lauantai 18. toukokuuta 2019

Maaliskuun luetut

Tässä tulee puoliksi arkistojen kätköistä ja puoliksi juuri nyt huonon muistin varassa kirjoittamani luetut-kooste.... maaliskuulta. Maaliskuu oli edelleen loistava lukukuukausi. Olen kohta saavuttanut jo vuoden Goodreads-tavoitteeni (52 kirjaa), joten vauhti on älytön! Kirjoja tuli luettua yhteensä 15, vaikka luulin lukeneeni määrällisesti vähemmän, sillä joukkoon mahtui muutama tiiliskivi, joiden kanssa tuli vietettyä hieman enemmän aikaa.



Scarletista oma postaus täällä. 4½/5


Holly Bournen Mikä kaikki voi mennä pieleen? ei ollut aivan yhtä hyvä kuin edeltäjänsä, joskin taisin antaa kaikille kolmelle kirjalle saman arvosanan. Kirja kertoo Amberista, joka menee Yhdysvaltoihin kesäleirille töihin ja tapaamaan alkoholistiäitiään. Kirja oli oikeastaan ihan perus nuortenkirja. Amber on sarjan päähenkilöistä ehkä vähiten suosikkini, enkä oikeastaan välittänyt hänen love interestistään kamalasti. Kerronta on kuitenkin taattua Holly Bourne -laatua, ja kirjan lukee supernopeasti. 3½/5

Sini Helmisen Maan povessa lopettaa Väkiveriset-sarjan eeppisissä merkeissä, sillä aiempien kirjojen päähenkilöt ovat taas täällä. Kaiken kaikkiaan Maan povessa on ihan hyvä lopetusosa. Minua jäi hieman vaivaamaan kirjan hahmojen ikähaitari, sillä Pekon ja Gwinin touhut ovat kovin lapsellisia siinä missä (spoilers) Pinja ja Virve odottavat lasta. En koe sarjan olevan juuri minulle suunnattu, koska en syty älyttömästi suomalaisesta kansantarustosta, mutta kyllähän tätä mielellään luki. 3½/5


Nora Sakavicin The Foxhole Courtista on oma arvostelu täällä. 2½/5


Amber Smithin The Way I Used to Be valikoitui luettavakseni lähinnä kantensa takia. Kirja kertoo Edenistä, joka joutuu veljensä ystävän raiskaamaksi, ja tämän teon vaikutuksista Edenin elämään. Smith sanoittaa tunteita todella hyvin, ja kirja onkin yhtä aikaa raskas ja kevyt lukukokemus. Kirja on nopeasti luettava, mutta sen emotionaalinen sisältö on todella painavaa. Jotkin hahmot ja juonenkäänteet olivat ehkä hivenen kliseisiä, mutta tämä neljän vuoden aikana kerrottu teos oli muuten niin mielenkiintoinen, että annettakoon anteeksi. 4½/5


Holly Bournen Mitä tytön täytyy tehdä? kertoo Lottiesta, joka aloittaa kampanjan jossa hän tuo ilmi kaiken näkemänsä seksismin. En odottanut sarjan kolmatta osaa innolla, sillä Lottie ei ole minusta kovin pidettävä hahmo, mutta omassa kirjassaan hahmo toimii paremmin kuin muissa kirjoissa. Kahden muun teoksen tavoin tässäkin on tietty tummempi sävy, mitään spoilaamatta. 3½/5

Holly Bournen ...Ja onnellista uutta vuotta? jatkaa Evien, Lottien ja Amberin tarinaa trilogian jälkeen. Kirja todella lyhyt ja epäilin että mitä se voi lukijalle enää antaa, mutta jotenkin kirjan uusi vuosi -teema toimii.  4/5

Holly Bournen Are We All Lemmings & Snowflakes? kertoo kesäleiristä mielenterveysongelmaisille teineille. Mielestäni vakavahko aihe käsiteltiin hyvin ja kirja oli ihan mielenkiintoinen. Huumori ja hahmot olivat taattua Bourne-laatua. 3½/5


Luin Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset kirjallisuushistorian kurssia varten, mutta en oikeastaan muista siitä mitään. Teos kertoo Wertheristä, joka rakastaa naista jolla on jo joku toinen. Suhteellisen mielenkiintoinen teos klassikoksi, vaikka aihepiiri ei ollut ehkä kaikista kiinnostavin. 2½/5


Kirjasta on oma arvostelu täällä. 3½/5


Maaliskuussa luin viimein loppuun Elena Ferranten Napoli-sarjan. Kadonneen lapsen tarina lopettaa tarinan melko nykyaikaisiin maisemiin. Pelkkiä antamiani arvosanoja tutkien voisin sanoa viimeisen osan olevan yksi suosikeistani, jos ei jopa suosikkini tästä sarjasta. Napoli-sarjaa voisin edelleen suositella myös niille, jotka eivät yleensä pidä historiallisesta aikuisten fiktiosta. 4½/5


