Goodreads Ultimate Summer Reading Challenge 2018: Campfire Story – Read a book that scares the bejesus out of you
Tämän postauksen kanssa tapahtui aiemmin hieman kommelluksia, sillä julkaisin vahingossa luonnoksen, jota minun oli vain tarkoitus päivittää. Olen pahoillani kaikille, jotka sen ehtivät nähdä... Oli miten oli, tänään kuitenkin kirjoitan Anne Ricen Veren vangit -teoksesta.
Kirjan tarina on kerrottu haastattelumuodossa. Eräs nuorukainen haastattelee vampyyria, kirjan päähenkilöä Louisia tämän elämästä ja, noh, tietysti samalla myös kuolemasta. Kiinteä osa Louisin maailmaa on kaunis ja jokseenkin mystinen Lestat, joka myös teki hänestä vampyyrin.
En ollut koskaan aiemmin lukenut yhtäkään Anne Ricen kirjaa, joten tämän teoksen luettuani mietin, olisinko saanut tästä jotain irti ehkä hieman nuorempana ja vähemmän lukeneena. Kirjaa ylistetään sen takakannessa modernin kauhun perusteokseksi, mutta minulle lukukokemus oli korkeintaan ihan ok -tasoinen. Kirja ei ole erityisen viihdyttävä mutta ei toisaalta onnistu olemaan hirvittävän älykäskään lukukokemus. Viihdekirjaksi se yrittää liikaa olla syvällinen, mutta kenties käännöksenkin takia kirjan kieli jää vain tönköksi ja hankalasti luettavaksi.
Suuri pet peeveni kirjaa (tai käännöstä) lukiessani on se, miten kirjassa käytetään tiettyjä sanoja aivan liikaa. Joka toinen asia on esimerkiksi "kiihottava". Muuten se ehkä istuisi kirjan maailmaan, jossa vampyyrit ovat jännittävän seksuaalisia harrastamatta kuitenkaan seksiä, mutta ainakin suomeksi vaikutelma oli lähinnä korni.
En tiedä onko vika minussa vai kirjassa, mutta joka tapauksessa kirjaa oli siis jokseenkin hankalaa lukea. Luin kappaleen tai pari, ja siinä ajassa ehdin suunnilleen vajota transsiin, enkä millään hyvällä tavalla. Muutenkin kerronta oli makuuni liian unimaista ja hankalaa. Lisäksi, vaikka luin kirjan kauhustatuksensa vuoksi, en oikeastaan kokenut mitään siinä niinkään pelottavaksi. Jotkut konseptit, kuten Louis'n ja Lestatin "lapsen" Claudian lapsuus ja aikuisuus yhtä aikaa yhdistettynä Claudian ja Louis'n kummalliseen isä-tytät/rakastajat -suhteeseen, olivat ajatuksia herättäviä ja häiritseviä, mutta juurikin tuo Claudia-kuvio on kuitenkin niin epämukava etten voi suoranaisesti sanoa pitäneeni siitä.
On Veren vangeissa kuitenkin jotain hyvääkin. Pidin kirjan rakenteesta paljonkin, sillä mielestäni haastattelu yliluonnollisen olennon kanssa on todella oivaltava idea. Loppupuolella kuitenkin tuntui siltä, että koko konsepti unohdettiin taka-alalle. Lisäksi pidin Lestatin hahmosta, ja jollakin masokistisella tavalla haluaisin joskus lukea sarjan toisen osan ihan vain sen takia, että haluaisin kuulla tästä hahmosta lisää.
Julkaisuvuosi 2010 (1976)
Otava
414 sivua
Kirjastosta
Suomeksi
2/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti