Maaliskuun luetut ja TBR

Jee, toinen wrap-up-postaus! Maaliskuu oli yllättävän hyvä kuukausi lukemisen suhteen. Luin yhteensä kaksitoista teosta, joista neljä oli romaaneja, kaksi tietokirjaa, ja kuusi oli mangaa. Ylitin siis perinteisen neljän kirjan tavoitteeni (joskin en laske tähän mangaa, koska yhden pokkarin lukee puolessa tunnissa..). Myös laadullisesti maaliskuu oli oikein hyvä.

Ensiksi luin loppuun David Lodgen The Art of Fiction -kirjan. Ostin teoksen erästä kurssia varten, mutta emme koskaan lukeneet kirjaa kokonaan. Niinpä päätin maksimoida hyödyn, ja luin sen loppuun itse. Tässä kuitenkin kesti kuukausia, sillä tätä kirjaa ei todellakaan jaksa lukea useampaa lukua putkeen. Kirjailijaksi pyrkivät ihmiset hyötynevät kirjasta eniten, mutta sen kansien sisällä oli ihan kiinnostavia oivalluksia myös kaltaiselleni pelkälle lukijalle. 3/5

Viime kuun tbr-osiossa mainitsinkin aloittaneeni Christina Laurenin Autoboyographyn. Kirjoitin siitä enemmän omassa arvostelussaan. Kirja kertoo Tannerista, joka päätyy kurssille, jolla kirjoitetaan kokonainen kirja. Hän kuitenkin onnistuu ihastumaan kurssia vetämään auttavaan Sebastianiin. Ihanan katkeransuloinen lgbt-romanssi kirjallisella aiheella. Melkein kadun sitä, etten ostanut kirjaa vaan luin sen kirjastosta.. 5/5

Autoboyographyn jälkeen luin Sarah J. Maasin A Court of Thorns and Roses -trilogian samannimisen aloitusosan. Naputtelin siitäkin oman arvostelunsa. ACOTAR kertoo Feyresta, joka joutuu keijujen valtakuntaan tapettuaan suden muodossa olleen keijun. Kivaa fantasiahuttua hieman aikuisemmalla otteella. 3.5/5

Sain kuin sainkin luettua Audrey Coulthurstin Of Fire and Starsin, jonka mainitsin maaliskuun tbr-listassani. Olen kirjoittanut siitä oman postauksensa, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi viimeisteillä sitä (edit: nyt löytyy täältä). Kirja kertoo prinsessasta, joka rakastuukin prinssin siskoon. Kirja ei ollut ihan niin mukaansa tempaavaa sorttia kuin ACOTAR, mutta jo tyttörakkausteemansa takia koen Of Fire and Starsin hyvin tärkeäksi kirjaksi. Päähahmot ja heidän välinen suhteensa oli mieleeni, mutta miljöö ja muu juoni olisivat ehkä vaatineet hieman lisää viilailua, sillä ne olivat melko geneerisiä. 3/5

Maaliskuun satunnaisin kirja oli Christopher Dellin Noituus, magia ja okkultismi, jonka luin loppuun kuun viimeisellä viikolla. En yleensä lue paljoa tietokirjoja, vaikka varmasti pitäisi. Dellin kirjan aihe kuitenkin oli sen verran kiinnostava, että hain sen kirjastosta luettavaksi hetken mielijohteesta. Myös kauniilla kannella oli osansa tässä päätöksessä. Kirja on valtavasta koostaan huolimatta luettavissa hyvin nopeasti, sillä siinä on paljon suuria kuvia ja vähän tekstiä. Ehkä juuri siitä syystä koin, etten omaksunut paljoakaan kirjan tarjoamaa tietoa. Vaikka teos jäikin pelkäksi pintaraapaisuksi, se on varmasti kiinnostavaa luettavaa muillekin, jotka siitä kiinnostuvat nimen tai kannen perusteella. 3/5

Viimeiseksi romaanikseni maaliskuussa luin Jacqueline Wilsonin Lola Rosen. Wilson kirjoittaa lastenkirjoja, ja sellainen on myös Lola Rose, tosin ilmeisesti vähän vanhemmille lapsille suunnattu. Olen itsekin lukenut näitä kirjoja nuorempana. Bongasin Lola Rosen kirpputorilta englanniksi joskus syksyllä, ja sain sen luettua aivan maaliskuun viimeisinä päivinä. Kirja kertoo väkivaltaista isää pakoon juoksevasta perheestä, joka muuttaa Lontooseen ja ottaa uudet nimet. Uskon kirjan toimivan paremmin juurikin nuoremmille lukijoille. Kerronta on hieman lapsellista ja tapahtumat ja hahmot ovat hyvin epäuskottavia. Parhaimmillaan kirjasta kuitenkin välittyy liikaa kokemaan joutuvan lapsen ahdinko. Kirjoitin kirjasta myös oman postauksensa. 2/5

Lisäksi luin Fruits Basketin osat 5-7. Tässä kuussa mieleen painui lähinnä Tohrun äiti ja tämän parhaat ystävät Hanajima ja Uotani, joiden suhde Tohruun ja tämän edesmenneeseen äitiin on varmasti terveimpiä asioita, joihin olen fiktiossa koskaan törmännyt. Sugar Sugar Runessa etenin naurettavan yhden pokkarin verran. Se on kyllä malliesimerkki mangasta, joka ei ensiksi juuri iske, mutta lukemaan ryhtyessä sen hurmaavan laadun huomaa, Lisäksi luin My Hero Academian nelososan. Pakko ostaa lisää jossain vaiheessa!

Päädyin lukemaan uusiksi Kabi Nagatan My Lesbian Experience with Loneliness- omaelämäkerrallisen mangan. Olen lukenut pokkarin aiemmin kahdesti, ja joka kerta se herättää tunteita ja ajatuksia. Vaaleanpunaisen ja pyöreän taiteen alle mahtuu ahdinkoa aiheista, joita japanilainen viihde ei käsittele liian usein. Vaikka nimessä koreileekin sana lesbian, keskiössä on kuitenkin eniten mielenterveysongelmat. Tämän vuoden kesäkuussa julkaistaan englanniksi mangan jatko-osa My Solo Exchange Diary, en malta odottaa!

TBR

Huhtikuun TBR on aika fantasia/scifi-painotteinen. Saa nähdä, iskeekö jossain vaiheessa kevätmood ja juoksen kirjastoon hakemaan kevyempää luettavaa..

• Sarah J. Maas: A Court of Mist and Fury
• Sarah J. Maas: A Court of Wings and Ruin
• Marissa Meyer: Cinder
• Emily Skrutskie: The Abyss Surrounds Us

Mainitsin ACOMAFin viime kuussa, mutta koska sain sen aloitettua vasta pari päivää sitten, se ei ehdi tähän postaukseen. Huhtikuussa aion lukea sen loppuun, ja toivottavasti lukea vielä trilogian lopetuksen, ACOWARin. Nyt olisi myös sopiva hetki lukea varmaan vuoden ajan hyllyssäni asustanut Marissa Meyerin Cinder. Olen kuullut siitä ja koko sarjasta booktubessa niin paljon hyvää, että on ihan naurettavaa etten ole edes aloittanut tätä sarjaa vielä. Lisäksi haluaisin lukea Emily Skrutskien The Abyss Surrounds Usin.

Keskeneräiset sarjat -tag

Tänään ohjelmassa on tämän blogin virallisesti ensimmäinen tag, tai haaste. Olen nähnyt tämänkaltaista tagia etenkin BookTubessa liikkuessani. Usein se on koottu niin, että ensiksi käydään läpi luetut sarjat, sitten sarjat joita ei haluta lukea loppuun, ja lopulta sarjat jotka halutaan lukea. Koska olen lukenut melko vähän sarjoja alusta loppuun, en näe niissä mitään erityisen kiinnostavaa esiteltävää. Tänään ajattelin sen sijaan miettiä keskeneräisiä sarjoja, jotka haluaisin lukea. En laske mukaan sarjoja joissa olen jo kiinni julkaisutahdissa.

Koska tämä postaus on pieni julkinen sheimaus jo nykyisellään, aion edetä vähiten nolosta noloimpaan. Olen melko huono lukemaan sarjoja loppuun asti, koska innostun aina jostain uudesta sarjasta, vaikka toinen olisi pahasti kesken. Jotkut näistä sarjoista ovat olleet kesken jo useamman vuoden. Kuvituksena on kustakin sarjasta seuraava osa, joka minun pitäisi lukea.

Sarah J. Maas: A Court of Thorns and Roses -trilogia (luettu 1/3)

Sain tässä kuussa sarjan sentään aloitettua. Haaveena olisi ehtiä lukea toinenkin osa, mutta saa nähdä, toteutuuko se. Olen lukenut viimeaikoina niin paljon fantasiaa, että välillä huvittaisi lukea jotain muutakin. Sarjaan vieläpä ilmestyy jatkoa tämän vuoden aikana, mutta lasken sen nyt omaksi trilogiakseen kun en paremminkaan tiedä. Kirjoitin sarjan ensimmäisestä osasta täällä.

V.E. Schwab: Shades of Magic -trilogia (luettu 1/3)

Luin sarjan ensimmäisen osan tämän vuoden alussa ja se oli aivan loistava! Käytännön syistä en ole voinut jatkaa sarjaa sen pidemmälle, sillä en ole voinut ostaa jatkoa rahatilanteeni vuoksi. Olisipa kirjastoissa enemmän englanninkielisiä kirjoja..

Alwyn Hamilton: Rebel of the Sands -trilogia (luettu 1/3)

Taisinkin ehtiä mainita tämän kirjan ensimmäisessä kuukausipostauksessani. Ensimmäinen osa yllätti positiivisesti, mutta rahatilanne ei ole toistaiseksi antanut myötä. Tulen kyllä joskus vielä jatkamaan sarjan parissa.

Amie Kaufman ja Jay Kristoff: The Illuminae Files -trilogia (luettu 2/3)

Sarjan kolmas osa ilmestyi vasta tämän kuun loppupuolella, joten olen vielä suhteellisen hyvin kartalla. Aion ostaa sen seuraavaksi, kunhan rahatilanne antaa periksi. Mikäli sarja ei ole tuttu, suosittelen siihen tutustumista jo erikoisen formaattinsa vuoksi. Kirja on kerrottu chat-viesteillä, kirjeillä ja erilaisilla lippulappusilla, mikä tekee kokemuksesta varsin uniikin.

Erika Johansen: The Queen of the Tearling -trilogia (luettu 2/3)

Trilogian ensimmäinen osa oli hyvä, mutta toinen yllätti liikkumalla täysin erilaiseen suuntaan kun olisin luullut. Olen kuullut trilogian lopetuksesta hieman ristiriitaisia mielipiteitä, mutta aion ehdottomasti lukea sarjan loppuun. Kaiken huipuksi satun vielä omistamaan sarjan viimeisen osan, The Fate of the Tearlingin.

Sarah J. Maas: Throne of Glass -sarja (luettu 2/6+)

Nyt alamme liikkua niille noloimmille vesille. Omistan sarjan kolmannen osan, mutta en ole vain saanut aikaiseksi lukea sitä. Monet sanovat sarjan ensimmäisten osien olevan ainoita lukukelpoisia, mutta toisaalta toiset sanovat sarjan viimeisimmän osan olevan paras. Maasin tyylillä on omat ongelmansa, mutta en ainakaan vielä ole havainnut mitään niin pahaa, että en tahtoisi jatkaa sarjaa yksinomaan sen takia. Shame on me.

Ryohgo Narita: Durarara!! light novel -sarja(luettu 1/13)

Durarara!! on hieman erilainen kuin muut kirjat tällä listalla. Se on oikeastaana ainoa light novel, jota olen lukenut edes yhden osan verran. Koska pidän Durararan animesovituksesta, haluaisin lukea tämän alkuperäisteoksenkin.

Tahereh Mafi: Shatter Me -sarja (luettu 1/4+)

Luin sarjan ensimmäisen osan Shatter Me yli kaksi vuotta sitten, sillä asuin silloin vielä vanhempieni luona. Muistan pitäneeni ensimmäisestä osasta ja hankin jopa toisenkin, mutta en ole saanut vain aikaiseksi.. Vähän alkaa jo nolottaa.

Cassandra Clare: The Mortal Instruments -sarja (luettu 3/6)

Ah, Shadowhunters-kirjat.. Haluaisin niin kovasti lukea Claren uusimman The Dark Artifices -sarjan, mutta nykyisellään se ei tule tapahtumaan. Ensiksi pitää nimittäin lukea alkuperäinen kuuden kirjan sarja. Olen kuullut tästä loppupuoliskosta paljon pahaa, joten saa nähdä, milloin se tulee tapahtumaan. Toisaalta myös ilmeisesti The Infernal Devices tulisi lukea rinnakkaisesti näiden viimeisen kolmen kirjan kanssa. Hankalaa.

Scott Westerfeld: Uglies -sarja (luettu 1/4)

Uglies oli ensimmäisiä young adult -sarjoja, joihin ikinä törmäsin. Siitä syystä olisi varmaankin jo aika lukea se loppuun. Omistan koko sarjan, joten mitään esteitä ei ole. Miten muutaman kirjan lukeminen voikaan olla niin vaikeaa..

Sally Green: Half Bad -trilogia (luettu 2/3)

Listalla viimeisenä komeilee parin vuoden takainen megahitti Half Bad. Luin kaksi ensimmäistä osaa aivan täpinöissäni, aloitin kolmannen ja jätin sen jostain syystä kesken. Haluaisin lukea sen ihan vain perfektionismini takia, mutta en ole kuullut tästä viimeisestä osasta mitään kovin hyvää. Tämä on myös ehkä kaikista epävarmin kirja tällä listalla.

Kiitos jos selvisit loppuun asti. Ensi viikolla lienee luvassa jälleen juttua maaliskuussa lukemistani kirjoista!

Sarah J. Maas: A Court of Thorns and Roses

Olen lukenut Sarah J. Maasilta aiemmin Throne of Glass- sarjan kaksi ensimmäistä osaa. Minulla ei ole sen kummempaa syytä sille, etten ole jatkanut sarjan parissa. Ne olivat varmasti ihan hyviä, mutta myöhemmistä osista en ole kuullut yhtä hyvää vastaanottoa. A Court of Thorns and Roses sen sijaan on täysin eri otus. Olen omistanut koko trilogian ehkä viime kesästä asti, ja sain omaan hitaaseen tapaani sen aloitettua vasta nyt. Kädenlämpöisistä ToG-fiiliksistäni huolimatta pidin ainakin ACOTARin ensimmäisestä osasta.

A Court of Thorns and Roses kertoo Feyrestä, joka pitää huolta avuttomasta ja uusköyhästä perheestään metsästämällä heille ruokaa. Tarinan alussa Feyre onnistuu metsästämään erittäin suurikokoisen suden. Tämä osoittautuu kohtalokkaaksi, sillä Feyren tappama susi olikin keiju. Rikoksensa sovittaakseen Feyre joutuu asumaan keijujen valtakunnassa elämänsä loppuun saakka komean, mutta jokseenkin uhkaavan Tamlinin kanssa.

Juonellisesti ACOTAR ei ole suurinta koskaan kirjoitettua taidetta. Se kuitenkin hoitaa homman kotiin, enkä missään vaiheessa kokenut juonta tylsäksi tai huonoksi. Etenkin kirjan loppupuolisko on paikoitellen hyvinkin jännittävä. Hahmoista en osaa vasta ensimmäisen osan perusteella sanoa muuta, kuin että kaikki toimivat omina palasinaan tarinassa. Omaan makuuni on etenkin hieman taka-alalle jäävä Tamlinin kanssa asustava Lucien, mutta pahiksentapainen Rhysand on myös hahmona mielenkiintoinen. Itse Tamlinin suhteen olen melko neutraali. Yllättäen itse päähenkilö Feyre on myös mukavaa seurattavaa.

Koska ACOTAR on genreltään tai kohdeyleisöltään new adult young adultin sijaan, sen sisältö on hieman aikuisempaa. Jo kirjan alkumetreillä käy hyvin selväksi, että tässä sarjassa ei ujostella kuvata seksiä tai ainakaan puhua siitä. Pehmopornoksi kirja ei sentään mene, mutta en itse juuri välittänyt tästä aspektista. Muutenkin kirja keskittyy romanttisiin elementteihinsä suhteellisen paljon fantasiaksi.

Kirjan romanssi on hieman harmaata aluetta sen takia, koska se ensinnäkin lähtee kytemään periaatteessa kidnappaustilanteessa (tukholma-syndrooma much?). Se etenee paikoin melko eläimellisesti ja ei muutenkaan ole todellakaan mikään realistinen rakkaustarina. Itseäni se ei häirinnyt ainakaan vielä. mutta herkemmät saattavat harmistua.

Alun perin en uskonut pitäväni kirjasta ihan näin paljon. En muista lukeneeni kirjoja keijuteemalla aiemmin, ja totta puhuen keijut eivät ole yliluonnollisista olennoista se itseäni eniten kiinnostava ryhmä. ACOTAR kuitenkin sai minut pitämään keijuista ainakin tämän kirjan ajan. Ehkä uskaltaudun joskus tutustumaan muihinkin keijutarinoihin. Monet eivät pidä Maasin kirjoitustyylistä, sillä se voi paikoitellen toistaa itseään turhan paljon. En kuitenkaan itse häiriintynyt tästä, ja ongelma voikin liittyä enemmän ToGiin kuin tähän sarjaan.

Kaiken kaikkiaan A Court of Thorns and Roses on kivaa fantasiahömppää, joka saattaa yllättää positiivisesti kunhan ei pidä odotuksiaan liian korkeina.

Julkaisuvuosi 2015
Bloomsbury Children's
419 sivua
Oma
Englanniksi

3.5/5

Arvostelu trilogian seuraavasta osasta täällä.

Christina Lauren: Autoboyography

Christina Laurenin (eli kahden kirjailijan, Christina Hobbsin ja Lauren Billingsin taiteilijanimen) kirjoittama Autoboyography vei sydämeni ja löysi tiensä välittömästi suosikkikirjojeni joukkoon. Ei ole mikään salaisuus, että luen paljon lgbt-teemaisia kirjoja. Autoboyography ei siis todellakaan ole ensimmäinen laatuaan, mutta se veteli juuri oikeista naruista ja oli varsinainen feels trip.

Autoboyography kertoo kahdeksantoistavuotiaasta Tannerista, joka joutui kolme vuotta sitten muuttamaan vapaasta Kaliforniasta hieman vähemmän vapaaseen Utahiin perheensä mukana. Utahin mormonipitoinen väestö ei kenties muuten olisi kovin suuri ongelma, onhan Tannerin tarkoitus asua siellä vain muutamia vuosia. Tanner kuitenkin sattuu olemaan biseksuaali, ja näin ollen hän joutuu uudestaan kaappiin. Parhaan ystävänsä painostuksesta Tanner päätyy ottamaan viimeiselle lukukaudelleen kurssin, jonka aikana kirjoitetaan kokonainen kirja. Tannerin elämä monimutkaistuu tuhatkertaisesti, kun hän iskee silmänsä ehdottoman mormoniin Sebastianiin, joka auttaa kurssin järjestämisessä.

Katselin tätä arvostelua varten Christina Laurenin historiaa kirjojen parissa, ja Autoboyography on melko lailla täysin omaa laatuaan. Laurenin tunnetuimmat kirjat vaikuttavat new adult -smutilta pahoilla pohjilla ja muilla kliseillä. Vaikka en välttämättä muita heiltä ilmestyneitä kirjoja lukisikaan, niin mikäli he kirjoittavat jatkoa (jota ei kylläkään välttämättä tarvita) Autoboyographylle tai jotain samanhenkistä, lukisin sen silmänräpäyksessä.

Kirjailijoiden tausta näkyy eniten ehkä siinä, että kirja ei pelännyt kuvata pussailua uudelleen ja uudelleen - aikuisempiakin teemoja käsiteltiin. Mutta onneksi tai harmiksi sen törkyisemmäksi kirja ei mene. Varoituksen sanana mainittakoon yksi nopea ja implikoitu heteroseksikohtaus.

Kirja ei ole pelkkää romanttista huttua, mutta ei kuitenkaan silkkaa kärsimystä. Autoboyographyn sivuilla vallitsee sopiva tasapaino. Kirjan loppu ei ole aivan ilmiselvää, ja ainakin minä vietin viimeiset 100 sivua jännittäen hahmojen puolesta.

En voinut olla huomaamatta sitä, että jälleen kerran suursuosioon nousee kirja, jossa ykkösasiana ovat kirjat ja kirjoittaminen. Vähän monialaisemmat harrastukset eivät olisi joskus young adultissa pahitteeksi. Teema on siis jo aika nähty, mutta otin sen siitä huolimatta innokkaasti vastaan tällä(kin) kertaa. Sentään päähenkilö on tällä kertaa poika.

Mainitsinkin alussa, että Autoboyography oli minulle valtava feels trip. En yleensä itse (tai pahemmin edes naura) kirjoja lukiessani, mutta jotenkin tämä kirja pääsi pinnan alle. Itkin ja nauroin ja itkin ja jännitin ja nauroin taas. Olen niin heikko tällaiselle katkeransuloiselle star-crossed lovers -setille, heh. Jokin lgbt-hahmojen kuvauksissa iskee niin syvästi aina, vaikka hahmon identiteetti ei täysin omaani vastaisikaan. Etenkin tässä tapauksessa Tanner ja Sebastian olivat niin aitoja.

En yleensä juurikaan nauti uskonnosta teemana kirjoissa. En myöskään tiedä juuri mitään mormoneista, mutta kirja sai jopa hieman pohtimaan uskontoa - ja sitä en tosiaan tee kovin mielelläni. Löysin alunperin kirjan ProblemsOfABookNerd-Cecen kautta, ja se jäikin mieleeni videosta, jossa Cece kertoi kirjoista, jotka parhaiten kuvaavat häntä henkilönä. Hän kehui Autoboyographya realistisen Utah-kuvauksensa vuoksi, ja näen mitä hän tarkoitti. Utah on ihan kiva paikka mormonina tai mormoninmielisenä, mutta nämä aina hyväntahtoiset ihmiset muuttuvat pelottaviksi silloin, kun jokin ei-sallittu aihe käy ilmi.

Kaiken kaikkiaan olisin kevyesti voinut lukea kirjan yhdeltä istumalta, mikäli elämä olisi antanut periksi. Autoboyography muistutti minua siitä, miltä tuntuu lukea kirjaa vahingossa aamuyön tunteihin asti. Lukukokemus oli kevyen traaginen, mutta ei kuitenkaan täysin tuhonnut elämääni.

Julkaisuvuosi 2017
Simon & Schuster Books for Young Readers
407 sivua
Kirjastosta
Englanniksi

5/5

Helmikuun luetut ja TBR

Koska saan inspiraationi ennen kaikkea booktubesta, kuukausi-wrap-up lienee kiva tapa aloittaa tämä blogi. En aio näissä juurikaan tarinoida kirjan juonesta, sillä Goodreads ja/tai Google osaa kertoa siitä paremmin. Helmikuussa luin yhteensä neljä kirjaa, seitsemän mangapokkaria ja kaksi sarjakuvalehteä, aika hyvin siis! Yleensä tähtään juurikin neljään kirjaan per kuukausi. Postauksen lopussa käyn läpi oletetun TBR eli to be read -kirjajoukkoni.

Heti kuun alussa luin Alwyn Hamiltonin Rebel of the Sands -sarjan samannimisen aloitusosan. Rebel of the Sands kertoo Amanista, joka on hieman liian hyvä ampumaan kiltiksi aavikkokaupunki Dustwalkin tytöksi. Olin ostanut kirjan pari vuotta sitten Lontoon reissulla, joten oli jo korkea aika lukea se. Ostokseni tein lähinnä kauniin kannen perusteella, mutta siitä huolimatta kirja osoittautui erittäin hyväksi. Oli niin sanoinkuvaamattoman virkistävää lukea naispäähenkilöstä joka sen perinteisen jousen sijaan käyttää tuliasetta. Kirja on periaatteessa fantasiaa, joten sen aavikkomiljöö on myös hieman genrensä perinteestä poikkeava. Aion tutustua jatko-osaan mahdollisimman pian. 5/5

Helmikuussa myös luin loppuun koko Veronica Rothin Divergent-trilogian (ja toki myös Fourin, joten... sarjan?). Olen omistanut koko sarjan parisen vuotta, ja viime kesänä sain viimein tämän urakan aloitettua. Olisin kenties pitänyt näistä enemmän jos olisin lukenut ne, y'know, oikeasti nuorena. Kaksi ensimmäistä osaa olivat ihan viihdyttäviä, joskin melko roskaisia. Allegiantin kanssa ei käynyt ihan niin hyvä tuuri. Olen kuullut jo ennen luku-urakkaani, miten huono Allegiant on. Se saattoi vaikuttaa odotuksiini, mutta en usko että olisin pystynyt pitämään kirjasta enempää vaikka olisin välttynyt ulkopuolisilta mielipiteiltä.

En voi juurikaan avautua kirjasta ilman juonipaljastuksia, mutta suurin ongelmani koko sarjassa on se, miten sarja onnistuu tekemään ensimmäisistä osistaan täysin turhia, koska erinäiset juonelliset syyt. En pitänyt tämänkaltaisesta rakenteesta Maze Runnerissa, mutta siinä se sentään käy ilmi jo ensimmäisen ja toisen kirjan välissä. En oikeastaan tiedä, mitä Roth on ajatellut tätä vikaa osaa kirjoittaessaan. Kirjassa tapahtuu toisaalta paljon, mutta toisaalta se onnistuu tuntumaan lähinnä kummalliselta paikallaanjuoksulta. Väliin on ujutettu myös erään sivuhenkilön hyvin päälleliimattu coming out, joka pisti silmään ei-niin-hyvällä tavalla.. Kirja suututti sarjan fanit ilmestyessään, ja ymmärrän kyllä miksi. Toisaalta, myös Allegiant on hyvin nopeasti luettava ja paikoitellen ihan viihdyttävä teos. 2/5

Vaikka Allegiant ei ollutkaan erityisen päräyttävä teos, piti minun totta kai lukea myös hyllystä löytynyt Four, jonka on myöskin kirjoittanut Veronica Roth. Four oli yllättäen ihan kelvollinen lukukokemus. En pääkirjojen jälkeen ollut maailman suurin Four-fani, mutta nämä lyhyet novellit saivat minut symppistelemään hahmoa vähän enemmän. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä kirja sisältää neljä novellia Divergent-sarjan tapahtumista Fourin näkökulmasta, ja taisi osa niistä keskittyä ensisijaisesti Fourin menneisyyteenkin. En suosittele tätä novellikokoelmaa ehkä Divergentin suurimmille vihaajille, mutta kaikille sarjan "ihan ok"- fiiliksillä lukeneille Four saattaa olla ihan kiva lukukokemus. 3/5

Viimeinen helmikuussa lukemani romaani olikin yllättäen jotain muuta kuin young adultia! Vaikka opiskelemani ala ei sinänsä liity kirjallisuuteen, on meillä muutamia pakollisia ja valinnaisia englanninkieliseen kirjallisuuteen keskittyviä kursseja. Erään sellaisen vuoksi jouduin lukemaan F. Scott Fitzgeraldin The Great Gatsbyn. En tosin lukenut tuota kuvassa näkyvää versiota, vaan pihinä luin kirjan ilmaisena Kindle-versiona. Kirja kertoo Nick Carrawaysta, joka kiinnostuu suuresti naapurissaan elävästä hienoja juhlia alati järjestävä Jay Gatsbysta.

The Great Gatsby kuuluu klassikoihin, joista olen ollut hieman kiinnostunut, mutta en ole koskaan uskaltanut lukea. Ja olihan tämän lukeminen aika pelottavaa, Olen melko varma etten edes ymmärtänyt kaikkea mitä tapahtui, mutta koen silti ymmärtäväni miksi The Great Gatsby on niin pidetty. Koska kirja on niin lyhyt, voin nähdä itseni lukemassa sen joskus uudestaan. 4/5

Näiden kirjojan lisäksi luin Sugar Sugar Rune -mangasarjan kolme ensimmäistä osaa ja Fruits Basketin osat yhdestä neljään. Lisäksi luin kaksi ensimmäistä W.I.T.C.H.-sarjakuvalehteä. Kaikkia näistä olen lukenut ennenkin, joskaan W.I.T.C.H.iä en todellakaan kokonaan. Luin siis aika paljon sarjakuvia uudestaan. En tiedä tulenko jatkossa mainitsemaan näitä tässä aloittamiani sarjakuvia. SSR:n aloitin siksi, koska kävimme tyttöystäväni kanssa vaihtokauppaa - minä luen uudestaan Sugar Sugar Runen, hän lukee Fruits Basketin ensimmäistä kertaa (tosin koska Furuba on huomattavasti pidempi, joutunen lukemaan jotain muutakin..). Muistan, etten oikeastaan pitänyt Moyoco Annon Sugar Sugar Runesta ensimmäisellä lukukerralla, enkä enää ymmärrä syytä sille. Hiukan lapsellisesta settingistä ja liian heterosta meiningistä huolimatta minulla on hauskaa sarjan parissa.