Baby Jane on ensimmäinen Sofi Oksaselta lukemani kirja sitten Puhdistuksen. Kirja kuvaa yhden lesboparin epähohdokasta elämää työttömyyden ja mielenterveysongelmien kourissa. Baby Jane on siitä jännä teos, että se saa todella usein arviokseen kolme tähteä. Kenties muillakin kävi se sama ajatusprosessi, että toisaalta rakasti kirjaa mutta koki jonkin osion niin huonoksi, että arvosana laski automaattisesti yhdellä pykälällä. Minun tapauksessani en välittänyt kirjan lopusta, mutta muuten kyllä kirja oli suorastaan lumoava ja luin sen hetkessä. 3/5


J.K. Rowlingin Harry Potter and the Order of the Phoenix on näköjään suosikkejani koko sarjassa, sillä se saa täydet viisi tähteä. Jotenkin sarjan kypsempi ja eeppisempi puoli pääsee huippuunsa, olematta silti kuitenkaan niin surullinen kuin seuraavat kaksi kirjaa. On toki kirjassa huonokin puolensa, sillä 800 sivua on älyttömän pitkä nuortenkirjaksi. 5/5


Omalla tavallaan Angie Thomasin On the Come Up on melkein parempi kuin Thomasin The Hate U Give. Kirja kertoo Bristä, jonka ainoa keino pitää katto perheensä päiden päällä on päästä suursuosioon räppärinä. Musiikkiaihe kosketti minua henkilökohtaisesti enemmän kuin THUGin enemmän yhteiskunnallinen aihe. Koen tosin samalla THUGin olevan samasta syystä tärkeämpi kirja, vaikkakin myös On the Come Upissa pyöritellään tärkeitä teemoja. Ykkösenä esillä on etenkin se, miten musta identiteetti muodostuu ja on muodostunut rap-musiikissa, ja miten sekä mustat että muut kuulijat sen tulkitsevat. Todellisuudessa kuitenkin samat lukijat todennäköisesti pitävät kummastakin teoksesta, joten niiden paremmuusasteikon muodostaminen on suhteellisen turhaa. 4½/5


Kuun viimeiseksi teokseksi jäi Mercedes Bentso - Ei koira muttei mieskään. Kirja kertoo Mercedes Bentso -räppärin rankasta nuoruudesta, johon liittyy parisuhdeväkivalta, huumeet ja romaniyhteisön pohjasakka. Mercedes Bentson musiikki ei ole makuuni, mutta kirja on silti todella kiinnostava. Narkkarielämää kuvataan todella karusti, joten kirja ei ole ehkä ihan herkimmille. Minua jäi hieman häiritsemään kirjan narratiivi siitä, että oikean miehen tapaamalla elämä paranee ja kaikki ongelmat katoavat. Tarkoituksenani ei ole kritisoida oikean ihmisen elämää, mutta kenties kirjan lopun olisi voinut rakentaa toisinkin. 4/5

Mangat:


  • Ukami: Gabriel Dropout 2-5
  • Ai Yazawa: Paradise Kiss 9-10 (loppu)
  • Hikaru Miyoshi, Ryosuke Takeuchi: Patriootti Moriarty 1
  • Canno: Kiss and White Lily for My Dearest Girl 2
  • Haruko Kumota: Shouwa Genroku Rakugo Shinjuu 9-10 (loppu)
Näistä lyhyesti: Luin Paradise Kissin loppuun viimein, vuosia kasipokkarin jälkeen. en muista sarjan alusta mitään! Vähän parempi lopetuskokemus oli Rakugo Shinjuun kanssa. Niin hyvä manga, suosittelen kaikille. Gabriel Dropout on taas yllättävän hyvä osittain käännöksensä takia. Se on niin elävä!

Pahoittelut vähän kiireessä kyhätystä postauksesta. Olen ollut superkiireinen (kirja-aiheisen) kandini kanssa, mutta nyt sekin on ohi, joten postaustahti palannee takaisin siihen aiempaan kerran viikossa -malliin. Ensi viikolla toivottavasti tulee huhtikuun postaus, ja sitten seuraavaksi pitäneekin varmaan kirjoitella jo tästä kuusta, lmao. Olen myös pyöritellyt ajatusta kirjoittaa kandin tekoprosessista jotain, tai ainakin tämänhetkisestä suhtautumisestani A Court of Thorns and Rosesiin( eli se kirja mistä kandini kirjoitin) josta on olen aiemmin kirjoittanut arvostelunkin. Spoilers: suhtautumiseni on muuttunut melko paljon. Nähdään kuitenkin ensi viikolla (toivottavasti)!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti