Lokakuun luetut ja TBR

Lokakuussa koululla oli viimein negatiivinen vaikutus siihen, mitä sain luettua. Luin kuun aikana vain viisi kirjaa, joista yksi on koulua varten. Lisäksi luin kuitenkin huimat seitsemän pokkaria mangaa. Kuukausi oli yllättävän fantasiapainotteinen, niin kuin viime kuun kokoomapostauksessa mietinkin.

Ensiksi luin Susan Dennardin Truthwitchin, joka aloittaa viisiosaisen The Witchlands-sarjan. Kirja kertoo Safiyasta, joka kykenee erottamaan valheet totuuksista ja Iseultista, joka näkee "langat", jotka ympäröivät kaikkia maailman ihmisiä, poislukien omansa. Kirja koostuu kaikenlaisista kommelluksista ja tyttöjen välisestä vahvasta ystävyydestä, mikä on mukavaa, mutta en voi varsinaisesti sanoa ymmärtäneeni kirjan maailman poliittisista tapahtumista paljoakaan, Dennardin tyyli on erikoisen sanaisa ja vitsikäs, mitä en olettanut tunnetusti Sarah J. Maasin ystävältä lukevani. Toisaalta kirja on myös jotenkin raskasta luettavaa, joten odottelen hieman kauhulla sarjan toista osaa, joka olisi minulla luettavana tässä kuussa. 3/5

Luin Daniel Defoen seikkailuklassikon Robinson Crusoen kurssia varten, ja voi miten pettymys se olikaan. Kirja kertoo miehestä, joka haaksirikkoutuu yksin tuntemattomalle saarelle, ja joutuu kehittämään selviytymistaitonsa huippuunsa. En yleensäkään pidä kamalasti kirjoista jotka voisin tiivistää sanoilla "pikkupoikien seikkailukirja" (lue: Maze Runner -sarja...), mutta Robinson Crusoe onnistui olemaan ehkä vähiten viihdyttävä kirja, jonka olen aikoihin lukenut. Kirjan kieli on kuivaa ja mahdollisimman epäkuvailevaa, mikä on aika harmillista trooppiselle saarelle sijoittuvassa kirjassa.

Robinson Crusoe on kuitenkin ensimmäisiä englantilaisia romaaneja, joten ymmärrettävää on, ettei Defoella ole ollut kamalasti esikuvia joilta omaksua hiotumpaa tyyliä. Uskon kuitenkin siihen, ettei joka ikistä huonosti vanhentunutta klassikkoa tarvitse nykyihmisen lukea itse, kunhan tiedostaa että ne vaikuttavat moniin nykykertomuksiin eri tavoin. Kirja on mielestäni myös kielellisesti melko vaikeaselkoinen, joten sekin söi kiinnostustani melko paljon, Tulipahan tämäkin luettua. 2/5

Elina Rouhiaisen Väki-sarjan toinen osa Aistienvartija olikin sitten hieman parempi lukukokemus. Kirja kertoo mitään spoilaamatta sarjan päähenkilöistä Irlannissa. Bollywood oli ehkäpä suosikkihahmoni sarjan ensimmäisessä osassa, joten Aistienvartija on ollut minulle hyvin odotettu teos. Päällisin puolin se onkin ihan hyvää jatkoa, mutta tuntuu aivan trilogian keskiosalta - kirja ei ole erityisen tapahtumarikas.

Koska osa sijoittuu Pohjois-Irlantiin, se tuo mahdollisuuden kertoa tarinassa erilaisista poliittisista konflikteista siellä päin maailmaa. Tämä aspekti yhdistettynä muutamiin muihin valistuskohteisiin kirjassa on kuitenkin mielestäni hieman riskialtis päätös. Kirja ei esitä vaikeita aiheita riittävän hienovaraisesti, ja mielestäni juuri nuortenkirjassa olisi tärkeää, että nuori ei tunne kirjan saarnaavan hänelle mistään aiheesta. Totta kai kirjan esille tuomat asiat ovat tärkeitä, mutta etenkin kansalaisuuteen ja rotuun liittyvät aiheet eivät tunnu järin luonnollisilta kantasuomalaisen kirjailijan kirjoittamassa suomalaisessa nuortenkirjassa. 3,75/5

Seuraavaksi jatkoin Elina Rouhiaisen teoksilla ja luin Susiraja-sarjan toisen osan Uhanalainen. Mielestäni toinen osa ei pääse ihan ensimmäisen tasolle, mutta senkin lukee mielellään. Hukkavaara on kiinnostava paikka edelleen, mutta olisin toivonut Helsinkiä ehkä hieman pidempään kestäväksi jaksoksi kirjassa. Onneksi seuraava osa ilmeisesti sijoittuu sinne, ja suosikkihahmoani Konstaakin näemme taas? Kaiken kaikkiaan minusta tämä sarja on ihan kivaa yliluonnollista YA-settiä, mutta Rouhiaisen kehityksen kirjailijana kyllä huomaa Väki-sarjan puolella. 2½/5

Seuraavaksi luin ihan oikeaa aikuisten kirjallisuutta. eli Elena Ferranten Napoli-sarjan aloitusosan Loistava ystäväni. Kirja kertoo sodanjälkeisestä Napolista ja kahden tytön monimutkaisesta ystävyydestä. Kirjaa voisin kuvailla vain sanalla "mielenkiintoinen". Kaikki hahmot ovat jotenkin tosi reunalla ja väkivaltaisia ainakin puheissaan. Miljöö on kurja, mutta Ferranten tekstiä ei voi jättää kesken. Etenkin keskiössä oleva ystävyyden kuvaus on kivuliaan todentuntuista. Sama "ihanaa mutta kamalaa" -teema jatkuu kirjoitustyylissä, sillä Ferranten kerronta on hyvin karua, mutta myös samalla virkistävän todellista. Suosittelisin kirjaa myös muille kaltaisilleni, joille ei yleensä "aikuisten" kirjallisuus maistu. 4/5

Seuraavaksi lista lukemastani mangasta:

• Nio Nakatani: Bloom into You 5: Ihana! En yleensä väritä yurista paljoakaan, mutta olen aivan täyttä roskaa tälle sarjalle. Hahmovetoista ja pehmeää kouluelämää, pientä draamaakaan unohtamatta
• Zariya Ranmaru: Coyote 1: Yliluonnollista synkempää bl-mangaa. Yllättävän hyvä, vaikka minulla olikin ennakko-odotukseni ihmissusi-bl:stä.
• Ogeretsu Tanaka: Escape Journey 1: Yliopisto-bl:ää Tanakalta! Ihmeellinen raiskauskohtaus oltaisiin voitu jättää pois, mutta muuten odottelen innolla kakkososaa.
• Natsuki Takaya: Fruits Basket 18-19
• Haruko Kumota: Shouwa Genroku Rakugo Shinjuu 2-3

TBR

Tässä kuussa yritän lukea ainakin nämä teokset:

• Susan Dennard: Windwitch
• Neal Shusterman, Jarrod Shusterman: Dry
• Kevin Kwan: China Rich Girlfriend
• Elena Ferrante: Uuden nimen tarina