Mid-Year Book Freak Out Tag 2019

Ei kai vuosi voi olla jo puolessa välissä? Mihin kaikki aika menee? Tämänkaltaisiin ajatuksiin havahduin, kun puoli booktubea julkaisi videonsa tähän tagiin liittyen. Olen vastannut kysymyksiin myös viime vuonna, joten ajattelin että olisi hauskaa vastata niihin nytkin. Toinen ajatukseni tämän viikon postaukselle oli jonkin sortin pride-suosituspostaus, mutta kenties ensi vuodelle sitten keksin jotain aiheeseen liittyen. Esittelen täällä muutenkin niin paljon lgbt-kirjoja että täällä on joka viikko pride-viikko!

1. Paras kirja jonka olet lukenut vuonna 2019

Olen lukenut ihan liikaa kirjoja vastatakseni tähän... Ajattelen melko julmasti niin, että Goodreadsissa antamani viisi tähteä merkkaavat melkein suoraan kirjan uudeksi suosikiksi. Näiden joukosta esille pomppasi tammikuussa lukemani Taylor Jenkins Reidin The Seven Husbands of Evelyn Hugo. Kirja on hurjan tärkeä ja koskettava, ja täysin rakastuin Evelynin hyvin vialliseen hahmoon. Nimestään huolimatta kirja on myös queer, mikä on vähemmän yllättäen suosikkiaspektejani siinä. En ennusta kovin montaa tämän kirjan ylittävää lukukokemusta loppuvuodelle!

2. Paras jatko-osa jonka olet lukenut vuonna 2019

Otan tähän esille kolme kirjaa, sillä jatko-osista tulee puhuttua yksittäisiä teoksia tai aloitusosia vähemmän. Suosikkejani ovat olleet Kevin Kwanin Rich People Problems (Crazy Rich Asians -sarjan lopetusosa), Marissa Meyerin Scarlet (toinen osa The Lunar Chronicles -sarjassa) sekä Elena Ferranten Kadonneen lapsen tarina (Napoli-sarjan lopetus). Rich People Problems nosti sarjansa ironian suosta hieman aidosti tunteellisen fiktion tasolle, mikä toimi hyvin. Scarlet vain on todella hyvä jatko-osa. Kadonneen lapsen tarina taas purkitti tarinan tyydyttävällä tavalla, ja voi millaisiin sfääreihin Elenan ja Lilan tarina pääseekään!

3. Uusi julkaisu jota et ole vielä lukenut, mutta tahtoisit lukea

Näitähän aina riittää... Tällä hetkellä kirjastosta minulla on tämän vuoden julkaisuista vuoroaan odottamassa Emma Kantasen Nimi jolla kutsutaan öisin sekä Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan Glitch. Varauksessa on Aino Vähäpesolan Onnenkissa sekä Maggie Nelsonin Sinelmiä. Muuten vaan kiinnostavia uusia teoksia ovat mm. Casey McQuistonin Red, White & Royal Blue, Aminah Mae Safin Tell Me How You Really Feel, Mariko Tamakin Laura Dean Keeps Breaking Up with Me sekä Rachel Hawkinsin Her Royal Highness. Olisipa enemmän aikaa ja rahaa!

4. Eniten odottamasi julkaisu vuoden toiselta puoliskolta

Rainbow Rowellin Wayward Son!!!! Ei voi olla muuta vastausta.

5. Suurin pettymys

Koska olen alkanut antamaan kakkosia ja ykkösiä rohkeammin, näitäkin on nyt helpompi seurata. Jos lähdetään kuitenkin siitä, että pettyäkseen on pakko olla korkeat odotukset, niin vastaus on selkeästi Tomi Adeyemin Children of Blood and Bone. Älyttömän hypetetty kirja osoittautui ainakin minun osaltani flopiksi. Muita kehnoja teoksia ovat olleet mm. Sari Luhtasen Sydän kylmänä ja Jukka Behmin Pehmolelutyttö.

6. Suurin yllätys

Yleensä olen aika hyvä valikoimaan kirjat joista tulen pitämään, mutta Holly Bournen Normaali-trilogia oli kauan pois tutkastani. Jotenkin etenkin ekan osan, Oonko ihan normaali?, kannet saavat sen näyttämään lapsellisemmalta kuin se onkaan. Loppujen lopuksi kirjassa (ja sarjassa muutenkin) on synkkääkin menoa! Näin ollen Bournen kirjat pääsivät yllättämään.

7. Paras uusi kirjailija (debyytti tai sinulle uusi)

Vastaanpa tähän kahdella, sekä debyytillä että minulle uudella nimellä. Ilmeisesti en ole ollut kamalan vakuuttunut lukemistani esikoisteoksista, mutta mieleen on jäänyt positiivisesti ainakin Natasha Nganin Girls of Paper and Fire. Muuten vain uusi tuttavuus on Taylor Jenkins Reid, yllä kerrotuista syistä.

8. Uusin fiktiivinen ihastus

Tälläkään kertaa ei tule ketään kirjojen puolelta mieleen. Evelyn Hugo on aika karismaattinen kylläkin.

9. Uusin suosikkihahmo

Evelyn menee myös tähän kategoriaan. Normaali-trilogian Evie on hauska myös, ja Cress Lunar Chroniclesista.

10. Kirja joka sai sinut itkemään

Taas kerran Evelyn Hugo! Oikeasti itkin kirjan lopussa. Harvinainen tapahtuma.

11. Kirja joka sai sinut iloiseksi

Scarlet ja Cress (The Lunar Cronicles edelleen) saavat aikaan sellaisen fiiliksen kuin olisin taas 14-vuotias ja lukisin Nälkäpeliä! Kaikki nostalgiaa herättävä ylipäätään tuo iloa arkeen, mutta kaiken lisäksi Marissa Meyerin teksti on minusta näin 21-vuotiaanakin luettavaa. Sama ei varmasti tapahtuisi kaikkien hieman vanhempien ya-kirjojen kanssa.

12. Paras kirjasta sovitettu elokuva, jonka olet nähnyt tänä vuonna

Apua, olenkohan katsonut näitä ollenkaan... Ei kun ainiin,  lainasin The Miseducation of Cameron Postin kirjastosta! Se oli hyvä, ja ymmärrän miksi kirjaa oli vähän pitänyt leikellä toimivammaksi leffamuodossa. Muuten en ole varmaan katsonut yhtäkään. Tänä vuonna on tullut tutummaksi mm. Marvel-leffat, joten enää suurin osa elokuvista mitä haluan katsoa ei ole vain sovituksia lukemistani kirjoista :D

13. Suosikkivideo/postaus jonka olet tehnyt tänä vuonna

Tämä vuosi on ollut vähän junaonnettomuus postausten kanssa. Olen ehtinyt kirjoittaa lähinnä vain kilometripostauksia kaikesta lukemastani, eikä energiaa ole jäänyt yksittäisiin arvosteluihin. Näin ollen suosikkini on varmaankin postaus, jossa pohdin vuoden 2018 suosikkejani ja muuta sellaista.

14. Kaunein kirja jonka olet ostanut (tai saanut) tänä vuonna

En osaa valita näiden kirjojen väliltä, joten ottakaa tylsät goodreadsista pöllityt kansikuvat. En jaksa millään kaivaa näitä esille, mutta omistan ne kyllä fyysisenä! Kuvitelkaa Hold Still sellaisena mukavan karheana, sillä se on tärkeä osa kokemusta.

15. Mitä kirjoja sinun pitää lukea vuoden loppuun mennessä?

Öö, kaikki? No siis, ainakin kolmoskohdassa mainitsemani teokset. Haluaisin saada kirjastolainojani vähän järkevämmäksi että saisin luettua enemmän omasta hyllystä. Pitänee siis yrittää entistä kovemmin saada nykyiset lainat luettua, että jokainen uusi saapuva varaus ei lisää vain stressiä :DD eihän tämä mitään työtä ole tai mitään.

Kysymykset:

1. Paras kirja jonka olet lukenut vuonna 2019

2. Paras jatko-osa jonka olet lukenut vuonna 2019

3. Uusi julkaisu jota et ole vielä lukenut, mutta tahtoisit lukea

4. Eniten odottamasi julkaisu vuoden toiselta puoliskolta

5. Suurin pettymys

6. Suurin yllätys

7. Paras uusi kirjailija (debyytti tai sinulle uusi)

8. Uusin fiktiivinen ihastus

9. Uusin suosikkihahmo

10. Kirja joka sai sinut itkemään

11. Kirja joka sai sinut iloiseksi

12. Paras kirjasta sovitettu elokuva, jonka olet nähnyt tänä vuonna

13. Suosikkivideo/postaus jonka olet tehnyt tänä vuonna

14. Kaunein kirja jonka olet ostanut (tai saanut) tänä vuonna

15. Mitä kirjoja sinun pitää lukea vuoden loppuun mennessä?

Toukokuun luetut

Toukokuu jatkoi hyvien lukukuukausien putkea. Luin yhteensä 16 kirjaa, joihin mahtui jälleen paljon fiktion lisäksi tietokirjallisuutta. Ehkä pientä lukuähkyäkin oli päällä, mutta silti joukossa oli myös helmiä.Tässä kuussa yritin myös tietoisesti antaa arvosanoja enemmän Goodreadsin viiden tähden skaalan kummaltakin reunalta. Yleensä hamstraan ykkösiä ja vitosia maailman loppuun asti. Myös puolikkaat arvosana ovat turvallisia pehmusteita, vaikka Goodreadsin asteikolla ne eivät pädekään.

En tiedä olenko yksin tuskani kanssa, mutta minusta on aina yhtä vaikeaa päättää arvosanoja näin muutenkin. Goodreads kysyy, että pidinkö kirjasta. Joo, voin pitää, mutta onko se luku yhtään relevantti muille? Pitäisikö minun sen sijaan verrata kirjaa enemmän kaltaisiinsa? Numeroida se, kuinka arvokas ja tärkeä kirja on? Tärkeyden tai kirjallisten ansioiden korostuessa kärsivät viihteelliset kirjat, mikä ei ainakaan tässä minun roskablogissani ole kovin hyvä lopputulos.

Päädyin lopulta siihen, että loppupeleissä kenelläkään ei pitäisi olla sanomista siihen, miten arvostelen yhtään mitään kirjoja. Tulevat arvosanani tulevat toivottavasti sisältämään yhä vähemmän puolikkaita ja ottamaan huomioon ennen kaikkea a) oman viihtymiseni kirjan parissa ja b) kirjan laadun lukemiini samankaltaisiin kirjoihin verrattuna (esim matkakirjat, ya-fantasia, länsimainen sarjakuva). Olisi hauska kuulla kärsivätkö muutkin kirjoja minne tahansa arvioivat ihmiset tästä samasta tuskasta... :D

(Muuten, vahingossa laitoin toukokuussa lukemani mangat viime kuukauden listaan. Typerä minä.)

Holly Bournen ensimmäinen (?) aikuisille suunnattu kirja Katsokaa miten onnellinen olen kertoo self help -kirjahitin julkaisseesta Torista, joka on tosi hyvä kertomaan ihmisille juuri sen mitä he haluavat kuulla, mutta hänen oma elämänsä on kaukana täydellisestä. Tässä kohtaa yllättyisin todellisesti jos Bourne kirjoittaisi jotain mikä ei olisi vähintäänkin "ihan hyvä", mutta tämän kirjan lukemista odotin vähän pelokkaana. Kuitenkin lopulta kirja on yhtä hauska ja oivaltava kuin aiemmatkin kirjat.

Minua ei henkilökohtaisesti puhuttele Torin vauvahaikailut eikä muutenkaan kirjan äitiysaspekti, mutta toisaalta kirjan havainnot äitiydestä ovat ainakin näin kauaa tarkasteltuna välillä valitettavan totta. Myös kirjan keskeinen romanttinen suhde on kivuliaan realistinen, ja nuorten suuret tunteet ovat siitä hyvin kaukana. Ei suosikkini Bournelta, mutta odotan innolla, mitä hän kirjoittaa jatkossa. 4/5

Mika Mäkeläisen Kimlandia: Silminnäkijänä Pohjois-Korean kulisseissa välittää kenties tuoreinta tietoa Pohjois-Koreasta suomalaisnäkökulmasta. Kirja on huomattavasti miellyttävämpi kuin esimerkiksi Pohjois-Korea: Siperiasta itään, sillä sen asenteellisuus kohdistuu sentään Pohjois-Korean kyseenalaisiin ominaisuuksiin, eikä näy esimerkiksi täytenä seksisminä, toisin kuin aiemmin mainitussa. Mielenkiintoinen teos. 3/5

Maria Ohisalon ja Arno Kotron toimittama esseekokoelma Sinua on petetty: kirjoituksia sukupuolten tasa-arvosta nimensä mukaisesti käsittelee sukupuolta ja feminismiä monen kirjoittajan voimin. Muistaakseni teos on helposti luettava mutta täynnä asiaa. Hyvä kokoelma aiheesta kiinnostuneelle.  3½/5

Anne Helen Petersenin Too Fat, Too Slutty, Too Loud: The Rise and Reign of the Unruly Woman meni nopeana junalukemisena, vaikka siinä on todella paljon asiaa. Yksinkertaisuudessaan kirja sisältää esseitä julkisuuden naisista, jotka ovat tavalla tai toisella yhteiskunnan silmissä "kurittomia". Petersenin tyyli on sopivan pohdiskeleva mutta viihteellinen, ja esseet eivät kyllästytä vaikka ei jokaista julkkista niin kunnolla tietäisikään. Ehkä kiinnostavimpia lukemiani feministisiä teoksia, sillä ihmisten refleksi reagoida todella mustavalkoisesti juuri tietynlaiseen "väärään" käytökseen julkisuuden henkilöiltä on mielenkiinen ilmiö, ja kertoo meistä paljon. 4/5

Alussa mainittu tähtiongelmani oli esillä etenkin Anne Frankin päiväkirjan , eli The Diary of a Young Girlin kanssa. Kirjan historiallinen arvo on huikea, mutta lukukokemuksena ei ehkä ihan viiden tähden kirja. Muutenkin olisi outoa antaa jonkin oikean historian ihmisen kärsimykselle, tai etenkin tulevalle kärsimykselle viisi tähteä. Yhtä aikaa kiinnostava ja kamala kirja, jonka pitäisi olla osana kaikkien koululukemistoa, sillä monet ihmiset edelleen hyötyisivät pakotetusta toisen ihmisen nahkoissa elämisestä. 4/5

Erika Moenin ja Matthew Nolanin Drawn to Sex: The Basics on sarjakuvamuotoinen opas, joka kattaa seksin perusteet anatomiasta ehkäisyyn ja ihan vain.... muihin vinkkeihin. Suomalaisena on jokseenkin surullista, että joku voi todella tarvita tällaista opasta aikuisiällä (toki ei kai mikään estä antamasta sitä myös nuoren käteen, mutta siinä tapauksessa jotkin kirjan sisällöt ovat ehkä vähän rajuja), mutta kenties raskaammin uskonnollisilla alueilla nämä opit eivät todellakaan tule tutuiksi jo luokkahuoneessa.

Kirjan kuvitus on elävää ja melko ronskia, mutta ei-realistinen piirrostyyli antaa jo paljon anteeksi. Kirja ottaa erityisen hyvin huomioon sukupuolen ja seksuaalisuuden laajan kirjon, mistä olin positiivisesti yllättynyt. Kenties kirja voisi tarjota enemmän ihmisille, jotka eivät jo valmiiksi tiedä suunnilleen kaikkea sen sisältöä. 4/5

Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin kiinnosti minua enemmän kuin Kankimäen uudempi kirja, joten luin tämän ensin. Kirja kertoo Kankimäen matkasta Kiotoon Sei Shonagonin perässä. Kirjassa sekoittuvat faktat, fiktio, nykypäivä ja historia todella reippaasti, joten kirjan rakenne on todella omalaatuinen. Toimiva tapa kirjoitta kirja historiallisesta hahmosta, josta ei tiedetä paljoa. Minua tosin hieman häiritsi Kankimäen kiire rynnätä Japaniin kieltä osaamatta. Kielitaito olisi voinut helpottaa urakkaa aika paljon! 4½/5

Laura Lindstedtin Ystäväni Natalia on terapeutin kuvaus seksiriippuvaisesta asiakkaasta, jota hän kutsuu Nataliaksi. Kirja on aikamoinen pläjäys kaikkea mahdollista seksiin liittyvää. En oikein saanut koppia siitä, mitkä elementit kirjassa olisi tarkoitus tulkita ironisina. En juurikaan tiedä psykologiasta mitään, mutta käsittääkseni Freud ei ole ihan uusinta huutoa asiakkaiden kanssa työskennellessä. Natalian ja terapeutin suhde on siitäkin mielenkiintoinen, että todellisuudessa terapeutti tuskin kirjoittaisi potilaastaan yhtään mitään edes salanimellä. Jännä pieni kirja, jonka kaikkia tasoja en luultavasti vielä älynnyt. 3/5

 Tietääkö karhu, että se on karhu? on jatkoa huhtikuussa lukemalleni teokselle Ovatko kaikki esineet olleet joskus märkiä?. Kenties kirja olisi ollut hauskempi yhtenä osana pysyessään, sillä jotenkin sain kirjasta vähemmän irti kuin sen edeltäjästä. Varmaankin ihan hauska kokoelmateos lapsille. 2/5

Roxane Gayn Hunger: A Memoir of (My) Body haastaa lukijansa hieman eri tavalla kuin Bad Feminist. Kirjan lyhyet esseet kertovat Gayn kauhistuttavasta joukkoraiskauskokemuksesta, ja siitä nousseesta tarpeesta olla aina niin lihava, että vastaava ei toistuisi enää, puhumattakaan siitä lohdutuksesta, mitä ruoka hänelle tarjoaa. Ihmisiä on paikoin ärsyttänyt jo tämä suora viiva raiskauksen ja ylipainoisena pysymisen välillä.

On mielenkiintoista lukea aiheesta oikeasti ylipainoisen ihmisen kynästä, mutta kirjalla oli kyllä minunkin mielestäni vähän turhan surkutteleva sävy. Toisaalta taas en voi edes kuvitella Gayn tuskaa, joten ajatuksia heräsi kiitettävästi. Kirja kertoo kenties eniten lukijan (piilo)asenteista. Itsekin huomasin huolestuttavasti ärsyyntyväni siihen, miksei Gay edes yritä parempia elämäntapoja. Ja tämä tulee siis melko pyöreältä ihmiseltä! Jos haluaa keinoja pohdiskella omia ajatuksia ruoan, terveellisyyden, ylipainon ja laiskuuden välisistä suhteista ja ihmisten oletuksia niistä, kirja saattaa tarjota hyviä työkaluja siihen. 3½/5

Rose-Marie Peaken ja Outi Santavuoren Entiset heterot kokoaa yhteen aikuisiällä homoutensa tai biseksuaalisuutensa tajunneiden ihmisten tarinoita. Sisällölle minulla ei ole sen kummempaa kritiikkiä, sillä se kuitenkin koostuu ihmisten puheenvuoroista. Minua jäi vain hieman häiritsemään kirjan rakenne, jossa samat nimimerkit toistuivat pitkin kirjaa sen eri osissa, mutta oli hankala pysyä kärryillä siitä, mitä kyseisen nimimerkin tarinaan aiemmissa kappaleissa liittyi. Kenties rakenteen olisi voinut saada toimimaan hieman paremmin jotenkin toisin. 3/5

Viimeisimpänä lukemistani Japanin matkaoppaista on The Rough Guide to Tokyo. En tiedä olenko vain ohittanut saturaatiopisteeni Tokio-informaation suhteen, mutta kirja on jokseenkin epäinspiroitunut. Kirja sisältää kaiken saman tiedon mitä muutkin vastaavat tusinaoppaat, ja muistaakseni tässäkin oli Japanin nörttipuoli käsitelty jotenkin todella vaivaannuttavasti. 2/5

Malcolm Mackenzien Idols of K-pop oli jokin satunnainen kirjastolöytö, eikä sellaisena mikään älyttömän hyvä. Kirja sisältää toisaalta todella fanimaista sisältöä, ja toisaalta ihan aloittelijatason infoa. Sama yleisö tuskin saa mitään irti top K-pop-asut-rankingista ja todella, todella perustason ryhmien esittelyistä. Vaikka se on suunnattu heittämällä maksimissaan 13-vuotiaille. odottaisin hieman enemmän jatkuvuutta sisällön tasossa. Näköjään kuitenkin kaikki Keski-kirjastojen kolme kappaletta seilaavat tälläkin hetkellä lainattuina, joten kaipa tämä tekee kauppansa joillekin. 1/5

Luin Jyrki Korpuan Alussa oli sana -teoksen koulua varten. Se sisältää paljon esimerkkejä Raamatun vaikutuksesta kirjallisuuteen ja muuhunkin viihteeseen. En olisi ehkä huvikseni lukenut, mutta koulukirjana melko mielenkiintoinen ja viihdyttävä. 3/5

Lauren DeStefanon Wither päätyi luettavakseni pitkästä aikaa täysin satunnaisena valintana kirjaston englanninkielisten nuortenkirjojen hyllyltä. Valitettavasti teos osoittautui melko kehnoksi. Kirjan maailmassa naiset elävät 20-vuotiaiksi ja miehet joitakin vuosia vanhemmiksi, ja siksi rikkailla miehillä onkin useampia vaimoja lasten saamisen maksimoimiseksi. Päähenkilö kidnapataan ja hän päätyy juuri tämänlaiseen kuvioon.

Kirjan juoni on vain yksinkertaisesti mauton. Olen aiemmin lukenut The Selection -sarjan, ja sekään ei ollut noin epämiellyttävä. Kirjassa on esimerkiksi raskaana oleva muistaakseni 14-vuotias ja muita outoja elementtejä. Näitä ei kuitenkaan käsitellä riittävän raskaalla tavalla, vaan ne tuntuvat vain kolmiodraaman lisämausteilta. Melko mauton kirja. 1/5

Sain toukokuussa viimein loppuun Marissa Meyerin Cressin (aiemmasta osasta arvio täällä). Olen jostain syystä jumittanut kirjan parissa ihan älyttömän kauan, vaikka lopulta pidin siitä todella paljon. Cress on Scarletia paljon pidettävämpi hahmo, ja muutenkin sarjan tapahtumat ovat todella jännittävässä vaiheessa! En voi uskoa ettei Lunar Chronicles ole suomessa tunnetumpi sarja, sillä sen verran paljon hauskaa minulla on tämän scifi-sadun kanssa ollut. 4½/5

Kuukauden viimeisenä teoksena on Nina LaCourin ja David Levithanin You Know Me Well. Kirja kertoo kahdesta lgbt-nuoresta jotka kohtaavat pride-viikon aikana ja tulevat toistensa parhaiksi ystäviksi. Ystävyyttä ilman romanssia (ainakaan näiden hahmojen välillä!) Kirjan miljöö pride-viikkoineen oli ihana, mutta muuten en ihan lämmennyt. Katen romanssi kirjan aikana on todella outo. Muutenkaan kirjan hahmot eivät tunnu järjettömän realistisilta. Ihan ok lisäys vaikkapa juuri kesäkuun pride-lukulistalle, mutta muuten melko mitäänsanomaton. 2/5

Huhtikuun luetut

Huhtikuusta on aika pitkä aika jo, mutta tässä joitakin pohdintoja huhtikuussa lukemistani kirjoista. Ehkä joskus vielä olen kiinni entisessä tahdissani... Huhtikuussa luin 15 kirjaa ja jonkin verran mangaa. Jostakin syystä etenkin tämän kuun aikana luin todella paljon tietokirjoja. Totuttuun rästipostaustyyliin arviot ovat todella lyhyitä, sillä en välttämättä edes muista enää näin pitkän ajan päästä kirjojen sisältöä niin hyvin että voisin heittää kunnon syväanalyysejä tulille.

Emmi Niemisen ja Johanna Vehkoon Vihan ja inhon internet on relevantimpi kuin koskaan, tai ainakin oli siinä vaiheessa kun olin lukenut sen, sillä samoihin aikoihin tapahtui Vehkoon hyvin kyseenalainen oikeudenkäynti. Valtavan suuri sarjakuvakirja sanoittaa suunnilleen kaiken sen, mikä ihmisten internet-käyttäytymisessä on pelottavinta. Suositeltu luettava ihan kaikille. 5/5

V.E. Schwabin A Gathering of Shadows ei valitettavasti yltänyt ihan edeltäjänsä tasolle. Syypäänä voi olla myös tässä keväällä vaivannut fantasiaähky, jolta edes ei-niin-perinteinen fantasiatarina ei ole turvassa. Kell ja Lila ovat edelleen ihania, mutta kirjan pahiskuviot eivät oikeastaan kiinnosta. Toivottavasti lopetusosa yllättää jälleen! 3/5

 Ovatko kaikki esineet olleet joskus märkiä? on kokoelma Helsingin Sanomat -lehdessä julkaistujen lasten tiedekysymysten vastauksia. Tämänkaltaisia teoksia on älyttömän vaikea arvostella, mutta kirja on ihan viihdyttävä ja opettavainen. Lapset saavat vastauksia kiperiin kysymyksiin ja aikuisia huvittanee lasten kysymysten älyttömyys. 3/5

 Jukka Behmin Pehmolelutyttö on niitä kirjoja, joista toivoisin kirjoittaneeni kokonaiset muistiinpanot. Kirja kertoo Emiliasta, jolla on suuri salaisuus, josta hän kertoo vain pehmoleluilleen. Emilia nimittäin saa rahaa aikuisilta miehiltä erilaisia seksuaalisia palveluita tarjoamalla. Tavallaan kirjan on hyvä olla olemassa, mutta kirjan lapsellinen kansi todennäköisesti tuo Pehmolelutytölle liian nuorta yleisöä. Kirja ei välttämättä ole nuortenkirja ainakaan, vaikka sillä nuori päähenkilö onkin. Emilian kertojaääni on niin naiivi ja lapsellinen, että ei hän varmasti nuorille kolahdakaan.

Suurin ongelma kirjassa minulle on valitettavasti se, että en pääse yli keski-ikäisistä miehistä jotka kirjoittavat seksuaalista nuortenkirjatekstiä alaikäisillä tyttöhahmoilla. Tärkeä aihe, joka ei mielestäni ole tarpeeksi "oikeutettu". Emilian ongelmat eivät muistaakseni juuri ratkea kirjassa, ja päällimmäinen fiilis lopussa oli se, etten ymmärrä mitä kirja yrittää tehdä. Lukekaa varauksella, mutta ei kannata varmaan antaa synttärilahjaksi alakoululaiselle. 1½/5

 törmäsin Katja Kallion Elokuvamuistiin kenties jonkin kirjablogin kautta, ja kiinnostukseni heräsi heti, sillä olen viime vuoden aikana huomannut pitäväni viihteellisistä esseistä ja "tietokirjallisuudesta" joka kuitenkin pohjautuu enemmän henkilökohtaisiin ajatuksiin ja kokemuksiin, eikä ole niinkään akateemista tekstiä lähdeviitteineen. Harmillisesti Elokuvamuisti ei sitten auennutkaan ihan järjettömän hyvin ei-elokuvafanille.

Kirjan suhde elokuviin tuntuu ainakin näin yli kymmenen vuotta hieman elitistiseltä. Kirjan ikä näkyy myös todella ärsyttävinä sukupuolistereotypioina ja melkein suorana seksisminä. En muista, olinko nähnyt yhtäkään Kallion hehkuttamista leffoista, mutta kirja ei juurikaan saanut minua myöskään jatkossa katsomaan niitä. Taide-elokuvien ystävät saattaisivat arvostaa?2/5

 Heti perään luin niin ikään Katja Kallion Valkokangastuksia-kirjan, joka on ilmestynyt tämän vuoden puolella. Kymmenen vuoden aikana joko Kallion oma lähestymistapa elokuviin tai audiovisuaalisen viihteen tuottaminen ja kulutus ovat muuttuneet, sillä tällä kertaa tekstien aiheet olivat paljon lähestyttävämpiä. Tällä kertaa mukana oli sisältöä tutuista tv-sarjoista ja tuntemattomiakin aiheita käsittelevät tekstit olivat kivaa luettavaa. Selkeä parannus edelliseen! 2½/5

Connie Glynnin Undercover Princess on muistaakseni ensimmäinen lukemani "tubettajakirja". Kirja kertoo hieman prinsessoihin obsessoituneesta Lottiesta, joka pääsee ahkeralla työllä opiskelemaan Rosewood Halliin, ja saa kämppiksekseen aivan oikean prinsessan, joka ei oikein sovi yleiseen prinsessan muottiin. Kirja on todella kevyttä fantasiaa. enkä tähän hätään edes muista mikä se fantastinen elementti sitten lopulta edes oli. Kivaa luettavaa nuoremmille lukijoille, jotka haaveilevat sisäoppilaitoksista? 2½/5

 Harry Potter and the Half-Blood Prince on toiseksi viimeinen Potter-osa, joten kirjan kanssa oli jännää tälläkin kerralla. Kirjassa oli muutamia suuria spoilerikohtia joiden en muistanut sijoittuvan tähän kirjaan alkuunkaan! Vikaa osaa odotellessa. 4½/5

Roxane Gayn Bad Feminist on suhteellisen kehuttu kokoelma omaelämäkerrallisia ja feministisiä esseitä. Gay kuitenkin jakaa mielipiteitä vahvasti, sillä esseet eivät todellakaan ole varustettu lähdeviitteillä ja aukottomilla perusteluilla. Mielestäni teos on kiinnostava nimenomaan yhden naisen kannanottona, vaikka muistan itsekin ärsyyntyneeni jostain aspektista kirjassa (missäkö? en todellakaan muista!). 3/5

Tapani Jussilan Japani-passi (ja sen alkuperäinen muoto Tokio-passi) on todella perinteikäs suomalainen Japanin matkaopas. Matkaoppaita on todella outoa arvostella, sillä ainakaan minä en lue joka ikistä hotelliarvostelua sun muuta, mutta mielestäni kirja on ihan ok. Tekstin sävy on vähän liian humoristinen (tai tarkemmin ottaen yrittää olla), mikä ei ihan iskenyt. Ihan kiva lukea matkakokemuksia nimenomaa suomalaisesta näkökulmasta, mutta jotenkin kirja ei miellyttänyt juuri minua aivan älyttömästi. 2½/5

Ilkka Kiven Menisit ennemmin terapiaan on omien sanojensa mukaan rehellinen self-help-kirja. En muista kirjan sisällöstä paljoakaan, mutta muistaakseni siinä oli ehkä jotain asiaakin... jossain välissä. Mikähän kirjan pointti oli? Mihinkään ei ole helppoja ratkaisuja? En oikein pidä näitä "hauskoja" begatiivisia self-help-kirjoja kamalan osuvina, sillä lähinnähän ne vain pilkkaavat jälleen kerran yhtä ennen kaikkea naisten kuluttamaa kirjagenreä. Ei kiva. Olen kuitenkin antanut kirjalle 3 tähteä, joten kai se oli ihan ok??3/5

 Siru Vallealan Tokio-matkaopas on kenties parhaimpia lukeamiani matkaoppaita. Se esittelee suhteellisen tavanomaisia turistikohteita ja samalla kuitenkin koin sen kertovan myös vähän mielenkiintoisemmista paikoista ja asioista. Kirjan visuaalinen puoli on hieno ja kirjassa on paljon kuvia. Kirjan miinuspuolena on se, että se tuntui melko painavalta matkalle mukaan otettavaksi, sillä sivut ovat kiiltäväpintaisia ja paksuja. Ehkä kirjan "muistiinpanosivuista" huolimatta parempi kotona fiilisteltäväksi kuin matkalla raahattavaksi. 4/5

Kuukauden surullisin pettymys on ehdottomasti Tomi Adeyemin Children of Blood and Bone. Kirja kertoo lyhyesti fantasiamaailmasta, josta taika on kadonnut, mutta entiset taiankäyttäjät ja heidän sukunsa erottuvat muista valkoisten hiustensa takia, mikä taas johtaa hirvittävään syrjintään. Children of Blood and Bone on niin älyttömän hypetetty että odotin sen olevan suunnilleen vuoden paras fantasiakirja, mutta sen sijaan sainkin todella geneerisen YA-fantasiakirjan turhalla romanssilla ja hahmoilla, joilla on täysin identtiset äänet. Koska olen sitä mieltä että kirjan hyvä tarkoitus ei saa mennä arvostelussa toteutuksen edelle, en vain pysty antamaan tälle kirjalle Goodreadsin pyöristettyä kahta tähteä enempää. Monet ovat kuitenkin pitäneet kirjasta, joten se saattaa silti olla ihan lukemisen arvoinen. 1½/5

 Chris Nicholsin Walt Disney's Disneyland on yllättävän luettava 'kahvipöytäkirja'. joka esittelee ensimmäisen Disneylandin historiaa. Kiinnostavaa luettavaa huvipuistofaneille, mutta varoituksen sanana se, että kirja on todella massiivinen! Teki fyysisesti rankkaa raahata se kirjastosta kotiin :D 4/5

Cait Flandersin The Year of Less kertoo kirjoittajan omasta vuoden kestäneestä ostoskiellosta, jonka aikana hän ei antanut itsensä käyttää rahaa mihinkään turhaan. Kirjaa mainostetaan pitkälti opaskirjana, mutta oikeastaan kirja on enemmänkin Flandersin omaelämäkerta, joka käsittelee etenkin kirjoittana taipumusta erilaisiin riippuvuuksiin ja oman pahan mielen hoitamista shoppailulla ja ylensyönnillä. Opaskirjaa tästä ei saa, mutta se herätti ainakin minussa ajatuksia siitä huolimatta. Pidemmän päälle en usko että esimerkiksi itse olisin kamalan paljon onnellisempi mitään turhaa ostelematta, mutta rahankäytön kannalta jokin kirjan kuvaaman lyhytkestoisen ostoskiellon kaltainen olisi ehkä paikallaan minunkin pienituloisessa elämässäni... 3/5

Mangat:

• Natsuki Takaya: Fruits Basket 22-23 (loppu)
• Ukami: Gabriel Dropout 6
• Kore Yamazaki: Velhon morsian 3
• Memeco Arii: Hitorijime My Hero 3
• Yuhki Kamatani: Shimanami Tasogare 1
• Hikaru Miyoshi & Takeuchi Ryousuke: Patriootti Moriarty 2
• Mia Ikumi & Reiko Yoshida: Tokyo Mew Mew 2 (japaniksi)

Sain Fruits Basketin viimein pakettiin, joten voisin pian lukea jonkun muun vanhan suosikkini uusiksi. Olen miettinyt esimerkiksi Fullmetal Alchemistia... Jatkoin myös pitkästä aikaa Velhon morsianta. En oikeastaan muista mitä aiemmissa osissa on tapahtunut, mutta en jaksaisi millään aloittaa alusta. Sarjan hahmodesignit ja piirrostyyli ovat ainakin mahtavia! Kuukauden suosikkini mangaosastolla on Shimanami Tasogare, jota suosittelen kaikille lgbtq-mangaa etsiville (ja muillekin)!