Sun, Moon, and Stars – Read a book that takes place in outer space
Hei taas ja tervetuloa heinäkuussa lukemani kirjan pariin... Backlog on ikuinen ja niin edelleen. Tällä kertaa vuorossa on Claudia Grayn Constellation-sarjan aloitusosa Defy the Stars. Kirjan nappasin kirjastosta oikeastaan randomilla kesän lukuhaastettani varten, ja se osoittautui ihan kivaksi yllätykseksi.
Defy the Stars kertoo Genesis-planeettaa suojelevasta Noemista. Avaruussodan toisella puolella on ihmisen kaltaiseksi kehittynyt robotti Abel, joka on lojunut avaruudessa hylättynä jo vuosia, luojaansa kaivaten. Sattumalta Noemi löytää Abelin, ja heidän pitää auttaa toisiaan huolimatta siitä, että teknisesti ottaen he ovat vihollisia.
Totta puhuen en muista kirjan juonesta enää paljoa, koska se menee pitkälti kertakäyttöviihteen kategoriaan mielessäni. En yleensä pidä avaruusseikkailuista paljoakaan, joten muistelen sen hidastaneen lukutahtiani. Kuitenkin lopulta mielestäni kirjan juoni on ihan tarpeeksi uskottava. Kannen feikkitarrassa hehkutettiin kirjan olevan "for fans of Divergent", mikä ei juuri luonut suuria odotuksia, mutta mielestäni juurikin Divergentiin verrattaessa kirja tekee paljonkin oikein.
Huvittavaa kyllä. robotin ja ihmissotilaan välinen romanssi iski minuun paremmin kuin Divergentin mentori ja mentoroitava -suhde ihan ihmisten välillä. Aluksi ajattelin, että saisin elämäni naurut ja kenties robottipornoa, mutta kirjan sisältö on (muistaakseni) melko siveää. Romanssi on hyvin slow-burn, joten ainakin sen ystäville kirja on kenties ihan suositeltava, Kirja on ennen kaikkea romanttista scifiä, mutta scifielementtejäkin on, ja kirjassa jahdataankin erinäisiä aluksen osia ja mitä ikinä.
Divergentiin palatakseni, mielestäni Grayn kirjoitustyyli on paljon Veronica Rothin tyyliä onnistuneempi. Divergentistä jäi hieman lapsellinen ja naiivi fiilis, mutta Defy the Stars ei herättänyt sen kummempia ajatuksia kieleensä liittyen. Haittapuolena on se, että kirja ei ole ihan niin kevyt ja nopeasti ahmittava kuin Divergent. Kuitenkin, Grayn hahmot ovat puolestaan paljon muistettavampia ja persoonallisempia kuin Rothin, etenkin sivuhahmot! Vaikka kyseenalaistan kansitarran sisältöä jollain tasolla, sanoisin kuitenkin että Divergentistä vähänkin tykänneet saattaisivat saada tästä teoksesta jotain irti.
Julkaisuvuosi 2017
Hot Key Books
425 sivua
Kirjastosta
Englanniksi
3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti