikoiseen kouluun Cielin saatua epämiellyttävä laulu, tieto siitä, millainen noita hänen on määrä olla. Valitettavasti minun oli vaikea paikantaa päätytöistämme kamalasti mitään ei-heteroseksuaalisia tunteita, sillä kummankin love interestit ainakin ekassa osassa ovat miehiä. Vähän hukkaan heitettyä potentiaalia mielestäni. Muutenkin kirja on vähän turhan pitkä ja laahaava, ottaen huomioon ettei siinä tapahdu ihan kamalan paljon. Ehkä sitten kirjan varsinaisessa arvostelussa lisää negailua ja sitten puolestaan jotain positiivistakin, kunhan saan sen kirjoitettua. 3/5

Stranded: Read a book that takes place on an island or in which the characters find themselves stranded

Ennen Banana Yoshimoton Kitcheniä en ole muistaakseni lukenut yhtäkään japanilaista romaania. Kitchenin ensimmäiset kaksi tarinaa kertovat Mikagesta, joka jää täysin orvoksi isoäitinsä kuoltua. Iloa elämäänsä Mikage saa ennen kaikkea ruoanlaitosta, kuten kirjan nimestä voi päätellä. Kitchen on ihastuttavan yksinkertainen, mutta kuitenkin tunteellisesti rikas teos. En voi käsittää, miten Japanissa osataan kuvata arkisia asioita niin lumoavasti. Uskallan ehkä laskea Kitchenin yhdeksi suosikkikirjakseni tälle vuodelle. 4/5

Diversify Yourself – Read a book by an author of colour 

Angie Thomasin The Hate U Give todennäköisesti ansaitsee oman postauksensa, sillä tuskin saan siitä mitään järkevää sanottua näin lyhyessä tilassa. Black lives matter -liikkeeseen perustuva teos alkaa, kun Starr näkee lapsuudenystävänsä Khalilin kuolevan täysin viattomanapoliisin luodista. Sanomattakin lienee selvää, että kyseessä on varsin tärkeä kirja etenkin nuorille suunnattuna. Kirja on raskaasta aiheestaan huolimatta viihdyttävä ja nopeasti luettava. Kirja saa lukijansa ajattelemaan olematta saarnaava. Tässä lienee niitä harvoja kirjoja, jotka toivoisi kaikkien ihmisten lukevan. 5/5

Jenny Lawsonin Furiously Happy: A Funny Book About Horrible Things on teos, johon jälleen kerran oletettavasti törmäsin pari vuotta sitten booktubessa. Jenny Lawson ilmeisesti tunnetaan blogistaan kirjan ulkopuolella, mutta minulle tämä kirja on ensikosketus Lawsonin elämään ja tapaan käsitellä mielenterveysongelmiaan. Minulla oli suhteellisen kovat odotukset kirjaa kohtaan, ja se ei oikein kohdannut niitä. Lawsonin jutut eivät ole yleensä kovinkaan hauskoja, ja omituiset kommellukset kuulostavat niin feikeiltä, että lukija alkaa epäilemään, että mikä Lawsonin teksteissä pitää oikeasti paikkansa.

Kirjassa on hyviäkin huomioita välillä, mutta kaikki "OMG olen niin random ja outo, rawr" -tason jutut ovat todella väsyttäviä. Sentään Lawsonin tekstiä on yleensä aika kivutonta lukea, ja näin ollen kirja on ohi nopeasti. Kenties näillä teemoilla vitsailu ei vain ole makuuni, kenties Lawson vain teki sen huonosti. Ken tietää. 2/5

Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan Sensored Reality -trilogian aloitusosa Beta tuli lukulistalleni täysin puskista, eikä minulla juuri ollut odotuksia sitä kohtaan. Beta kertoo Meri-Tokiosta isänsä kuoltua Helsingin kaupunkisaareen muuttaneesta Bugista, joka saa tilaisuuden betatestata varsin mullistavaa uutta pelikonsolia. En alunperin osannut yhdistää kannen ihmistä päähenkilöön, joten minulle tuli yllätyksenä, että Bug on tyttö. Mikä mukava yllätys se olikaan! Bug menee sellaisesta perus miespuolisesta self-insert nörttihahmosta, mikä on hauskaa young adult -naispäähenkilöltä.

Kirjan juoni on menevä, joskaan ei aina kaikista järkevin. Japani näkyy kirjassa monessa asiassa, mikä on mielestäni outoa. Etenkin alkupuoliskolla outoa termidroppailua on todella paljon. Kaiketi kirjasta voi joku oppia uutta Japanin historiasta ja kulttuurista. Populaarikulttuuriin ei tosin kosketa kuin pelien kautta. Yllätyksekseni kirja onnistui koukuttamaan minut niin, että odotan innolla sarjan toista osaa, joka ilmestynee ensi vuoden puolella. 4/5

Salla Simukan Sytytä valot!/Sammuta valot! -kääntökirja sisältää lyhyitä kertomuksia nuorten elämästä. Sytytä valot -puolella kertomukset ovat kauniita, Sammuta valot -puolella taas kauheita. Suosikkejani olivat yllättäen Sammuta valot -kertomukset, jotka olivat paikoitellen hyvinkin hyytäviä. Jotkut kertomukset muodostavat keskenään parin, esimerkiksi alkavat samalla tavalla ja loppuvat hyvin eri tavoin. Aikuiselle lukijalle kertomukset ovat ehkä vähän liian teinejä, mutta varmasti nuoremmat lukijat saavat kirjasta enemmän irti. Plussapisteitä kauniista kansista. 3/5

Lucky to Have You: Read a book that you picked up at a library sale or thrift store

Siiri Enorannan Surunhauras, lasinterävä kertoo esimerkiksi Surukauriin kansalaisesta Ulista, jolle on luvattu paljon surua, sekä Sarastuksen prinsessa Sadeiasta, joka saa kaiken tahtomansa. Kuvauksesta voikin päätellä, että juoni poukkoilee moniin suuntiin. Näkökulmia olisi voinut vähän tiivistää, mutta kaiken kaikkiaan kirja on enemmän mieleeni kuin Enorannan Nokkosvallankumous. Tykkään fantasiamiljöistäni ehkä hieman vähemmn utuisempina, mutta lukukokemus oli pääosin positiivinen. 3½/5

Lisäksi luin Dokuro Jaryun Sugar Milk -bl-mangan, Kaoru Morin Aron morsiamet 9 -pokkarin, Moyoco Annon Sugar Sugar Rune 7 -pokkarin, Natsuki Takayan Fruits Basketin osan 16 sekä Yuhta Nishion After Hours 2 -pokkarin. After Hours 2 toteuttaa nämä haasteen kohdat:

Let's Get It On: Read a book that features falling in or out of love
It's 12 o'clock Somewhere: Read a book that takes place in a bar or heavily features drinks/drinking.

Aron morsiamet 9 taas tämän kohdan:

One and Done: Read a book that you can finish in a day

Kaiken kaikkiaan sain luettua melkein kaikki haasteet. Jätin äänikirjahaasteen, choose your own adventure -haasteen ja nudistikirjahaasteen tekemättä, mutta muita en ainakaan muista skipanneeni. Kiitos tämän lukuhaasteen luin sellaisia kirjoja, joita en olisi muuten lukenut. Jotkut niistä osoittautuivat yllättävän hyviksikin, kuten Tove Janssonin Kesäkirja sekä Banana Yoshimoton Kitchen. Kuukauden päästä sitten tavallisemmissa tunnelmissa!

TBR

Syyskuussa minun on tarkoitus lukea ainakin nämä teokset:

• Kevin Kwan: Crazy Rich Asians
• Nonna Wasiljeff: Loukkupoika
• Sarah Crossan: Yksi
• Essi Ihonen: Ainoa taivas
• Elina Rouhiainen: Uhanalainen

Nina LaCour: Välimatkoja

Nina LaCourin Välimatkoja, tai We are Okay niin kuin olen englanninkielisessä kirjainternetissä tottunut näkemään, ei kuulu lukuhaasteeseni, mutta päädyin sen lukemaan kirjastosta bongattuani. Kirjan ihastuttava kansi on pidetty samana kuin alkuperäisversiossakin, joten se olikin melko helppo bongata verkkokirjastosta uusien kirjojen joukosta.

Välimatkoja kertoo Marinista, joka kirjan alussa odottaa ystäväänsä Mabelia kylään yliopiston asuntolaan, jossa tämä on viettämässä joululomaansa täysin yksin. Marinilla on paljon asioita jotka hän haluaisi Mabelille kertoa, mutta jostain syystä kaikki on vaikeaa. Välimatkoja on kuvaus yksinäisyydestä, paranemisesta ja menneiden hyväksymisestä.

Koska kirja on hyvin lyhyt, vain päälle 200 sivua, se toimii nopeana välipalana. Siitä huolimatta kirjan kansien väliin on saatu hyvin paljon koskettavaakin sisältöä. Kun contemporary-kirjojen keveydestä puhutaan, Välimatkoja on jossain hömpän ja raskaan välimaastossa. Se on kevytlukuinen, mutta silti ajatuksia herättävä.

Teoksen pääpointti minulle ei oleniinkään tarina, vaan kaikki pienet arkiset asiat. LaCourin tapa kuvata yksinäisyyttä on hyvällä tavalla kivuliasta. Marinin tunteet ovat vahvasti samaistuttavia ja hänen tarinansa puhutteleekin minua henkilökohtaisesti melko paljon. Jos olet koskaan tuntenut itsesi yksinäiseksi tässä maailmassa, suurella todennäköisyydellä saisit tästä kirjasta jotain irti.

Jostain syystä minun oli kuitenkin aluksi hieman vaikeaa päästä kirjassa alkuun, mutta loppua kohden minun oli puolestaan vaikea lopettaa. Kaikesta ylistyksestäni huolimatta se ei myöskään ole täyden viiden tähden kirja. En osaa paikantaa tekijöitä, jotka saivat minut alentamaan alkuperäistä viittä tähteä neljään ja puoleen, mutta teknisesti kirja lienee enemmän sitä luokkaa. Erittäin vahvana hyvänä puolena minun on kuitenkin lopuksi mainittava kirjan vaivaton representaatio. Päähenkilömme ovat kyllä naisista pitäviä naisia, mutta kirjassa ei ole oikeastaan kyse romanssista.


Julkaisuvuosi 2018 (2017)
Karisto
232 sivua
Kirjastosta
Suomeksi

4½/5