Aloitin itsekin Natsuki Takayan Fruits Basketin alusta. Olen jo vuosia haikaillut Furuba-rereadia ja nyt se viimeinkin tapahtuu. Ensimmäiset kaksi pokkaria olivat hassu lukukokemus, sillä olen lukenut ne niin monesti että muistan niiden tapahtuvat naurettavan hyvin. Etenkin nelososassa päästiin jo vähän enemmän unohtuneisiin tapahtumiin, enkä malta oottaa, että pääsen lukemaan sarjan loppuosia. Luen kuitenkin tätä aika hitaasti, suunnilleen luvun päivässä. Furuba ei koskaan epäonnistu piristämästä mieltäni, vaikka jotkut tapahtumat ovat melko traagisiakin.

W.I.T.C.H-sarjakuvat nousivat viime vuonna uudestaan esille, sillä niitä julkaistaan paraikaa uudestaan englanniksi. Itsekin olen lueskellut näitä sarjakuvia pienenä, joten nostalgia-arvo on suurta. Muistaakseni nämä olivat vieläpä ekoja asioita, joita luin juuri lukemaan opittuani..? Joka tapauksessa, törmäsin kasaan alkupuolen lehtiä kuopiolaisella kirpputorilla sattumalta viime syksynä, ja sain vasta nyt urakkani aloitettua. En tiedä vaikuttaako kokemukseen enemmän itse sarjakuva vai lehden kaunis 2000-lukulainen olemus (siis ajatella, näissä mainostetaan mm. kännykkätelineitå!), mutta näitä on ihan viihdyttävää selailla välillä.

TBR

Maaliskuussa toivon lukevani myös neljä kirjaa. Olen maailman huonoin ennustamaan mitä tulen lukemaan, mutta valitsin tällaisen todennäköisimmän nelikon.

• Audrey Coulthurst: Of Fire and Stars
• Christina Lauren: Autoboyography
• Sarah J. Maas: A Court of Thorns and Roses
• Sarah J. Maas: A Court of Mist and Fury

Olen aloittanut listan opuksista A Court of Thorns and Rosesin ja Autoboyographyn. ACOTARista olen lukenut hieman yli puolet ja Autoboyographystä luin melkein yhdeltä istumalta yli sata sivua, joten luultavasti saan ainakin nämä luettua loppuun. A Court of Mist and Fury olisi luonteva luettava ACOTARin jälkeen, mikäli en ole täysin kyllästynyt keijufantasiaan sen jälkeen. Kolmaskin osa minulla olisi hyllyssä, mutta en usko saavani niitä kaikkia luettua putkeen. Of Fire and Stars on myöskin fantasiaa, mutta LGBT-twistillä. Luulen sen olevan ihan virkistävää luettavaa Sarah J. Maasin kovin heteroiden kirjojen jälkeen, mikäli saan sen aloitettua.

Se pakollinen aloituspostaus

Moi. Suurin osa tänne löytävistä ihmisistä tuntee minut todennäköisesti Twitteristä, (@asdpyon), joten pitkä esittäytyminen tuntuu hieman kummalliselta. Anyway. olen 20-vuotias opiskelija, joka pitää kaikenlaisen viihteen lisäksi kirjoista. Luen lähinnä young adult -kirjallisuutta, joten postaukset tulevat yllättäen sisältämään etenkin ya-kirjoja. Nopeimmin lukemisistani päivitän Goodreads-profiiliini.

Päätin pidemmän ajan mietiskelyn tuloksena perustaa kirjablogin. Olen viime vuosina yrittänyt elvyttää enemmän tai vähemmän koko ikäni ajan kestänyttä lukuharrastusta, ja kirjajuttuja onkin yhtäkkiä ilmestynyt etenkin Twitteriini aika paljonkin. Ajattelin, että olisi kenties kaikille osapuolille suotuisaa suodattaa kirjajutut omalle kanavalleen. En tiedä vielä tarkalleen, että missä formaatissa ja kuinka usein tulen tänne kirjoittamaan, mutta ainakin jonkin sortin kuukauden luetut kirjat -postauksia tulee todennäköisesti näkymään. Blogin ulkoasu on vielä aika karu, mutta tämä ei ole mikään pysyvä ratkaisu. En ole käyttänyt Bloggeria vuosiin, joten todennäköisesti sählään aika huolella melkein kaiken kanssa näin alkuun, sori siitä.